Lounais-Häme

Harrastus muuttui unelma-ammatiksi

Urpolan tilan lampolassa käy taukoamaton määyntä.

Karitsoja on syntynyt kuukauden aikana ainakin 50. Pienet kiharaiset eläimet juoksevat emojensa jaloissa, imevät välillä maitoa ja lähestyvät uteliaina aitaukseen saapuvaa Sari Witkaa.

-Tänä syksynä syntyi yllättävän paljon nelosia. Se on harvinaista, Witka sanoo ja nappaa yhden nimettömistä karitsoista syliinsä.

Viimeinen kuukausi on ollut Witkalle rankka. Hän on nukkunut lampolassa tarkkailemassa synnytyksiä. Hän tekee niin joka vuosi keväisin ja syksyisin. Pohjimmiltaan uuden elämän vastaanottaminen on kuitenkin palkitsevaa. Onhan kyse omista lemmikeistä.

 

Lammastilan tarina alkoi kahdesta lampaasta 15 vuotta sitten. Sari Witka ihastui traktorimuseon lampaisiin ja päätti ottaa lemmikikseen yhden uuhin ja yhden pässin.

Kun sitten koitti kerintäaika, Witkalla oli yhtäkkiä kasa villaa. Käsityöihmisenä hän päätti huovuttaa siitä lapsilleen talvihansikkaat. Niistä tuli lämpimät ja laadukkaat. Ne ovat yhä tallessa.

Witka ymmärsi ensimmäisten rukkasten jälkeen, että lampaat voivat olla muutakin kuin lemmikkejä. Hän päätti hankkia vielä pari lammasta lisää.

-Lampaat alkoivat tietysti lisääntyä ja niiden määrä triplaantui keväisin ja syksyisin. Jouduimme pohtimaan, mitä me teemme niille kaikille.

Ratkaisu oli yksinkertainen. Urpolan tilalle rakennettiin oma lampola. Nyt askarrusmateriaalia tuottaa kaikkiaan 300 lammasta.

 

Lampaantaljoja, villakoruja, kasvivärjättyjä lankoja, lämpimiä tuolinpäällisiä, sukkia ja erilaisia leluja.

Urpolan tilan puoti on todiste siitä, että Sari Witkan käsityöharrastuksesta on tullut ammatti.

-Aloin kehitellä villasta kaikkea mahdollista ja myymään tekemiäni tuotteita markkinoilla. Huomasin, että ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita käsitöistä ja sisustustavaroista, jotka on tehty suomenlampaan pehmeästä villasta.

Vaikka harrastus muuttui unelma-ammatiksi vahingossa, se ei silti tullut ilmaiseksi. Työtä on pitänyt tehdä paljon. Tälläkään hetkellä Witka ei osaa sanoa, milloin hän on töissä ja milloin vapaalla.

-Käytännössä olen töissä seitsemänä päivänä viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa.

Witka ei viittaa vain lampaiden vierellä nukkumiseen ja putiikin pyörittämiseen, vaan ennen kaikkea käsitöiden tekemiseen. Hänelle käsityöt ovat vapaa-aikaa ja ammatinharjoittamista.

-Minulla heiluvat puikot aina, kun katson illalla televisiota tai kun istun lasten urheilukisoissa. Kudon autossakin, jos minun ei tarvitse ajaa. Toisaalta, pidän käsitöiden tekemisestä, joten se ei haittaa.

 

Witka on tehnyt myös toisesta harrastuksestaan ammatin.

Maatilan puutarhassa kasvaa marjapensaita, sipuleita, valkosipuleita, viinirypäleitä ja hedelmäpuita. Niistä hän pullottaa mehuja tai myy irtomyyntinä suoraan asiakkaille.

Rakkaus hyötypuutarhaa kohtaan on peruja Witkan puutarha-alan koulutuksesta.

-Haluan tietää, mitä syön ja vältellä lisäaineita. FL

 

Uusimmat