Lounais-Häme

Harmaasta maalaispitäjästä tuli värikäs pikkukunta

 

Ypäjän historia tavataan aloittaa Loimijoessa uiskennelleesta lastusta.

Lastu antoi löytäjälleen Perttulan miehelle vihiä siitä, että joku oli asettumassa taloksi hänen erämailleen. Perttulan mies taivalsi kolme peninkulmaa Forssan suuntaan löytääkseen tunkeutujan, jonka lopulta päästi päiviltä.

Tässä artikkelissa emme kuitenkaan aloita Ypäjän historiaa tuosta lastusta. Sama lastu toistuu muidenkin kuntien historiikeissa, joten se tuskin on totta.

Me aloitamme Ypäjän ajanlaskun jostain 1100-luvun tienoilta. Silloin nykyisen Ypäjän alueelle alkoi kehittyä kiinteää asutusta.

Ypäjä muodostui vähän hassusti kahden riista-alueen rajalle. Toisella puolella metsästivät hämäläiset, toisella varsinaissuomalaiset. Tällaiselle raja-alueelle ei olisi kannattanut rakentaa asutusta, ellei sen tienoilla olisi ollut hyvät maat viljelyyn.

Tiettävästi Perttula oli ensimmäinen paikka Ypäjällä, jonne alkoi muodostua asutusta. Perttulan rinnalle rakentui neljä muuta kylää, jotka kaikki sijaitsivat Loimijoen pohjoispuolella, parhailla viljelysmailla.

Tuolloin luonto määräsi, missä ihmiset viljelivät. Aurinkoinen rinne tuotti parhaat ohra- ja ruissadot, joten Loimijoen eteläpuolen varjoisammat savikot otettiin käyttöön vasta, kun kehitys sen mahdollisti.

Koska Ypäjän ensimmäiset asukkaat muuttivat nykyisen Perttulan seudulle, myös kirkko rakennettiin sinne.

Perttulan kappelin historiasta tuskin kukaan tietää niin paljon kuin seurakuntamestari, Ypäjän seurakunnan historiasta kirjoittanut Maurits Hietamäki.

-Tuossa kulki vanhan kirkon seinä, Hietamäki sanoo ja osoittaa nykyisen kirkon mailla kulkevaa pensasriviä.

Joskus 1300-luvulla rakennettu kappeli sijaitsi aivan nykyisen kirkon vieressä. Kappelista on yhä olemassa kivirauniot, mutta ne ovat jääneet maan alle. Pensasrivin päähän on pystytetty muistomerkki. Sillä kohdin sijaitsi vanhan kirkon alttari.

Tuossa vanhassa kappelissa tehtiin 140 vuotta sitten päätös, jonka vuoksi Ypäjällä on juhlittu koko tämä vuosi.

Silloinen pappi Arvid Lunden kutsui koolle kirkonkokouksen, jossa päätettiin Perttulan itsenäistymisestä. Myöhemmin Perttula sai nimekseen Ypäjä.

Itsenäistymisensä jälkeen 1800-luvun lopulla Ypäjä alkoi elää historiansa komeimpia aikoja. Meijerit, rautatie ja sahalaitos laittoivat talouden rattaat pyörimään. 1900-luvun alussa rautatieaseman lähistölle oli jo muodostunut kokonainen kauppojen keskus.

Ypäjä oli yhtäkkiä muuttunut radikaalisti. Ensimmäiset vuosisatansa se oli ollut tylsä ja harmaa maalaispitäjä. Sen asuinrakennukset olivat pelkkää hirttä ja tuohta. Kaikki talot näyttivät samalta ja maisema oli aukeaa peltoa.

Teollistuminen muutti kaiken. Katujen varsille nousi pankkeja ja kauppoja. Paikallisille alettiin järjestää jatkuvasti enemmän vapaa-ajan tekemistä.

Vaikka Ypäjä nousi historiansa upeimpaan kukoistukseen, se ei parhainakaan aikoinaan yltänyt aivan naapureidensa tasolle. Esimerkiksi Loimaa oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa talouskeskus, jossa sijaitsi suuria kantataloja.

Pikkuinen Ypäjä tuli tunnetuksi lähinnä aktiivisen pappinsa ansiosta. Kappalainen Arvid Lunden järjesti pitäjälle kesäjuhlia, jotka tunnettiin kaukana. Myös puolustuslaitoksen ratsukoulu lisäsi vilskettä Ypäjän katukuvaan 1930-luvulla.

Harmaasta maalaispitäjästä tuli värikäs pikkukunta vain muutaman vuosikymmenen aikana.

Toisen nousuaallon Ypäjä koki sotien jälkeen, kun evakkoon tulleet muolaalaiset jäivät paikkakunnalle. Karjalaiset nostivat Ypäjän asukasluvun yli 5000:een.

Tänä päivänä Ypäjä näyttäytyy hiipuvana kuntana, jonka tavoitteena on vain säilyttää nykyiset palvelut. Asukasluku on hädin tuskin 2400. Nuoriso karkaa kaupunkeihin.

Hietamäki kävelee hautausmaalla, jonka ylle on laskeutunut joulukuinen harmaa sumu. Hän sanoo, että kirkon tontilla lepää monta ypäjäläistä tarinaa.

Tarkkaan ottaen kirkon tontilla lepää iso osa koko Ypäjän tarinaa.

Sieltä saivat alkunsa Ypäjän sivistys ja kiertokoulut. Siellä päätettiin Ypäjän itsenäisyydestä ja tärkeistä tieyhteyksistä. Sieltä ypäjäläiset hakivat inspiraatiota jo vuosisatoja sitten. Jopa punamultamaali tuli Ypäjälle kirkon kautta.

Kirkon rooli on ollut pitäjän historiassa tärkeämpi kuin moni uskookaan.

-Vaikka Ypäjän väkiluku laskisi alle tuhannen, meidän on säilyttävä itsenäisenä kuntana, Hietamäki toteaa. FL

Jutun lähteenä on käytetty Maurtis Hietamäen haastattelun lisäksi Taina Huuhtasen kirjoittamaa Ypäjän historiaa ja Maurtis Hietamäen toimittamaa Ypäjän seurakunnan vaiheita -teosta.