Lounais-Häme Forssa

Forssan kirjapaino 100 vuotta: Kun puhelinmyyjä soittaa, Jari Aaltonen kysyy, painetaanko lehti ulkomailla – "Se puhelu oli sitten siinä"

Forssalaisen Jari Aaltosen suvussa kirjapainotaito on siirtynyt isoisältä pojanpojille.
Jari Aaltonen on ollut osa Forssan kirjapainoa 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Aaltosen tavoin moni forssalainen on tehnyt koko työuransa kirjapainossa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Jari Aaltonen on ollut osa Forssan kirjapainoa 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Aaltosen tavoin moni forssalainen on tehnyt koko työuransa kirjapainossa. Kuva: Lassi Puhtimäki

– Mihin sitä kottoonsa lähtis, Jari Aaltonen, 58, hymähti neljännes vuosisata sitten kirjapainolaisten Painojälki-lehdessä, eivätkä ajatukset ole siitä miksikään muuttuneet.

Forssan kirjapainon täyttäessä sata vuotta Aaltonen työskentelee edelleen kirjapainon sitomossa. Nyt tosin uudessa painotalossa Viksbergissä PunaMustan alaisuudessa.

– Vanha paikka Kauppakadulla oli ihanan pieni ja sekainen, tämä on laitosmaisempi, Aaltonen vertaa.

Marraskuussa tuli täyteen 40 vuotta, kun hän aloitti töissä kirjapainossa. Hanttihommat olivat tulleet tutuksi jo aiemmin.

– Isovanhemmilla silloin puhuttiin, että kirjapainossa voisi olla töitä.

Luontokalenterin langoista kaikki alkoi

Aaltosen isoisä Heippa Aaltonen oli kirjapainon ”dynaaminen ja tyylikäs herrasmies (faktori), jonka nimikirjoituskin oli kuin leimalla painettu”.

Isoisän jalanjäljissä kirjapainoon pestautui koko veljessarja: Jari, Jorma ja Jukka-Pekka.

– Tsupparina ja kiireapulaisena sain omaa rahaa. Jäin koukkuun ja olen koukussa vieläkin, Aaltonen naurahtaa.

Ensimmäisenä palkallisena työnään hän porasi noin 12 vuoden vanhana Suomen luonnon kalentereihin reikiä ja asetti niihin kalastajalangat ripustusta varten.

Marraskuussa 1979 Aaltonen sai työpaikan kirjapainon filmiasemoinnista ja pääsi asemoimaan ensimmäisenä lehmistä kertovaa maataloustiedotusta.

– Kirjapaino oli arvostettu, hieno ja kiva työpaikka. Vaikka palkka ei ollut hirveän suuri, se tuli säännöllisesti, ja homma oli suht siistiä.

Forssan Kirjapaino, Jari Aaltonen
toimittaja: Kiti Salonen Jari Aaltonen työskentelee kirjapainossa kahdessa vuorossa. Hän siirtyi Kauppakadulta Viksbergin uuteen painotaloon viimeisten työntekijöiden joukossa. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Ekamarketin nahkatakki aiheutti sanomista

Alkuaikoina oli tarkkaa, kuka kuuluu työnjohtoon ja duunareihin.

Kun kirjapainon faktori näki Aaltosella olevan samanlainen, Ekamarketista ostettu tumman harmaa nahkatakki kuin hänellä, kielsi hän Aaltosta käyttämästä takkia, jotta he erottuisivat.

– Vastasin, että olen laittanut takkiin rahaa 998 markkaa, joten pidän takin päälläni.

Henki kirjapainossa on kuitenkin aina ollut hyvä, ja vuosiin on mahtunut monia hauskoja kekkereitä.

Aaltosen veljekset eivät suinkaan ole ainoita, jotka ovat tehneet pitkän työuran kirjapainossa.

– Minun luokkakavereitanikin on täällä toistakymmentä.

Mestareiden opissa oppii parhaiten

Aaltosta hieman huolettaa, osataanko jatkuvuutta arvostaa. Kun hänen ikäluokkansa tulee viiden kuuden vuoden päästä eläkeikään, poistuu talosta valtava määrä kokemusta.

Parhaiten nuoret oppisivat painotyöt vanhempien mestareiden opissa, niin kuin hän itsekin oppi.

Filmiasemoinnista Aaltonen siirtyi opti-copykamerointiin ja sieltä sitomoon, jossa hän työskentelee nyt paperinleikkaajana, uv-lakkakoneen ja muovipussituskoneen käyttäjänä sekä jälkikäsittelyssä.

– Ja missä vaan pikkaraisen hommissa, missä apua tarvitaan.

Forssan kirjapaino suoltaa maailmalle pääasiassa aikakaus- ja järjestölehtiä. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Mitä kovempaa meni, sitä suurempia olivat suunnitelmat

Radikaalein muutos työuran aikana on koskenut käsityön vähentymistä.

– Ihmisiä silti edelleen tarvitaan valmisteluihin, asemien syöttöön, vastaanottoon ja varastointiin, Aaltonen korostaa.

Mitä kovemmin alalla meni, sitä suurempia suunnitelmat olivat.

– Hurjimmissa visioissa laman jälkeen uskottiin, että konttorista pystyy ohjelmoimaan suoraan leikkuun, stiffauksen ja painon.

Painoalan kiristyneen tilanteen näkee Aaltosen mukaan siinä, että painokset ovat pienentyneet ja pieniä lehtiä on lakkautettu. Myös painotaloja on lopettanut ja yhdistynyt.

Aaltonen sanoo olevansa sen verran vanha, ettei hän usko, että kaikki painettu sana menisi sähköiseen muotoon.

– Forssan vahvuuksia ovat PunaMustan ainoa 48-sivuinen painokone, ja sijainti 150 kilometrin säteellä Suomen isoimmista kaupungeista. Kuljetuksia on ihan toista tehdä täältä kuin vaikka Joensuusta.

Omat haasteensa tuo painotöiden valuminen ulkomaille.

– Kun lehtimyyjä soittaa, kysyn aina, missä lehti painetaan. Jos lehti painetaan ulkomailla, se puhelu oli siinä sitten. Sellainen syö meidän leipäämme. FL

 

Kuvaus Heippa Aaltosesta on Painojälki-lehden 75-vuotisnumerosta.

Uusimmat

Näkoislehti

3.6.2020

Fingerpori

comic