Lounais-Häme

Forssalaisnainen kävelee Suomen päästä päähän - puoliväli jo ohitettu

Forssassa asuva ja opiskeleva Linda Viljamaa on tällä hetkellä jossain Kuusamon seudulla. Vielä pari päivää sitten hän oli Taivalkoskella.

-Sää täällä kangasmetsässä on pilvinen ja viileä. Juuri oli pieni sadekuuro. Kävelyn kannalta oikein hyvä päivä, Viljamaa kertoo telttaa pakatessaan.

 

Kyllä, hän sanoi kävelyn kannalta. Viljamaa on kävelemässä Suomen päästä päähän.

Matka alkoi Hangosta toukokuun lopussa. Hän lähti matkaan, koska ei saanut kesätöitä eikä halunnut tuhlata aikaa kotona makailemalla.

Hangosta matka jatkui Helsinkiin, Kotkaan, Haminaan ja siitä Vaalimaalle.

-Halusin mennä Itä-Suomen kautta, koska en ole täällä käynyt. Ja täällä on rauhallisempaa ja vähemmän ihmisiä kuin muualla Suomessa.

Etelärannikolla oli hänen mukaansa vaikeampi kävellä kuin idässä.

-Siitä lähdin ylöspäin. Takana on noin 800 kilometriä.

Puolivälissä matkaa siis. Huh, huh.

Päivässä hän kävelee 25 kilometriä. Joinain päivinä jopa 30.

-Sen kyllä tuntee jaloissa. Jalat jaksaa muuten hyvin, mutta loppupäivästä kävely alkaa tuntua jalkapohjissa.

 

Tällä kertaa Viljamaa yöpyi metsässä. Mäen päällä. Viljamaa on nimittäin jo oppinut etsimään sellaisen paikan, jossa olisi mahdollisimman vähän hyttysiä.

Hyttyset vaivaavat enemmän kuin mahdolliset muut eläimet.

-Mitä pohjoisemmaksi menen, sitä enemmän itikoita. Ja mäkäräisiä. Ne hyökkäävät ruokatauolla kimppuun.

Kiteellä hän näki karhun takamuksen, kun nalle viuhahti puskan takaa karkuun.

-Juuri äsken näin pöllönpoikasen. Hirviä olen nähnyt muutamia ja ketunpoikasen. Olen jo poronhoitoalueella, joten porojakin olen jo nähnyt.

Viljamaa kertoo, että hän on ollut aiemmin säikympi, mutta enää häntä ei pelota.

-Olen ihmetellyt, ettei teltassa enää pelota yöllä, kävelijä miettii.

 

Ihmisiäkään ei ole tarvinnut pelätä. Viljamaan tapaamat ihmiset ovat olleet pelkästään mukavia ja avuliaita. Se on yllättänyt hänet.

Moni pysähtyy kysymään, tarvitseeko hän kyytiä.

-Kun kerron, että olen kävelemässä, he tarjoavat yöpaikkaa. Olin juuri viimeksi yhden lapsiperheen luona yötä.

Kävely on aika yksinäistä puuhaa, mutta juttuseuraa löytyy taukopaikoilta ja talojen pihoilta.

-Silti välillä tulee hetkiä, että voi vitsi… aika käy tosi pitkäksi. Mutta koitan vain pärjätä.

 

Muita pitkänmatkankävelijöitä ei ole tullut vastaan. Pyöräilijöitä kyllä. Ne menevät vauhdilla ohi ja huikkaavat vain hellou.

-Moni pyöräilijä tuntuu olevan saksalainen.

20 kiloa painavassa rinkassa on teltta, makuupussi, parit vaihtovaatteet ja eväitä. Viljamaa syö neljä kertaa päivässä.

-Ostan liian painavia eväitä. Rinkassa on tonnikalaa, papuja, linssejä, pähkinöitä, puuroa, leipää ja proteiinipatukoita.

Rinkassa on myös sadevaatteet. Ja niille onkin ollut käyttöä.

-Matkan aikana on satanut tosi paljon. Sadepilvet tuntuvat seuraavan minua.

 

Viljamaa joutui ostamaan uudet kengät jo Helsingin kohdalla, sillä vanhat hiersivät jalkoja.

-Voi olla, että ostan Kuusamosta taas uudet kengät.

Rahaa matkalla ei ole kovin paljon mennyt. Kengät hän osti alennusmyynnistä eikä hän osta kallista ruokaakaan.

-Olen myös ostanut lämpimämmän makuupussin ja uuden sadeviitan.

Viljamaa lataa kännykän huoltoasemilla ja käy pusikossa vessassa. Peseytymiset hän hoitaa vesistöissä.

-Olen saunonut kyllästymiseen asti. Ihmiset tarjoavat aina saunaa.

 

Kuusamosta matka jatkuu Kemijärvelle, Sodankylään ja sieltä määränpäähän Nuorgamiin.

-Sellaiset 600 kilometriä, niin olen perillä, Viljamaa naurahtaa.

Hän sanoo, että perille päästyään hän nauraa oikein kunnolla. Helpotuksesta.

-Toivottavasti voin olla Nuorgamissa pari päivää ja rentoutua.

Viljamaa ei usko, että hänelle tulee olemaan vähään aikaan vaikeuksia pysyä paikoillaan.

-Forssakin kelpaa vallan mainiosti, kunhan pääsen takaisin kotiin.

 

Viljamaa arvelee, että Nuorgam näkyy elokuun lopulla. Opinnot jatkuvat heti syyskuun alussa, mutta Viljamaa sanoo, että koulu voi odottaa.

-Kovin moni ei tiedä, että lähdin kävelemään. Olen pitänyt matalaa profiilia.

Kaveritkaan eivät olleet kovin yllättyneitä, kun hän ilmoitti lähdöstä. Äiti taas pyysi olemaan varovainen.

Viljamaa ei ole facebookissa eikä hän pidä blogia, joten kukaan ei saa tietoa matkasta päivitysten kautta.

-Pidän kyllä päiväkirjaa. Puolet vihkosta on jo täynnä. Enemmänkin olisi voinut kirjoittaa, mutta en vain tahdo iltaisin jaksaa kirjoittaa.

 

Viljamaa opiskelee Hämeen ammattikorkeakoulussa kestävää kehitystä.

Hänestä tulee ympäristösuunnittelija.

-En katsele maisemia ammatin kannalta. Roskat tien varrella tosin harmittaa.

Kävelijä toteaa, ettei hänellä ollut suuria odotuksia matkaan lähtiessään.

-Uskon, että kasvan ihmisenä parempaan suuntaan. Olen rikastunut taas yhdellä kokemuksella.

Tulevaisuudessa Viljamaa voisi harkita kävelyreissua ulkomailla.

-Santiago de Compostela voisi olla kiva. Mutta matka voisi olla vähän lyhyempi. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

30.9.2020

Fingerpori

comic