Lounais-Häme

Forssa kehittyy merkittävää teollisuushistoriaansa kunnioittamalla

Ensimmäisen kerran vieraillessaan tekstiilitaiteilija Ulla Nummikosken luona sai ohjeeksi etsiä Forssan Ojalanmäestä, puutarhakeskuksen naapurista, seurantalon näköisen rakennuksen. Lempeillä väreillä maalattu kookas rakennus sulautuu ympäristöön, ei pidä meteliä itsestään.

Sisään astuessa vaikutelma muuttuu. Korkean salin ikkunattoman seinän täyttää monta metriä korkea kirjahylly. Musta vanha flyygeli hallitsee huoneen päätyä, jossa kapea korkea ikkuna aukeaa viereiseen, tien takana olevaan metsikköön. Vuolukivinen leivinuuni luo sekä fyysistä että henkistä lämpöä keittiötä vasten. Korkean parven kaide esittelee itäisiltä mailta tuotuja hienoja tekstiilejä.

Forssan ja tekstiiliteollisuuden historiaa käsittelevät lukemattomat mapit ja kansiot täyttävät talon kaikki hyllyt ja pöydät. Korkea sali antaa luovuudelle tilaa.

 

-Forssan kulttuurihistorian ydin on Kehräämöllä sijaitseva Forssa Yhtiön ja Finlaysonin tekstiiliarkisto. Tekstiiliarkisto tulisi saada tutkijoiden maailmanlaajuiseen käyttöön, ja sille tulisi luoda edustavat tilat Kutomoalueelta. Samalla arkiston yhteyteen tulisi hankkia pieni tekstiilipainokone, jolla vanhoja malleja voitaisiin nykyaikaistaa, ideoi kulttuurineuvos Ulla Nummikoski.

-Esimerkiksi arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelemasta ja vuonna 1923 valmistuneesta voimalaitoksesta voisi luoda kansainvälisen kulttuurikeskuksen, jonne olisi mahdollista sijoittaa elävä, toimiva tekstiiliarkisto. Kulttuuri on kaupunkien vahva vetovoimatekijä, jonka avulla Forssakin voitaisiin elvyttää, jatkaa Nummikoski.

Kun tekstiiliarkiston merkitystä korostetaan, puhutaan Nummikosken sanoin valitettavan usein vain Finlaysonin arkistosta.

-Tulisi aina muistaa, että suurin osa täällä olevasta arkistosta on Forssa Yhtiön ajalta vuosilta 1847–1932. Kankaita painettiin vuosikymmeniä vain Forssassa ja jo vuodesta 1862 alkaen. Vasta vuonna 1928 myös Porissa aloitettiin kankaanpainatus. Tampereen Finlayson ei koskaan painanut kangasta.

 

Tekstiilitaiteilijana Oy Finlayson-Forssa Ab:ssa vuosikymmeniä toimineella, vuonna 2008 kulttuurineuvoksen arvonimellä palkitulla Nummikoskella on selkänojaa mistä puhua.

Neljä kertaa Nummikoski teki puolivuotisen tutustumismatkan Lähi-idän ja Intian tekstiiliperinnön äärelle. Matkakohteina olivat vuosina 1970, 1973, 1976 ja 1995 Iran, Afganistan ja Intia. Tosin viimeisenä vuotena Afganistan jäi maan levottomuuksien vuoksi väliin. Kolme kertaa tekstiilitaiteilija Ulla Nummikoski on palkittu kultamitalilla Yhdysvaltain Sacramenton tekstiilimessuilla.

Suomalaisen ja forssalaisenkin tekstiiliteollisuuden juuret ovat Intiassa, josta mallit matkasivat ensin Englantiin ja sieltä Suomeen ja Forssaan. Forssa Yhtiön isännöitsijät Axel Wahren ja August Borgströmin hankkivat mallit lukuisilla Manchesterin matkoillaan vuosina 1847–1899.

Näinä ulkomaalaiskammoisina aikoina on hyvä muistaa, että Forssan ovat rakentaneet maahanmuuttajat, ruotsalaisen Axel Wilhelm Wahrenin johdolla. Ensimmäisinä vuosikymmeninä Forssa Yhtiön kaikki merkittävät työtehtävät olivat ruotsalaisten, englantilaisten ja saksalaisten käsissä.

Forssan sanottiin olleen 1800-luvun loppupuolella Viipurin jälkeen Suomen toiseksi kansainvälisin paikkakunta. Ajatusleikkinä voi pohtia, millainen paikkakunta sijaitsisi nyt Kuhalankosken partaalla, mikäli Wahren ei olisi saapunut Jokioisille ja Forssaan. Kuohuisiko koski edelleen Kuhalan maatalouskylässä?

 

Vuonna 1956 Oy Finlayson-Forssa Ab:n palvelukseen tulleen Nummikosken ansioksi voi lukea, että Forssa Yhtiön tekstiiliperintö on säilynyt näinkin vahvana uusille sukupolville.

Nummikoski aloitti Forssa Yhtiön tekstiiliteollisuuden historian määrätietoisen kartoittamisen jo 1970-luvulla. Vuonna 1976 Nummikoski lähestyi Oy Finlayson Ab:n Forssan tehtaan isännöitsijä Pentti Vaarnaa kirjeellä, jossa hän ehdotti tuotearkistointiprojektia yhdessä Taideteollisen korkeakoulun kanssa. Korkeakoulun rehtori Jouko Koskinen oli innostunut viemään asiaa eteenpäin. Nummikoski olisi innolla osallistunut projektiin työnsä ohessa. Yhtiön johto ei lämmennyt hankkeelle. Silloin arkistoja säilytettiin pölyisen automaattikutomon kellarissa.

Myöhemmin Finlaysonin metsänhoidosta ja sahasta vastannut osastonjohtaja Matti Haapala oli korvaamaton apu perinteen säilyttämisessä. Tampereen konttorilla majapaikkaa pitänyt Finlaysonin johto olisi sen sijaan mieluusti tuhonnut koko Forssa Yhtiön muiston. Johdon suunnitelmia vastaan kapinoineen Haapalan työpaikkakin oli vaakalaudalla.

Aika paljon ehdittiin viedä hävitettäväksi. Kun Nummikoski tiedusteli arkistoja ja missä niitä säilytetään, eräs mies näytti paikan: ”Tässä niitä on, mutta eilen vietiin pari autolavallista poltettavaksi.” Molskejakin eli mallikuvioita oli viety sulatettavaksi.

Paljon kuitenkin saatiin pelastettua. Valitettavasti paperiarkisto vietiin Elinkeinoelämän keskusarkistoon Mikkeliin, kun Forssan kaupungin johdollakaan ei ollut intoa ja ymmärrystä tilojen hankkimiseksi arkistomateriaaleille. Tekstiiliarkisto onneksi saatiin jäämään Forssaan, mutta se sijaitsee epäkäytännöllisissä ja ahtaissa tiloissa Kehräämön kellarissa.

 

Ulla Nummikoski jatkaa:

-Marimekon malleja kehutaan ja ne ovatkin menestyneet kansainvälisesti hienosti. August Borgströmin ja kumppaneiden mallit olivat aivan yhtä hienoja ja kansainvälisesti vertailukelpoisia. Vanhoja hienoja malleja olisi hienoa saada jälleen tuotantoon, valitettavasti kaikkia malleja ei vaatimattoman nykytekniikan vuoksi ole mahdollista painaa.

– Ennen osattiin paremmin, ja hämmästyttävää kyllä, paremmilla koneilla.

Kulttuurineuvoksen mielestä Hämeenkatu tulisikin nimetä kauppaneuvos August Borgströmin kunniaksi Borgströminkaduksi, mies kun oli aikansa merkittävimpiä teollisuusmiehiä Suomessa.

-Forssassa voitaisiin alkaa järjestää muodin kavalkadeja; millaisia vaatteita Forssa Yhtiön ja myöhemmin Finlaysonin kankaista on valmistettu. Kun kankaita ei enää ole vaatteiden valmistamiseksi, tulisi kutominen elvyttää. Vuosikymmen kerrallaan voitaisiin edetä. Ainakin Forssan Lehti voisi olla mukana luomalla vaatteet virtuaalisesti. Olisi tietysti valtavan työn takana etsiä mallit, ja sitä vaikeampaa, mitä kauemmaksi historiassa edetään, edelleen ahkerasti ideoiva Nummikoski suunnittelee.

 

Nummikoskea askarrutti monesti työvuosiensa aikana johtajuuden sisältö ja tarkoitus. Hän pääsi läheltä seuraamaan johtajien, niin ylimmän johdon kuin keskijohdonkin, toimintaa. Johtajia löytyi laidasta laitaan, oli hyviä ja vähemmän hyviä johtajia. Nummikoski korostaa, että hyvä johtaja hallitsee ammattinsa ja arvostaa alaisiaan, kohtelee heitä tasavertaisina työkumppaneina.

-Työntekijät arvottivat nopeasti, kuka on oikea herra, kuka aito johtaja. Arvostusta ei saanut aseman perusteella, vaan työntekijät huomioivalla johtamistavalla ja työntekijöiden työn sisällön hallitsemisella. Omaa asemaansa korostavat johtajat eivät työntekijöiden mielestä olleet aitoja herroja, muistelee Nummikoski vuosikymmeniä myöhemmin.

-Forssalaisilla tekstiilityöntekijöillä oli erittäin korkea ammattitaito, Forssan laatu oli aina korkea. Myös työmoraali oli korkea, vaikka oma huumorinsa työyhteisössä kukki. On surullista, että tämä kaikki on hävinnyt historian hämärään, päättää Nummikoski.

 

Forssalaisen tekstiiliteollisuuden kertomus on päättynyt, mutta muistot elävät. Kenties vielä palaa aika, jolloin painokone rullaa Forssan Kutomolla hienoja uusia ja vanhoja kuoseja tuottaen.

 

Asiasanat

Uusimmat