Lounais-Häme Forssa

Astu sisään Satulasepänkujan tunnelmalliseen joulukalenteriin – Naapurusto paljastaa joka päivä uuden luukun

Astu sisään naapuruston joulukalenteriin!

Joulumieltä etsivän kannattaa rientää Forssan Satulasepänkujalle.

Sen asukkaat ovat luoneen yhdessä koko kujan mittaisen joulukalenterin, josta paljastuu uusi numero joka päivä jouluaattoon asti.

Kuten perinteisessäkin joulukalenterissa, luukkuja joutuu hieman etsimään. Kuutonen loistaa ikkunassa, yhdeksikkö pensaassa ja kolmonen komeimpana talon seinässä.

Numerot eivät ole kujan varrella suuruusjärjestyksessä. Vain arvonnan suorittanut Heta-Maija Leino tietää, mistä talosta seuraava kalenteriluukku aukeaa.

Naapurustosta kalenteria toteuttaa 11 perhettä, joista osalla on kolme luukkua tehtävänä.

– Toivon, ettei kukaan rasitu askartelusta ja ideoinnista, vaikka joulunalus onkin kiireistä aikaa.

Leino oli miettinyt kalenteri-ideaa monta vuotta luettuaan lehtijutun helsinkiläisestä kerrostalosta, jonka ikkunoihin asukkaat avasivat vuorotellen joulukalenterin numeroita.

Reippaampi forssalainen versio kannustaa uusien liikuntasuositusten mukaisesti kevyeen liikuskeluun.

Numeroita ehtii käydä ihastelemassa Satulasepänkujalla viimeisen kerran joulupäivänä.

– Kalenteri on tarkoitettu lisäämään yhteisöllisyyttä sekä antamaan iloa ja joulumieltä asukkaille ja ohikulkijoille, Leino sanoo.

Luukku numero 4

Pertti Jaakkola asetti tähden ikkunaan joulukalenterin 20. päivänä. Hän toivoo ilman muuta, että naapurusto toteuttaa kalenterin ensi vuonnakin. – Jännitystä peliin! Kuva: Tapio Tuomela
Pertti Jaakkola asetti tähden ikkunaan joulukalenterin 20. päivänä. Hän toivoo ilman muuta, että naapurusto toteuttaa kalenterin ensi vuonnakin. – Jännitystä peliin! Kuva: Tapio Tuomela

4 loistaa talon seinässä numerovalona, jonka ympärille on kekseliäästi kiedottu korukiviä ja hopeanauhaa.

Asukkaat Leena ja Pertti Jaakkola ovat näperrelleet Satulasepänkujan joulukalenteriin myös toisen luukun: numero 20 tuikkii tähtenä päätyikkunassa, josta se näkyy kaikille kujan kulkijoille.

– Ajattelimme heti, että hieno idea ja osallistutaan! Meillä on täällä kauhean kiva yhteisö, Leena Jaakkola kiittelee.

Joulukalenteri ei suinkaan ole naapuruston ensimmäinen yhteinen tempaus.

Jaakkolat kertovat heidän talkoilleen, siivonneen ja rakentaneen roskispaikan yhdessä, pitäneen kesäjuhlia ja perustaneen biojätekimpan.

– Jos joku lähtee reissuun, vähän vahdimme toistemme nurkkia.

Apua on saanut läheltä aina, kun on tarvinnut: oli kyse sitten sairastumisesta tai atk-pulmista.

– Naapurin Heta (jolla juuri on leipätaikina kohoamassa) on oikein martta! Lämpimäisiä tulee, Leena Jaakkola hymyilee.

Jaakkolat ovat asuneet Kuustossa vuodesta 2002. Monet kujalaisista ovat alkuperäisasukkaita, ja osaa kodeista asuttaa jo toinen sukupolvi.

– Naapurit ovat niin kivoja, ettei täältä tee mieli lähteä mihinkään, Pertti Jaakkola selventää.

Jaakkoloille joulu on hiljentymisen aikaa.

– Nuorempana vanhempien luokse mentiin niin, että hippulat vinkuivat. Nyt nautimme hyvästä ruoasta, tunnelmasta ja rauhasta. Kuuntelemme joululauluja, ja hautausmaalla käynti on tärkeä.

Aattona Jaakkolat hakevat Pertin äidin palvelutalosta käymään, ja pojan perhe on tulossa kylään joulunpyhinä.

Perinteitä piristetään aina jollakin uudella kokeilulla.

Leena kipaisee hakemaan keittiöstä reseptin mausteporkkanalastuilla kruunatusta ja kermaviiliin sekoitetusta erilaisesta rosollista.

Sitä tehdään tänä jouluna.

– Yleensä tavallinen rosolli ei mene meillä joulupöydässä. Nyt tulee tällainen moderni versio.

Luukku numero 17

Raija Österberg on kalenteriluukun taiteellinen suunnittelija, puoliso Kari Österberg tekninen toteuttaja. – Yleensä naapurustolla on joulukalenteri kerrostalossa, mutta voi sen näinkin toteuttaa. Samalla tulee liikuntaa, kun ihmiset kiertävät katsomassa luukkuja. Kuva: Tapio Tuomela
Raija Österberg on kalenteriluukun taiteellinen suunnittelija, puoliso Kari Österberg tekninen toteuttaja. – Yleensä naapurustolla on joulukalenteri kerrostalossa, mutta voi sen näinkin toteuttaa. Samalla tulee liikuntaa, kun ihmiset kiertävät katsomassa luukkuja. Kuva: Tapio Tuomela

17 on asetettu myyjäisistä muinoin ostettuun heinäseivästelineeseen, joka on nyt uusiokäytössä kalenterinumeron pidikkeenä.

– Tekninen toteutus jäi miehelle, taiteellinen suunnittelu minulle, Raija Österberg naurahtaa.

Hän ja puoliso Kari Österberg olivat reissussa, kun tiedote joulukalenterista oli jaettu postilaatikoihin. Vaikka valmistelun kanssa tuli kiire, tuntui ajatus niin hauskalta, että siihen piti tarttua.

– Heti joulukuun ensimmäisinä päivinä naapureita näki enemmän kuin edellisen kuukauden aikana, kun ihmiset etsivät, missä mikäkin numero on, Kari Österberg kertoo.

Tarkkasilmäinen löytää heidän talostaan myös numeron viisi. Pihalla on paljon muutakin loistoa, sillä Österbergit ovat valoihmisiä.

Kari Österbergiä loputtomalta marraskuulta tuntuva pimeys on rassannut, mutta vaimo iloitsee, että se on ollut eduksi valoille.

Kunnon tuiskua tässä kodissa silti odottaa jo kumpainenkin.

– Meillä on aamuisin kilpailu, kumpi ehtii tekemään lumityöt.

Oikeastiko?

– Oikeasti. Ja Raija ehtii aina ensin, Kari Österberg virnuilee.

Österbergeille joulua kokoontuvat viettämään kolme lasta perheineen. Lastenlapsia on neljä, poikia kaikki.

Aattona televisiosta katsotaan joulurauhan julistus, syödään perinteisiä jouluruokia, käydään joulusaunassa ja odotetaan joulupukkia, joka tässä naapurustossa tietysti tepastelee Jaakkoloilta.

Raija Österberg pohtii odotusten joulua kohtaan muuttuneen.

Kiireisinä työvuosina hän toivoi joululta rauhoittumista, mutta nyt eläkepäivillä tuntuu sitä vastoin mukavalta, että ympärillä on paljon porukkaa ja vilinää.

Joulua vietetään pienimpien ehdoilla.

– Nälkä on, kun on nälkä. Silloin ei odoteta iltaan asti.

Luukku numero 19

Kalenteriluukku yllättää runolla ja tontulta tipahtaneella tumpulla.

19 ”Nyt on tontulla kiire ja hoppu, onneksi kohta joulukiireet loppu, putosi kiireessä kinnas ja lakki, päällä on kuitenkin lämmin takki.”

Eskariopettajana työskennelleeltä Leena Davidsson-Vuorelalta sujuu riimittely, niin kuin neulominenkin. Siksi kalenterinumeroa koristaa runon lisäksi pikkuinen tontun tumppu.

Hän on tehnyt kalenteriin myös toisen luukun: rautalangasta takapihan puolelle taivutetun kympin.

– Vaikka ei kauheasti huvittaisi lähteä lenkille, nyt tulee tehtyä ainakin pieni happihyppely. On mukava katsoa, kuinka kalenterin valot lisääntyvät joka päivä jouluun asti.

Hyvät lenkkeilymaastot houkuttivat Davidsson-Vuorelan toista vuotta sitten muuttamaan Satulasepänkujalle, vaikka hän aluksi etsi asuntoa keskustasta.

Tuorein asukas on otettu lämmöllä vastaan.

– Kalenteristakin tulee sellainen olo, että me puhalletaan yhteen hiileen. Vähän sellainen ajatus on, että tästä voisi tulla jokavuotinen perinne. Sabluunat on nyt tehty.

Davidsson-Vuorelan kaksi lasta, kuusi lastenlasta ja kaksi bonuslastenlasta tulevat kyläilemään joulun aikaan vuoropäivinä.

Sitä silmällä pitäen Davidsson-Vuorelalla ja tyttärellä oli haastatteluiltana käynnissä tunnelmalliset joululahjavalvojaiset, joissa siemailtiin glögiä ja paketoitiin lahjoja. Ruokia on jo valmisteltu pakastimeen.

– Aatto aloitetaan hyvissä ajoin, ettei lapsilla mene myöhään pukin odottelussa. Joulu on lasten juhla, mutta sen vastapainoksi saa myös itse rauhoittua, Davidsson-Vuorela pohtii.

Lumiukko-elokuva on joulun klassikko, ja Joulutarinan hän voisi katsoa vaikka kuinka monta kertaa.

– Tapaninpäivää vietän sillä ajatuksella, että ihanaa, nyt nautin ja luen kirjaa, kun vilskeet on ohi.

Lukupäivää varten Davidsson-Vuorelalla on kollegalta lainassa Katrina-romaani, mutta edessä voi olla vielä dekkarireissu kirjastoon.

– Niitä aina uppoaa. FL

Uusimmat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic