Lounais-Häme Forssa

Forssalaislähtöinen rockvalokuvaaja Tomi Palsa ikuistaa silmänräpäyksiä ja raivaa tietä artistien maagiseen taikapiiriin

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 30.10.2021. Forssalaislähtöinen rockvalokuvaaja ikuistaa silmänräpäyksiä tänä vuonna 150 keikalta. Vartti lavan edessä vastaa nopeita teräviä ja tuottaa kuvaajalle kunnon pöhinän.
Tampereen forssalainen rockvalokuvaaja Tomi Palsa signeerasi viime vuonna julkaistua Valitut Palsat -kirjaansa kirjaston näyttelytila Vinkkelissä. Kaiken maailman musatapahtumien kuvaaminen on Palsalle työ ja intohimo. "Muut keräilee marjoja ja sieniä, mutta mä taltioin kuvia ja saan niistä paljon potkua arjen harmauden ja loskan keskelle." Kuva: Lassi Puhtimäki / FL
Tampereen forssalainen rockvalokuvaaja Tomi Palsa signeerasi viime vuonna julkaistua Valitut Palsat -kirjaansa kirjaston näyttelytila Vinkkelissä. Kaiken maailman musatapahtumien kuvaaminen on Palsalle työ ja intohimo. "Muut keräilee marjoja ja sieniä, mutta mä taltioin kuvia ja saan niistä paljon potkua arjen harmauden ja loskan keskelle." Kuva: Lassi Puhtimäki / FL

Rockvalokuvaaja Tomi Palsa jahtaa keikoilla kiinnostavia silmänräpäyksiä – ohikiitäviä hetkiä, jotka livahtavat nopeasti ohi. Lukuisten kotimaisten festarien hovikuvaajan kädenjälki on tullut tutuksi kotimaisten musiikkilehtien kautta jo 30 vuoden ajan.

Myös ulkoisella habituksellaan massasta erottuva Palsa seuraa lavan tapahtumia valppaana ja aistit herkkinä. Kuvaustilanteessa hän on sivustaseuraaja ja luonnehtii otettaan dokumentaariseksi.

– Yllättävän paljon kuvatessa pystyy nauttimaan myös keikan fiiliksestä ja musiikista. Monella isolla festarilla lavan eteen pääsee ottamaan kuvia kolmen kappaleen ajaksi. Jos keikkaa kuvaa koko ajan kauempaa, se on vähän kuin keskiolutta siemailisi. Aitiopaikalla olo vastaa sitä, että nappaat kolme nopeaa terävää ja saat heti hyvän pöhinän päälle, Tampereen forssalaiseksi esittäytyvä Palsa maalailee.

Sähköjänikset tarjoavat haasteita

Kuvaustilanteissa haasteet vaihtelevat artistin mukaan. Staattisesti paikallaan olevan bändin kuvaaminen on täydellinen vastakohta lavalla rellestävälle artistille.

– Tylsästä esiintyjästä täytyy yrittää saada myös kiinnostavia kuvia. Silloin pitää käyttää luovuutta ja miettiä kuvakulmia. Esimerkiksi Olavi Uusivirta on taas artisti, jota on kiva kuvata. Hän on lavalla sähköjäniksenä ja aina tapahtuu jotain odottamatonta. Yritän vain pysyä perässä. Työn suola on saada onnistumisia, kun haasteita on enemmän. Silloin voi taputtaa itseään selkään.

Bändit punnitaan keikoilla

Tuhansien keikkojen tallentaja ei ole pitänyt tarkkaa kirjaa kuvaamisistaan. Jarkko Martikaista eri kokoonpanoissa hän arvioi taltioineensa 300 tai jopa 500 kertaa. Olavi Uusivirran kohdalla liikutaan reilussa 200:ssa ja 50 keikkaa tulee täyteen monen artistin kohdalla. Edellä mainitut ovat Palsan hyviä ystäviä, mutta tekevät myös häntä inspiroivaa musaa.

– Musiikissa minua eivät kiinnosta lokeroinnit. Esiintyjällä voi olla maaginen karisma, joka keikalla pääsee esiin. Sen taikapiirin ääreen haluan päästä. Vaikka bändi olisi mielestäni älyttömän surkea, haluan nähdä, onko siitä mihinkään keikkatilanteessa. Välillä saatan yllättyä iloisesti, yleensä en.

Jonna Tervomaa esiintyi koronavuonna Forssan kaurismäkeläisimmässä ravintolassa, Sävelessä. Ruutu+ palvelussa esitettiin suoria livekeikkoja nimellä Treenikämppälive. Vaikka musiikissa ei olisi valittamista, niin valokuvaaja Tomi Palsa luonnehtii livestriimejä latteaksi paskaksi, josta puuttuvat hajut, maut ja yleisön luoma tunnelma. Kuva: Tomi Palsa
Jonna Tervomaa esiintyi koronavuonna Forssan kaurismäkeläisimmässä ravintolassa, Sävelessä. Ruutu+ palvelussa esitettiin suoria livekeikkoja nimellä Treenikämppälive. Vaikka musiikissa ei olisi valittamista, niin valokuvaaja Tomi Palsa luonnehtii livestriimejä latteaksi paskaksi, josta puuttuvat hajut, maut ja yleisön luoma tunnelma. Kuva: Tomi Palsa

Koronavuoden striimikeikat olivat myös kuvaajalle uudenlainen kokemus.

– Striimikeikat olivat turhanpäiväisiä ja visuaalinen puoli vaatimatonta. Moniulotteisuutta ei ollut, vaan keikat olivat litteää paskaa, josta puuttuivat hajut, maut ja ihmisten läsnäolo.

Pitkä festarikesä ei ole työstään nauttivalle Tomi Palsalle rankka urakka, vaan nautinnon aikaa.

– Keikoilla saan ladattua akkuni täyteen. Pitkän festarikesän satoa voi käydä talvella uudelleen läpi. Muut keräilee marjoja ja sieniä, mutta mä taltioin kuvia ja saan niistä paljon potkua arjen harmauden ja loskan keskelle.

Tylsyys herätti kiinnostuksen

Syksyn 1989 voi sanoa olleen Tomi Palsalle käänteentekevä. Vasta 9-luokan aloittanut nuori mies sai tuttujen avustuksella backstage-passin Nuclear Assaultin keikalle Helsingin Lepakkoon. Isän lainakameralla hän ikuisti ensimmäiset bändikuvansa.

– Forssa on ollut merkittävä tekijänä toiminnassani, vaikka nuorena paikkaa varmasti vihasinkin. Forssa oli puhdas urheilukaupunki, jossa kulttuuritarjontaa ei juuri ollut. Itselleen piti keksiä tekemistä ja osittain se ajoi siihen, että syntyi kiinnostus keikoilla käymiseen.

Exodus esiintyi Helsingin The Circuksessa helmikuussa 2020. Koronan sävyttämänä vuonna Tomi Palsa ehti kuvata 60 keikkaa. Kuva: Tomi Palsa
Exodus esiintyi Helsingin The Circuksessa helmikuussa 2020. Koronan sävyttämänä vuonna Tomi Palsa ehti kuvata 60 keikkaa. Kuva: Tomi Palsa

Kuvaaminen koukutti nopeasti. Pian Tomi Palsa kuvasi aktiivisesti kaveriensa bändejä ja järkkäili keikkoja Hämeenlinnaan, Riihimäelle ja Tampereelle.

– Tutut bändit opetteli soittamaan ja mä kuvaamaan. Isäni oli Finlaysonin Kamerakerhon puheenjohtaja. Kerholla oli tarvittava laitteisto ja pimiö Koulukatu 18:n kellarissa. Me asuimme viereisessä talossa, eikä pimiössä juuri ollut ruuhkaa.

Nuoruuden kaveripiiristä Sami Lehtinen päätyi 10 vuodeksi Apulannan basistiksi ja Kimmo K. Koskinen rock-lehtien kirjoittajaksi. Raine Hynninenkin on soittanut koko ikänsä ja on tällä hetkellä Salaliiton basistina.

Rakas harrastus poiki työn

Rumbaan Palsa sai ensimmäiset keikkakuvansa 1990 ja 1991. Unelmana oli heti alkuun kuvata isojen hevistarojen jäähallikeikkoja luvan kanssa. Elämäntavasta ja rakkaasta harrastuksesta kasvoi vähitellen työ.

Keikkakuvaajana Tomi Palsa siirtyi digiaikaan vuonna 2004. Työ festareilla on nykyään todella hektistä. Kuvat valmistetaan usein heti ja julkaistaan verkkosivuilla, vaikka keikka olisi vielä kesken.

– Sellainen pikaruokakulttuuri on mielestäni tylsää. Yritän osaltani myös taistella kehitystä vastaan, minkä vuoksi olen julkaissut fyysisiä tuotteita.

Ensimmäinen näyttely luvassa

Viime vuonna hän julkaisi toisen kirjansa Valitut Palsat 2009–2019 ja kuluvan vuoden alussa hän summasi koronavuoden 2020 laihan 60 keikan sadon Tomi Palsan kuvalehteen.

– Kuvalehti on tarkoitus julkaista jatkossa vuoden välein. Tapahtumia alkaa taas olla kiihtyvää tahtia ja tänä vuonna kuvaan noin 150 keikkaa, joten kaikki eivät seuraavaan lehteen mahdu. Valitut Palsat oli suoraan jatkoa 2009 ilmestyneelle kirjalleni.

Kirjaprojekti ohjaili pitkään Palsan tekemisiä. Hän halusi mukaan vain kuvia, joiden takaa löytyy tarina. Uusikin aluevaltaus on luvassa.

– Olen kasaamassa ensimmäistä isoa valokuvanäyttelyä, joka avataan maaliskuussa 2022. FL

Uusimmat

Fingerpori

comic