Lounais-Häme

Finnderbyn nimikkoluokka vetelee viimeisiään

Ypäjällä jo vuodesta 1973 alkaen ratsastettua Finnderbyä on kutsuttu ainutlaatuisilta puitteiltaan lajissaan maailman suurimmaksi kyläkilpailuksi.

Finnderby on kehittynyt huimasti alkuvuosista, mutta aika tekee sillekin tehtävänsä. Finnderbyn nimikkoluokkaa ei taideta enää nähdä tapahtuman 50-vuotiskisoissa.

 

Suomalaisratsastajien kansainväliset kilpailukontaktit rajoittuivat 1960-luvulla satunnaisiin vierailuihin Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Suomessa kansainvälisiä kisoja järjestettiin vain harvakseltaan PM-kisojen järjestelyvuoroilla.

Vuonna 1972 perustetun Suomen Ratsastusopiston ensimmäinen rehtori Väinö Jokinen tunsi harteillaan Ypäjän ratsastusmaineen palauttamisen, joka kuntaan oli jäänyt Huoltokoulun nimellä toimineen armeijan ratsukoulun siirryttyä Ypäjältä Niinisaloon vuonna 1955.

Jokinen pohti myös, miten paljon Ratsastusopiston pitäisi panostaa ratsastuskilpailujen järjestämiseen. Rehtori näki kilpailuilla paljon positiivisia puolia: opisto saisi tuloja ja tunnettavuutta, opiskelijat hevosalan kokemusta ja suomalainen ratsastuskin edistystä. Ypäjän nousua ratsastusmaailman kartalle Jokinen ei tainnut osata vielä edes haaveilla.

Opintomatkat Saksaan muun muassa legendaariseen Aachenin derbyyn lisäsivät Jokisen intoa lähteä ajamaan kansainvälisen tason derbykisaa Suomeen ja nimenomaan Ypäjälle.

Ajatukset saivat konkretiaa, kun muutamat alan ihmiset kohtasivat vuonna 1972 Ypäjällä järjestettyjen ratsastuskisojen yhteydessä. Ratsastajainliiton hallituksen jäsen ja kilparatsastaja Viktor Jansson otti tehtäväkseen suunnitella derbyradan, jonka runkona olivat ratsukoulun ajoilta nurmikentälle jääneet kiintoesteet. Niiden myötä syntyi idea rakentaa derbyrata joka vuosi samanlaiseksi.

Derbyradan pituudeksi tuli 1070 metriä eli jopa kolme kertaa nykyratoja pitempi. Maksimissaan 135 sentin esteet ylitetään tällä maratonilla 24 hypyllä.

 

Suomeen saatiin ensimmäinen kansainvälinen vuosittainen ratsastuskilpailu, kun Suomen Ratsastusopisto ja Ypäjän Hevosystäväinseuran ratsastuskerho isännöivät ensimmäistä Finnderbyä vuonna 1973.

Pari vuotta myöhemmin järjestäjäksi tuli vuonna 1947 perustettu, mutta vuosikausia toimimattomana uinunut Ypäjän Ratsastajat. Vuonna 1994 YR sai kumppanikseen ja samalla pääjärjestäjäksi Ypäjän Hevosopiston.

Ensimmäisen Finnderbyn 17 este- ja kouluratsastusluokkaan osallistui 110 ratsukkoa. Itse derbyluokkaan lähti 14 ratsukkoa, joista vain Christopher Wegelius selvitti No Girls -ratsulla vaativan radan virheittä. Wegelius voitti myös vuosina 1975, 1984 ja 1995, joka kerta eri hevosella, ja on eniten Finnderby-voittoja kerännyt ratsastaja.

Ruotsalaisvieraiden ansiosta Finnderby saavutti heti kansainvälisyyden tavoitteensa. Vuonna 1977 vieraita tuli melkoisen seikkailun päätteeksi myös Neuvostoliitosta ja seuraavina vuosina Länsi-Saksasta sekä muista Pohjoismaista.

 

Finnberby räväytti uneliaaseen hämäläiskylään alusta asti melkoisen karnevaalitunnelman. Vieraita saapui pääkaupunkiseutua ja ulkomaita myöten ja sadat hevoset sekä tuhannet ihmiset piti muonittaa ja majoittaa. Paikallisille yrityksille ja yhdistyksille derbyviikonloppu on yhä myös merkittävä tulonlähde. Nihkeimmin derbytouhuun suhtautui alkuvuosina virallisempi taho eli valtion hevosjalostuslaitos, vaikka sekin sai merkittäviä tuloja muun muassa tallipaikkojen vuokrina.

Alkuvuosina innostus korvasi osaamisen ja olosuhteiden, kuten kentän, katsomoiden ja majoituksen puutteet. Kisavieraat asuivat kotimajoituksissa ja teltoissa. Puupenkit ja nurmikko toimivat pääkatsomoina 1990-luvun puoliväliin asti, jolloin derbykentän viereen nousi 700 hengen katettu katsomo puoliksi kunnan kustantamana.

Derbykentän pohja uusittiin vuonna 1992 niin perusteellisesti, että Finnderbylle tuli sen historian ainoa välivuosi. Tuolloin käyty debatti nurmi- ja hiekkakentän välillä päätyi Suomessa ainutlaatuisemman nurmikentän säilyttämiseen.

 

Finnderby-luokan voitoista kaksi on jäänyt Ypäjälle, vieläpä samaan perheeseen. Veikko Heikkilä voitti vuonna 1980 ja hänen tyttärensä Maria vuonna 2009.

Ulkomaille derbyvoitto on mennyt neljätoista kertaa yhdeksään eri maahan. Viimeisin ulkomaalaisvoittaja on belgialainen Philippe Le Jeune, joka vuoden 2010 voittonsa jatkeeksi voitti samana syksynä myös maailmanmestaruuden. Ei siis mitään turhia ratsastajia ole Ypäjällä esiintynyt.

Tuo 2010 vuosi oli Finnderbyssä numerollisesti ennätyksellinen. Kisaviikonlopun palkintosumma hipoi 100 000 euroa. Yleisöäkin kertyi ennätysmäärä, noin 9 500 henkeä, joista päätöspäivänä noin 5 000. Myös kansainvälinen osanotto oli ennätyksellinen, kun maajoukkueiden Nations Cupin osakilpailussa kilpaili yhdeksän maan joukkueet.

Ikävä kyllä Finnderbyn nimikkoluokan hiipuminen oli tuolloin jo alkanut. Derbyluokkaan osallistui useina vuosina jopa nelisenkymmentä ratsukkoa. Vuosituhannen vaihteessa määrä putosi toiselle kymmenelle. Pohja on näkyvissä ensi sunnuntaina, sillä tiistaihin mennessä derbyluokkaan oli ilmoittautunut 2 000 euron pääpalkinnosta huolimatta vain viisi ratsukkoa.

Nelinkertainen derbyvoittaja Christopher Wegelius ennusti jo vuosituhannen vaihteessa derbyradan ajan olevan ohi.

Finnderbyn perustajiin lukeutunut ypäjäläinen Kari Haimi on ollut järjestämässä kilpailua joka ainoa vuosi, yleensä ratamestarina, kilpailunjohtajana, yleisenä primus motorina ja kuusi kertaa kilpailijanakin. Hän on oikea mies arvioimaan syitä derbyluokan näivettymiseen.

– Derbyluokka hiipuu varmaan pois lähivuosina. Pitkä derbyrata kiintoesteineen on haastava. Hyvä estehevonen on arvokas ja myös ratsastajien varovaisuus on lisääntynyt. Toisaalta kenttäratsastuksen suosio on nyt kasvanut eniten ja siinä riskit ovat vielä isommat, Haimi aprikoi.

 

Finnderby on ollut alusta asti muutakin kuin derbyä ja esteratsastusta. Koululuokat kuuluivat kisaohjelmaan 1970-luvulla ja uudestaan 1990-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2000 mukaan tuli kenttäratsastus ja 2004 sen pääluokaksi Mannerheim-kilpailu.

Lisäksi Finnderbyssä on nähty muun muassa lännenratsastusta ja viime vuodesta alkaen myös vammaisratsastusta. Välillä on yhdistetty muitakin lajeja, kuten golf&ridessa ja tänä vuonna agilityn dog&horse -kisassa.

Finnderbyssä on ratkottu vuosien varrella useissa lajeissa ja sarjoissa Suomen, Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuksia.

– Monipuolisuus on Finnderbyn suurin muutos. Nyt tarjotaan jokaiselle jotakin, toteaa Haimi, joka on työurallaan siirtynyt eläkeläiseksi Hevosopistolta, mutta ei suinkaan Finnderbystä.

-Meitä on Finnderbyssä yleismiehinä parinkymmenen miehen joukko Lionseja, Siittolanmäen eläkeläisiä ja Hevosystäväinseuran väkeä. FL

 

Uusimmat