Lounais-Häme

Futista noin puoli vuosisataa – Arto Sipola vaihtoi jalkapallon mopojen entisöintiin

Paikallinen jalkapalloilu ei ole liiemmin valtakunnallisiin otsikoihin noussut, mutta sitkeästi sitä on jaksettu harrastaa.

Yksi sitkeimmistä ellei sitkein futiksen pelaaja paikkakunnalla on varmasti Sipolan Arto. Miehen ura alkoi nappulaliigasta ja päättyi ikämiehiin 50 vuoden kuluttua eikä yhtään kautta jäänyt pelaamisesta väliin.

”Arttu” aloitti nappulaliigassa edeten siitä normaalia reittiä eteenpäin ja yhtenä kulminaatiopisteenä junnu-urallaan Sipola pitää siirtymistä C-junioreihin ja Olli Forsbergin opetukseen.

-En ole näin jälkikäteenkään varma oliko Ollilla riittäviä avuja valmentamiseen, mutta hän sai poikia kokoon ja viihtyi kanssamme erittäin hyvin.

Artun nuoruusajan urheilu ei rajoittunut kuitenkaan pelkkään jalkapalloon vaan muutakin piti kokeilla. Kahdeksanvuotiaana hän nimittäin uskaltautui nyrkkeilykisoihin sarjan ollessa alle 23 kiloa.

Yhtään nyrkkeilyharjoitusta ei Sipolalla ollut ennen kyseistä ottelua Ylenin Reijoa vastaan, mutta pojan päätä ei palellut.

-Kävin sen jälkeen muutaman kerran kyllä nyrkkeilytreeneissä, mutta se lopahti kun samaan aikaan treenien kanssa tuli televisiosta Batman.

Sipolan jalkapallouran käynnistyessä nurmella viilettivät myös sellaiset tunnetut urheilupersoonat kuin Pertti Sundell, Jukka Laukkanen, Ilkka Mäntylä, Juha Jyrkkiö, Risto Lintula ja Heikki Suojoki ihan vain tärkeimpiä mainiten.

 

Syystä tai toisesta Sipolan pelipaikaksi tuli vasemman pakin tontti ja tätä tehtävää tämä ”little big man” hoiteli aina siihen saakka kun edustuksen valmentajaksi jossain vaiheessa tullut Nurmen Hessu totesi Artun menevän tässä tehtävässä ihan hukkaan.

Nurmi siirsi Sipolan keskikentälle ja kun samalle tontille oli tarjolla myös toinen kuntoihme eli Virtasen Tappi, niin Sipolakin tunsi päässeensä kotiin.

Kaksikon kuntopuolesta Arttu muistaa useammankin jutun, mutta kertoo vain tämän.

-Peruskuntokaudella lähdimme vetämään lenkin Somerontietä Sukulan risteykseen ja me Tapin kanssa tietysti johdimme joukkoja. Muu sakki tuli vesitornin kohdalla vastaan kun me olimme jo melkein takaisin.

Vaikka Sipola oli äärimmäisen seurauskollinen pelaaja, niin silti hän ehti urallaan edustaa Alun lisäksi myös kolmea muuta seuraa. Kun Alun futis nuukahti, niin A-Futis oli luonnollinen jatkumo. Sekään ei pitkään hengittänyt, joten futismiehen piti keksiä uusi porukka.

Sellainen löytyi Somerolta, jossa meni jokunen kausi ennen kuin Pampa Boys kutsui pojan jälleen kotiin. Sipola on muuten suunnitellut myös Pampa Boysien lähes ylityylikkään logon

 

Näillä kolmella ominaisuudella Arttu postinsa jalkapallossa hoiteli ja niistä oli hänelle monessa asiassa myös hyötyä.

Kun pelattiin talvisarjaa Nummen jäisessä montussa, niin metallimies Sipola ruuvasi pelikenkiensä pohjiin omatekoiset ruuvit, katkaisi ne ja pitoa oli enemmän kuin muilla yhteensä.

Näissä matseissa Arttu oli ihan päällikkö, mutta ei kaupallistanut keksintöään vaan antoi muitten luistella.

Pitkä futisura on vaatinut Artulta myös veronsa, sillä oikea polvi on leikattu neljä kertaa.

-Viimeiset 20 vuotta jouduin käyttämään saranoitua polvitukea. Se vähän hidasti menoa, mutta mahdollisti pelaamisen.

Sipola on säilönyt urastaan kertovia lehtileikkeitä jokusen mapillisen, mutta niitä hänen ei tarvitse selata huippuhetkiä muistellessaan. – Kaikkien aikojen joukkue meillä oli silloin kun Rosenbergin Risto ja Pepe palasivat maailmalta takaisin ja saatiin Lindströmin Seppokin joukkueeseen.

Kansainvälistä tuntumaa mies sai vuonna 1983 kun Hollannin cupin finaalissa pelannut NEC Nijmegen leireili Eerikkilässä ja pelasi harjoitusottelun Alkua vastaan Sortohaan stadionilla, johon oli hommattu tapahtumaa varten jopa katsomot.

 

Sipolan futisurasta kehkeytyisi helposti kirjakin, mutta jätettäköön jalkapallo tähän ja siirrytään kaverin muihin harrastuksiin.

Taitava ja osaava metallimies Sipola vääntää pellistä, teräksestä ja ties mistä mitä vain. Tulee patsaita, miekkoja ja pienoismalleja ihan tilausten ja toivomusten mukaan. Mopoja mies on entisöinyt ainakin puoli tusinaa ja niitä on alan tapahtumissa palkittu siellä ja täällä.

Pikkupoikana Sipola värkkäsi runoja Koskisiltaan eikä unohtanut tätä puolta vanhempanakaan. Artun kynästä on lähtenyt sanoituksia useampaan biisiin ja niitä on myös levytetty.

Sen verran vielä pääaiheeseen eli jalkapalloon, että jossain vaiheessa Sipola ehti pelaamisen lisäksi myös valmentamaan junnuja ja tuomaroimaan heidän pelejään, mutta onnekseen huomasi yhtälön mahdottomaksi. FL

 

Uusimmat