Lounais-Häme Forssa

Forssassa on todellisia koirankakkakujia mutta myös lähes kakattomia katuja – Toimittaja teki löytöretken keskellä kaupunkia

Kengänpohjat ovat vaarassa, sillä lumen sulaminen paljastaa talviajan tekoset. Jututimme Laran, Onnin, Tempun ja Jekun ulkoiluttajat. Keräävätkö he koiriensa jätökset? Julkaistu ensimmäisen kerran Forssan Lehdessä 24.3.2019.
Kävelyreitin varrelle mahtui monennäköistä ja -kokoista läjää. Osa veteli viimeisiään ennen lopullista huuhtoutumista, osa oli saanut osumaa mutta muutama lähestulkoon höyrysi tuoreuttaan. Kuva: Jaakko Kyrö
Kävelyreitin varrelle mahtui monennäköistä ja -kokoista läjää. Osa veteli viimeisiään ennen lopullista huuhtoutumista, osa oli saanut osumaa mutta muutama lähestulkoon höyrysi tuoreuttaan. Kuva: Jaakko Kyrö

Askelmittari nollille ja matkaan. Tehtävä on merkittävä. On selvitettävä, kuinka kakkainen kaupunki Forssa on.

Päivä ei ole paras mahdollinen koirankakkojen bongaamisen, sillä kahtena edellispäivänä on satanut, mikä on sulattanut lumen ohella kakkoja. Mutta matkaan.

Kierros alkaa toimituksen portailta. Alku ei ole lupaava, sillä väliltä Kauppakatu–Keskuskatu ei löydy kakan kakkaa. Keskuskatu ei sekään tunnu olevan koirien suosiossa, kunnes huomaan jotain lupaavaa kymmenen metrin päässä. Käpy! Mikä koirankakkaongelma, ajattelen. Askelmittarissa on lukema 450 ja saldo edelleen nolla.

Mutta sitten alkaa tapahtua.

Jätös on hieman punertava ja menettänyt muotoaan, joten ihan tuore se ei ole. Koirasta se kuitenkin on peräisin. Askelmittarissa on lukema 457.

Löytöpaikka on kevyenliikenteen väylä, joka alkaa Elävienkuvien teatterin kulmalta.

Jatkan matkaa ja vastaan tulee mahdollinen syyllinen. Koiran nimi on Lara, ja Laran ulkoiluttaja kertoo keräävänsä jätökset yleensä pussiin. Tällä kertaa koirankakkapusseja ei ole mukana.

– On vääntänyt niin paljon, että pussit ovat loppuneet, ulkoiluttaja kertoo.

Jos pusseja on mukana, kiikuttaa ulkoiluttaja jätökset joko koirankakkaroskikseen tai kotiroskikseen.

– Ei ne haise, jos laittaa useamman pussin päällekkäin.

Entä tuleeko palautetta, jos kakat jäävät maahan?

– Toisinaan. Lähinnä katseita. Ei suomalainen sano mitään, mutta katseet voivat olla pahoja, Laran ulkoiluttaja kertoo ja vinkkaa, että pienen matkan päässä on läjä. Ei tosin Laran.

Läjä löytyy mutta myös joenvarsipolku on varsin siisti. Täytyy olla todella huono tuuri, jos kengät tahriintuvat.

Kakkaa, kakkaa, lisää kakkaa

Ylitän kauniin kaarisillan ja siirryn Kehräämön puolelle. Askel numero 707. Onko se hiekkaa vai eläinperäistä? Kosketan epämääräisyyttä oksalla. Kakkaa.

13 lisäaskelta. Ensimmäinen rykelmä. Kolme selvää läjää. Siinä missä koirat ovat tyhjentäneet suoltaan, ovat ihmiset tyhjentäneet taskujaan. Jos jonkinmoista paperinpalaa sulavan loskan seassa.

Kirjaston piha saa puhtaat paperit, samoin väylä Yhtiönpuistoon. Yllätyn, Yhtiönpuiston käytävät ovat erittäin siistit, vaikka lumi paljastelee jo maata.

Lopulta hoksaan nostaa katseeni polun viereen. Haa, koirat ovat kulkeneet hankia pitkin ja pöräyttäneet pökäleitä kulkureitin ulkopuolelle. Poissa jaloista, mutta piknikillä on ehkä parempi istua viltin päällä.

Lumien sulaminen paljastaa piiloutuneet kakat. KUVA: Tapio Tuomela / FL

Onnin kakat päätyvät yleensä pussiin

Vanhan kasvihuoneen kohdalla tepsuttaa 11-vuotias Onni.

– Pussit on mukana, Onnin ulkoiluttaja vakuuttaa.

– Onni on niin viisas, ettei se edes yritä kakata tielle. Sillä on omat tietyt pusikot, minne se kyykistyy.

Ulkoiluttaja kertoo poimivansa oman koiran jätökset aina pois hoidetuilta alueilta.

– Mutta jos Onni menee hoidettujen alueiden ulkopuolelle metsiin, niin sinne se saa kakata ihan vapaasti.

Onko näin? Soitan Forssan kaupungin puistotyönjohtaja Ismo Ojansuulle. Hän vahvistaa, että koirankakat pitää kerätä pelkästään taajamien hoidetuilta alueilta, mikä koskee niin kuntien ylläpitämiä kuin yksityishenkilöiden hoitamia alueita. Asia lukee järjestyslaissa.

Koiranomistajan ei siis tule kantaa huonoa omaatuntoa, jos metsään jäänyt kikkare jää löytymättä.

Onnin ulkoiluttajat toteavat vielä, etteivät tienvarsien koirankakat heitä sen kummemmin haittaa.

– Pahempia ovat rikkinäiset lasit ja muu roska. Koiranpaska maatuu ja sade hakkaa läjät nopeasti nurmikkoon.

Loimijoen rantapolulla siistiä, varoitus Turuntiestä

Loimijoen rantapolku on kevyenliikenteen väylä. Kakkaa on siellä täällä, ei suuremmin, keskimäärin 150 askeleen välein.

Juttelen itseään ulkoiluttavan ihmisen kanssa. Häiritsevätkö koirankakat?

– Ei, täällä on ihan siistiä, vaikka koiria on paljon. Ihmiset ovat nykyään aika valistuneita ja siivoavat jäljet, ulkoilija toteaa.

Kuljemme yhtä matkaa ja ylitämme Loimijoen. Ulkoilija jatkaa joenvarsireittiä, minä käännyn vasemmalle Ilmarisenpolulle ja jatkan kohti Turuntietä.

Silmien haravoima maisema muuttuu. Läjä siellä, toinen täällä. Valtaosa kiinteistä, hieman sulaneista tai jo täysin lässähtäneistä ulosteista on sentään pientareen puolella, parinkymmenen sentin päässä varsinaisesta kulkureitistä.

Koirankakkatihentymä jatkuu käännyttäessä vasemmalle Turuntielle. Tänne ei todellakaan kannata tulla, jos koirankakka aiheuttaa kierroksia pääkopassa.

Visiitti Turuntiellä jää lyhyeksi, sillä suuntaan koiranulkoiluttajien suosimaan Talsoilanpuistoon. Sama huomio kuin Yhtiönpuistossa: väylät ovat siistit, pökäleet sijoittuvat hihnanmitan päähän kulkuväylästä.

Suuren kuusen alla on neljä harvinaisen suurta läjää, jotka ovat mitä ilmeisimmin peräisin samasta koirasta. Tupakantumppeja ei ole, joten omistaja on ilmeisesti savuton. Tämän puun alla lasten ei kannata leikkiä.

Hyh, hyh. KUVA: Lassi Puhtimäki / FL

Pieni koira, iso kakka

Jo vähäisen kokemuksen perusteella osaan ennakoida. Mitä isompii väylä, sen vähemmän kakkaa, poikkeuksena Turuntien reuna. Puistoväylät ovat nekin siistejä mutta miinoitus kapeilla kevyenliikenteen väylillä vaihtelee.

Päätelmä saa vahvistusta, kun etenen Kuhalankatua pitkin. Ainoa suurempi keskittymä on lumenläjityspaikassa. Tässä mäessä ei saisi hyvää liukua.

Mutta nyt jännittää. Olen siirtymässä Tölön puolelle ja olen kuullut, että täällä sitä on ja paljon.

Eteläinen puistokatu on kohtuusiisti, joten vaihdan kohti Tuomipolkua. Alkaa löytyä, ei mitenkään suuresti, mutta mahdollinen syyllinen kävelee vastaan. Koiran nimi on Temppu ja ulkoiluttaja kertoo, että Temppu saa tehdä temput ihan vapaasti.

Etkö siis koskaan kerää pois?

– En.

Eivätkö ihmiset huomauttele?

– No ei. Yritän laittaa niitä vähän syrjemmälle.

Mutta ei hätää: Temppu on vain vierailulla Forssassa.

Ulkoiluttaja sanoo, että keräisi kakat pois, jos koira olisi 30-kiloinen. Tempulla on painoa 3 kiloa. Kuinka suuria noin pienestä koirasta tulee?

– On ne parhaimmillaan semmoisia nakin pituisia, kymmensenttisiä.

Omistaja kertoo Tempun kakkaavan ainakin kerran päivässä. Lienee ihan normitahti.

Poliisi saa kirjoittaa kakasta rapsut

Jos poliisi haluaisi, saisi Tempun omistajalle räpsäistä sakot. Järjestyslaissa todetaan, että koirakuria rikkova syyllistyy järjestysrikkomukseen, josta poliisi voi määrätä rikesakot. Rikesakko on 40 euron suuruinen.

Forssalaispoliisi kertoo, ettei ole kirjoittanut ainoatakaan sakkoa kakan vuoksi.

Tuomikatu jatkuu puistoalueena. Koiran tassunjälkiä on paljon ja muitakin koirasta tulleita jälkiä löytyy. Tölön koulun kohdalla pysähdyn ottamaan kuvaa kakkakeskittymästä.

Ei väylille mutta puskien alle lannoitteksi

Koira lähestyy, onneksi tämäkin on pieni.

– En hyväksy lainkaan, että koiria paskotetaan kaduilla. Tässä on koulu ja leikkipuisto vieressä, Jekun ulkoiluttaja päivittelee.

– Mutta ei se koiran vika ole, hän jatkaa.

Te ilmeisesti keräätte oman koiran jätökset talteen?

– En koskaan. Jekku käy syrjässä pusikoiden alla, mutta aina kauempana leikkipaikoista. Koira kyllä oppii, kun pienestä pitäen opetetaan, minne saa paskoa.

– Syrjemmällä paskoista ei ole mitään haittaa, hyvää lannoitetta se vaan on.

– Onko ruoho Jekun kakkapaikoissa vihreämpää?

– En ole kyllä sillä tavalla katsonut, ulkoiluttaja kertoo.

Kukaan ei ole häntä myöskään moittinut siitä, että koira kyykistyy mutta omistaja ei.

Loppumatka takaisin toimitukseen on varsin siisti. Erityisen puhtoista on Käsityöläiskadun lähistön viihtyisällä puutaloalueella.

Viimeinen kakka löytyy Hurtinkujan ja Kauppakadun risteyksen tuntumasta.

Askelmittari näyttää lenkin jälkeen lukemaa 6 890. Tukkimiehen kirjanpidon mukaan törmäsin 64 kakkaan. Yksinkertaisen jakolaskun perusteella olisin voinut astua kakkaan 108 askeleen välein.

Tarkistan kengänpohjat. Ne ovat puhtaat.

Roskia löytyy vielä helpommin

Kun saavun perille lähtöpisteeseen, käännyn takaisin. 28 askelta ja löytyy ensimmäinen roska. Viisi askelta lisää ja ensimmäiset tupakantumpit. Pysähdyn tumppien kohdalla ja lasken näköpiiristä ainakin seitsemän roskaa. FL

Uusimmat

Fingerpori

comic