Lounais-Häme Forssa

Forssa uusii metsäsuunnitelmansa: Tavoitteena varmistaa mahdollisimman suuri lajisto kaupungin metsissä

Lepakko- ja liito-oravaselvityksen yhteydessä tehtiin molemmista lajeista havaintoja keskustan metsistä.
Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 eri lepakkolajia, joista Forssan kaupungin metsissä tavattiin ainakin pohjanlepakkoja, vesisiippoja ja yksi havainto viiksisiippalajista.

Forssan kaupunki on uudistamassa metsänhoito- ja käyttösuunnitelmaansa. Aiemmin suunnitelmasta vastasi metsänhoitoyhdistys, mutta nyt kaupunki aikoo tehdä suunnitelman itse.

– Metsänhoitoyhdistyksen lähtökohta suunnitelman tekoon oli hieman erilainen, heillä kyse oli enemmän puuntuotosta. Forssan kaupungin ajatus on, että metsä on muutakin kuin puut. Suunnitelmassa tuodaan esiin luonnon monimuotoisuutta ja pyritään tuomaan metsää etenkin taajama-alueella enemmän virkistyskäyttöön, kertoo Forssan kaupungin ympäristöpäällikkö Niina Salminen-Åberg.

Salminen-Åbergin mukaan metsänhoitosuunnitelman tavoitteena on varmistaa kaupungin metsissä mahdollisimman suuri lajisto. Metsänhoitosuunnitelman avulla voidaan kehittää jatkuvan kasvatuksen menetelmää avohakkuiden sijaan.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuilla mahdollistetaan ympäristöpäällikön mukaan myös ravinnepäästöjen pienentämistä vesistöihin.

Metsänhoitosuunnitelman osana kaupunki teetti lepakko- ja liito-oravaselvityksen pääosin kaupungin metsissä 280 hehtaarin alueella. Tutkimusmetsäalueet sijaitsevat suurimmaksi osaksi lähellä asutusta, lukuun ottamatta Kiimassuon alueen metsiä, joten niiden virkistys- ja maisema-arvot ovat tärkeitä.

Liito-orava on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji. Varmoja liito-oravan elinpiirejä havaittiin tutkimusjaksolla vain yksi. Potentiaalisia liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä löytyi runsaasti eri puolilta selvitysaluetta.

– On hyvä muistaa, että tuloksia ei voida pitää pysyvinä, koska laji voi levittäytyä myöhemmin sille sopiviin elinympäristöihin. Eli jos haluamme edistää luonnon monimuotoisuutta tältäkin osin, metsänhoidossa tulee säilyttää riittävästi kuusi- ja lehtipuuvaltaisia varttuneita puita ja huolehtia liito-oravien kulkuyhteyksien säilymisestä, Salminen-Åberg toteaa.

Kulkuyhteydet tulisi hänen mukaansa säilyttää, sillä niiden katkaiseminen tulkitaan lain vastaiseksi lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiseksi. Kulkuyhteyksiin jätettävän puuston tulisi olla mieluiten kuusivaltaista ja pääasiassa yli 10 metriä korkeaa ja yhteyden kohdalla tulisi säästää järeät haavat ja kuuset.

Kulkuyhteyden ohjeellisena minimileveytenä kaavoituksessa voi pitää 30 metriä. Kulkuyhteys voidaan muodostaa puista myös siten, että puut ovat korkeintaan puun pituuden etäisyydellä toisistaan.

Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 eri lepakkolajia. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoiden suojelusopimukseen. Sopimus velvoittaa huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta ja säilyttämään ja suojelemaan lepakoille merkittäviä ruokailualueita.

Lepakkolajeista selvitysalueella havaittiin pohjanlepakkoja, vesisiippoja ja yksi havainto viiksisiippalajista. Selvityksessä todettiin, että Loimijokivarren ja mahdollisuuksien mukaan myös Mäkilammen rantakasvillisuus tulisi rajatulla alueella säilyttää nykyisellään lepakoille suotuisana ympäristönä.

– Tavoitteena on, että näille lajeille sopivat elinympäristöt otettaisiin huomioon kaavoituksessa ja muutenkin pyrittäisiin säilyttämään niiden elinolosuhteet hyvinä, Salminen-Åberg linjaa. FL

Uusimmat