Lounais-Häme

Forssalainen Pia Oksa tuntee omaisen tuskaa: "Inhimillisyys on hoivakodissa vähissä"

Äidin siirtyminen omasta asunnosta asumispalveluyksikköön oli suuri helpotus, mutta sitten koitti arki. Forssan Lehti kysyi lukijoilta mikä vanhusten hoivassa ja asumispalveluissa ei toimi ja mikä huolestuttaa. Vastauksia tuli runsaasti.
Kuva: Soile Toivonen
Kuva: Soile Toivonen

Forssalaisen Pia Oksan äiti muutti yksiöstään asumispalveluyksikköön vuosi sitten, kun asuminen omassa kodissa ei etenevän muistisairauden vuoksi enää onnistunut.

– Olin todella onnellinen, sillä huoli äidin turvallisuudesta helpotti ja äiti sai vielä paikan läheltä minun kotiani. Käyn edelleen päivittäin hänen luonaan.

Oksa muistuttaa, että hänellä ei ole kokemusta kuin poikkeusjärjestelyjä aiheuttaneelta korona-ajalta, johon osuu hoivakodin karanteenikaranteenikin.

– En osaa arvioida kuinka paljon poikkeusaika vaikuttaa arkeen. Kuinka paljon esimerkiksi viriketoimintaa ja asukkaiden yhdessä oloa on nyt vähemmän kuin ennen koronaa.

”Mekaanista perushoitoa varastointilaitoksessa?”

Vuoden kokemuksen jälkeen Oksa on tuskainen ja vihainenkin. Hänen näkemyksensä on, että inhimillisyys on välillä äidin hoitopaikassa vähissä.

– Jos äiti jutellessa ensimmäiseksi sanoo, että ”tämä on paska paikka” tai että ”täällä saa olla yksin, vaikka ihmisiä ja hoitajia on paljon”, hänellä ei voi olla hyvä olla. Minulla on se käsitys, että asukkaille tarjotaan vain se välttämätön hoiva, ei muuta.

Seurusteluun ei ehkä ole aikaa tai halua. Hän pohtii, että riittääkö palvelukeskuksissa hoitajien aika muistisairaan houkuttelemiseen toimintaan mukaan vai luovutetaanko heti.

Lue myös: Forssan Lehti kysyi lukijoiltaan vanhusten hoivasta: Kehitettävää on paljon ja tärkeintä on vanhus (9.1.2022)

Lue myös: Forssan seudun hykyn vanhuspalvelujohtaja Annukka Kuismin: Vanhusten palvelut luodaan yksilöllisesti mutta yhtenäisesti (9.1.2022)

Oksa epäilee, että vanhukset nuokkuvat yksin eikä yksilöllisiä tarpeita huomioida. Hän sanoo, että tarjolla taitaa olla vain mekaaninen perushoito ”vanhusten varastointilaitoksessa”.

– Äitini menee esimerkiksi heti vessaan, kun menen illalla käymään. Hän säästää käyntinsä tuohon hetkeen, sillä hän tietää, että silloin hän saa istua rauhassa vessassa niin pitkään kuin tarve vaatii. Minä en hoputa häntä.

”On vaikea olla hiljaa, kun huomaa puutteita”

Oksa sanoo, että hän antaa herkästi palautetta ja saman tien.

– Ja sanon pahastikin, tiedän. Olen varmasti hankalan omaisen maineessa.

Hän muistuttaa, että on vaikea olla hiljaa, kun huomaa puutteita hoidossa tai vuorossa olevan henkilökunnan vaikutuksen äidin mielialaan.

– Kun yhdet hoitajat ovat töissä, äiti on hyvällä tuulella, kun toiset, hän onkin pahalla päällä. Toki sairaus vaikuttaa äidin kielenkäyttöön ”rikastamalla” sitä.

Omaisen siirtyminen palvelukotiin on omaishoitajalle tai läheisille raskasta.

– On omaisille suuri stressi, kun omat voimat eivät enää riitäkään läheisen hoitamiseen kotona. Ei ole helppoa, kun olet se, joka vie rakkaalta ihmiseltä kodin ja tutut tavarat.

Hän pohdiskelee, että kaikki hoitajat eivät ehkä sovellu hoitamaan juuri muistisairaita vanhuksia.

– He ovat kuitenkin tietäneet mihin ryhtyvät. Tuntuu kuin yksikön säännöt ja käytännöt vaihtuisivat vuorossa olevan henkilöstön mukaan. Onko ongelma työntekijöiden perehdytyksessä tai kenties palvelukeskuksen arvomaailmassa?

Oksa kertoo, että hänen äidillään on mukava omahoitaja, mutta hoitaja kiertää varmaan osastolta toiselle.

– Äiti näkee häntä harvoin ja minäkään en tapaa usein. En koe, että saisin tarpeeksi tietoa äitini elämästä, terveydestä ja päivien kulusta.

Kehitettävää myös kiinteistöissä

Kokemuksensa perusteella Oksa on varma, että vanhusten asumispalveluissa ja hoivassa on paljon korjattavaa ja kehitettävää.

Kehitettävää löytyy esimerkiksi jo kiinteistöistä. Hän antaa konkreettisen esimerkin:

– Miksi esimerkiksi vessoihin ei ole valittu valmiiksi korkeampia pyttyjä, vaan niihin laitetaan istuimen muovikoroke. Niitä on siivoajan vaikea pitää puhtaina, ne rikkoutuvat helposti ja vanhukset putoavat keikkuvilta korokkeilta.

Hän haluaakin muistuttaa Kanta-Hämeen hyvinvointialueen tulevia päättäjiä.

– Miettikää millaista hoitoa haluaisitte itse vanhana, sillä juuri siitä te olette päättämässä.

Uusimmat

Fingerpori

comic