Lounais-Häme Forssa/Hämeenlinna

Forssalainen Sonja Airikka-Harteva nappasi unelmatyön: Lähihoitajan tehtävät vaihtuivat sarkatakkeihin ja inttijuttuihin

Forssalaisen Sonja Airikka-Hartevan työpäivät kuluvat inttijuttujen ja vanhojen armeijatavaroiden ympäröimänä. Tällä hetkellä hän elää unelmaansa.
Sonja Airikka-Harteva työskentelee päivät Reserviläismyymälä Etulinjassa. Hänen tärkein tehtävänsä on asiakaspalvelu, jonka lomassa hän kuulee myös roppakaupalla "inttijuttuja". Kuva: Pekka Rautiainen
Sonja Airikka-Harteva työskentelee päivät Reserviläismyymälä Etulinjassa. Hänen tärkein tehtävänsä on asiakaspalvelu, jonka lomassa hän kuulee myös roppakaupalla "inttijuttuja". Kuva: Pekka Rautiainen

Kesällä 2010 forssalainen Sonja Airikka-Harteva astui alokkaana Riihimäen Viestirykmentin porteista sisään. Tuolloin 27-vuotias Airikka-Harteva oli aina tiennyt suorittavansa jossain vaiheessa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen, mutta aika ei ollut aiemmin ollut kypsä vuoden mittaiselle koitokselle.

Vaikka ensimmäisten palveluspäivien aikana ympäri pyörähtänyt nilkka vihoitteli koko alokaskauden ajan, Airikka-Harteva ei antanut periksi. Hän kotiutui reservin alikersanttina ja yleni myöhemmin reservissä kersantiksi.

– Lähdin palvelukseen sillä asenteella, että asepalvelus on vain yksi askel lähemmäksi sotilasuraa. Tarkoitukseni oli tehdä elämäntyöni Puolustusvoimien palveluksessa, mutta elämä päätti toisin. Intin jälkeen maanpuolustustyö on jatkunut Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kautta harrastuksena, Airikka-Harteva sanoo.

Asepalveluksen jälkeen reserviläinen työskenteli muun muassa lastenhoitajana ja lähihoitajana kotipalvelussa.

Työskennellessään kotihoidossa Sonja Airikka-Harteva tutustui paikallisiin sotaveteraaneihin. – He kutsuivat minua usein kersantiksi. Sotilasarvon he muistivat, mutta nimeäni eivät, piirisihteeri naurahtaa. Kuva: Pekka Rautiainen
Työskennellessään kotihoidossa Sonja Airikka-Harteva tutustui paikallisiin sotaveteraaneihin. – He kutsuivat minua usein kersantiksi. Sotilasarvon he muistivat, mutta nimeäni eivät, piirisihteeri naurahtaa. Kuva: Pekka Rautiainen

Unelmasta tuli totta

Viime vuonna reservin kersantin haave työstä maanpuolustuksen parissa sai tuulta alleen. Airikka-Harteva näki työpaikkailmoituksen, jossa Etelä-Hämeen Reserviläispiiri etsi palvelukseensa piirisihteeriä. Forssalaisnainen alkoi kuumeisesti pohtia, voisiko rakkaasta harrastuksesta tulla työ ja olisiko hänestä tehtävään. Hän lähetti hakemuksen.

Tammikuussa 2020 Airikka-Harteva aloitti uudessa tehtävässään. Unelmasta oli tullut totta.

Tietotoimistona Etulinjassa

Tavallisena työpäivänään Airikka-Hartevan löytää Hämeen linnan kupeessa sijaitsevan Reserviläismyymälä Etulinjan tiskin takaa. Kaupan avoinna pitämisen lisäksi 37-vuotias forssalaisnainen vastaa Reserviläispiirin yhdistyshallinnollisista tehtävistä. Piirisihteerin keskeisin tehtävä on toimia yhteyshenkilönä 20 paikallisyhdistyksen ja Reserviläisliiton välillä. Reserviläispiirissä on yli 2 400 jäsentä.

– Olen piirin yleinen tietotoimisto. Edeltäjäni Reima Lundberg toimi tehtävässä 25 vuotta. Valtavan tietomäärän omaksumiseen menee vielä aikaa, piirisihteeri naurahtaa.

Hämeenlinnassa Linnankasarmilla sijaitseva myymälä on täynnä armeijan ylijäämätavaraa ja muita maanpuolustushenkisiä esineitä. Airikka-Harteva myöntää, että vuosien mittaan kertyneessä valikoimassa tulee vastaan välillä hänellekin uusia esineitä. Joka päivä hän oppii kuitenkin jotain uutta myymälässä piipahtavilta asiakkailta.

– Etulinjan asiakaskuntaan kuuluu niin turisteja, vanhoja ammattisotilaita kuin sotahistorian harrastajiakin. Joka päivä kuulen jonkun hyvän inttijutun tai opin uutta menneistä ajoista, piirisihteeri kertoo.

Intistä seuraa elämänmittainen velvollisuus

Veri vetää Airikka-Hartevaa maanpuolustuksen pariin edelleen myös vapaa-ajalla. Hän toimii aktiivisesti MPK:ssa erityisesti naisille suunnatun koulutuksen parissa, jossa hän kohtaa paljon asepalveluksen suorittamisesta haaveilevia nuoria naisia. Hän muistuttaa kursseillaan usein siitä, että intti ei ole vuoden mittainen haaste, vaan se tuo mukanaan elämänmittaisen velvollisuuden puolustaa kotimaataan.

– Maanpuolustuksessa kiehtoo se, että ympärillä on jatkuvasti samanhenkisiä ihmisiä, joille innostustaan ei tarvitse selitellä. Koen joka päivä jee-kokemuksia omassa työssäni, Airikka-Harteva hymyilee. FL

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic