Lounais-Häme

Forssalaislähtöinen Anna Ellmén kertoo veistoksillaan surullisia tarinoita sukupuutosta

Forssalaislähtöisen Anna Ellménin näyttelyssä pääosassa ovat kadonneet eläinlajit, mutta ihmisen osuus lajien häviämiseen on ilmeinen.
Forssasta kotoisin olena Anna Ellmén kertoo, että kadonneita lajeja kuvaava teossarja on tuonut hänen tuotantoonsa lisää väriä. Kuvassa teos Berberileijona sirkuksessa. Kuva: Esko Tuovinen
Forssasta kotoisin olena Anna Ellmén kertoo, että kadonneita lajeja kuvaava teossarja on tuonut hänen tuotantoonsa lisää väriä. Kuvassa teos Berberileijona sirkuksessa. Kuva: Esko Tuovinen

Kuvanveistäjä Anna Ellmén kertoo olleensa pienestä pitäen kiinnostunut jääkaudesta. Reilu vuosi sitten kiinnostus alkoi saada konkreettisia muotoja, sillä Ellmén aloitti veistossarjan, jonka teokset kuvaavat sukupuuttoon kuolleita eläimiä.

– Jokaiseen veistokseen liittyy tarina, ja usein se on melankolian sävyttämä. Kadonneista eläimistä on muodostunut mielessäni myyttisiä olentoja, joiden tarinat kurkottavat kadonneesta todellisuudesta tähän päivään.

Surun tunnetta lisää tieto siitä, että moni sukupuuttoon kuolleista lajeista on tullut tiensä päähän ihmisen toiminnan takia. Esimerkiksi jääkauden aikana hävinnyt sapelihammaskissa kilpaili samasta ravinnosta ihmisen kanssa, ja jäi tappiolle.

Katso Video: Anna Ellmén kertoo teoksestaan Martha muistelee menneitä.

Lentokyvyttömät linnut olivat helppo saalis

Moni laji on hävinnyt vielä konkreettisemmin ihmisen toiminnan takia eli ne on metsästetty sukupuuttoon. Näin kävi esimerkiksi siivetönruokille, joka oli yleinen lintulaji muun muassa Newfoundlandin saarella Kanadan koillisrannikolla.

– Niiden varsinainen teurastus alkoi 1500-luvulla, kun kalastajat purjehtivat alueelle. Lentokyvyttömät linnut olivat helppo saalis. Niitä syötiin ja niiden höyhenillä täytettiin tyynyjä. Niitä käytettiin myös polttopuina, sillä rasvainen lintu paloi hyvin ja kattilassa porisi toinen lintu ruuaksi.

Galleria Koneessa perjantaina auenneessa näyttelyssä siivetönruokki esiintyy veistoksessa Kreivi Rabenin olohuone. Kreivi oli tanskalainen keräilijä, joka halusi kokoelmiinsa harvinaisia kuolleita eläimiä, kuten siivettömän linnun.

Viimeiset siivetönruokit elivät Islannissa, ja viimeinen pari tapettiin vuonna 1844. Eläinten osat myytiin keräilijöille hyvään hintaan.

Anna Ellménin teos Kreivi Rabenin olohuone kertoo sukupuuttoon kuolleen siivetönruokin tarinan. Teoksen materiaaleina ovat patinoitu ja maalattu pronssi sekä rasvapoltettu teräs. Kuva: Esko Tuovinen
Anna Ellménin teos Kreivi Rabenin olohuone kertoo sukupuuttoon kuolleen siivetönruokin tarinan. Teoksen materiaaleina ovat patinoitu ja maalattu pronssi sekä rasvapoltettu teräs. Kuva: Esko Tuovinen

Jättiläisestä jäi jälkeen vain luut ja hampaat

Näyttelyn veistos Jättiläisen hammas kertoo mastodontista, joka liittyy koko sukupuuton käsitteen syntyyn. Vasta 1700-luvulla alettiin ymmärtää, että on ollut olemassa eläinlajeja, jota ovat kadonneet.

– Pohjois-Amerikasta löytyi tuolloin mastodontin jäänteitä, eikä kukaan osannut tulkita, mistä eläimestä ne olivat. Silloin pidettiin mahdottomana, että Luoja olisi luonut lajeja, jotka olisivat olleet niin heikkoja, että ne katoaisivat.

Ranskalainen eläintieteilijä Geroges Cuvier (1769-1832) esitti ensimmäisenä, että lajien sukupuutto on laajalle levinnyt ilmiö. Elinaikanaan Cuvier todisti, että useat kymmenet lajit ovat kadonneet jäljettömiin

– Hänellä ei ollut evoluution näkökulmaa, vaan hän uskoi, että luonnonkatastrofit ovat pyyhkäisseet lajit mennessään. Nykyään tiedämme, että evoluution ja katastrofien lisäksi ihmisen toiminnalla on suuri vaikutus lajien katoamiseen.

”En kaipaa yhtään uusia malleja töihini”

Anna Ellmén kertoo saaneensa vaikutteita Elizabeth Kolbertin kirjasta Kuudes sukupuutto. Kirjailijan mukaan se on käynnissä nyt.

– Toivon, että näyttelyni havahduttaisi ihmisiä toiminaan niin, että vielä voitaisiin estää lajien tuhoutumista. En kaipaa yhtään uusia malleja töihini, niitä on taatusti tarpeeksi ennestään, Ellmén sanoo.

Hän käyttää töissään usein kierrätysmateriaaleja ja pronssia. Hän tekee kaikki vaiheet itse, myös pronssivalun. Kadotetuista lajeista kertova näyttely on värikäs, sillä töissä on maalattuja osia ja pronssia on käsitelty myös patinoimalla.

Anna Ellmén on kotoisin Forssasta, ja hänen vanhempansa asuvat siellä edelleen. Ellmén itse asuu Turussa ja on valmistunut vuonna 2014 kuvanveistäjäksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta ja samana vuonna filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. FL

Anna Ellmén: Espèces perdues / Kadotettuja lajeja -näyttely on esillä Galleria Koneessa Verkatehtaalla 23. marraskuuta saakka. Näyttely on avoinna ti-pe klo 11–18 ja la klo 11–16. 

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic