Lounais-Häme

Harvinaisesta olympiasoihdusta pyydetään melkein sata tonnia – Soihdun omisti Eerikkilän ensimmäinen johtaja

Vuoden 1952 kotikisojen soihdun minimihinta on 90 000 euroa. Soihtu kuului Eerikkilän urheiluopiston ensimmäiselle johtajalle.
Tämän olympiasoihdun hinta nousee joulukuun huutokaupassa yli sadan tuhannen euron, vaikka se myytäisiin lähtöhinnalla. Kuva: Rahaliike Holmasto
Tämän olympiasoihdun hinta nousee joulukuun huutokaupassa yli sadan tuhannen euron, vaikka se myytäisiin lähtöhinnalla. Kuva: Rahaliike Holmasto

Yhtä vuoden 1952 kesäkisoihin tehtyä olympiasoihtua huutokaupataan 90 000 euron lähtöhinnalla. Kaikki Suomen kisojen 23 soihtua kuten myös mitalit valmisti Hämeenlinnassa Kultakeskus.

Joulukuun puolivälissä myyntiin tuleva soihtu on kuulunut Tammelassa sijaitsevan Eerikkilän urheiluopiston ensimmäiselle johtajalle Eino Rantaselle.

Hän kuului kisojen kuusijäseniseen soihtuviestitoimikuntaan. Viestin jälkeen toimikunnan jäsenet saivat messinkimaljaisen soihdun.

Soihtua myy kuolinpesä. Rantanen kuoli jo vuonna 1961.

– Rantanen sanoi jälkeläisilleen, että on hyvä, jos soihtu myydään joskus, niin se saattaisi päätyä näytteille. Kun eihän tällaisia esineitä kodissa esille panna, ei se ole erityisen kaunis katseltavakaan, von Schantz sanoo.

Lue lisää: 70-vuotias Eerikkilä vain parantaa juoksuaan.

“Maailman harvinaisin” olympiasoihtu

Jos soihtu myytäisiin minimihinnalla, tulisi se joka tapauksessa maksamaan yli satatuhatta euroa, koska myyntihintaan lisätään arvonlisävero.

– Myyntiin tulo Suomessa hämmästyttää. Aika kova on hinta, kommentoi Kultakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Ilkka Ruohola.

Helsinkiläinen Rahaliike Holmasto sanoo olevansa myymässä “maailman harvinaisinta” olympiasoihtua.

– Nykyään soihtuja tehdään jopa yli kymmenentuhatta. Niitä päätyy usein huutokauppoihin, vaikka ne eivät ole olleet käytössä kisoissa, kertoo Holmaston eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Christian von Schantz.

Pariisissa yksi soihtu huutokaupattiin vuonna 2011 yli 300 000 eurolla.

– Suomalaisia soihtuja on aikoinaan kolhittukin, kun niitä on hakattu vaikkapa puuhun, jotta maljasta on saatu tulta varten ollut sylinteri vaihdettua, von Schantz sanoo.

Soihtuviesti on juostu vuoden 1936 Berliinin kisoista lähtien. Suomen kisoihin tehdyt soihdut olivat käytössä, kun tulta kuljetettiin Helsinkiin muun muassa toisen virallisen kisakaupungin Hämeenlinnan kautta.

Rantasen perheen seinällä

Soihtua, Rantasta ja Eerikkilää yhdistää Erik von Frenckell (1887–1977), olympiakomitean jäsen ja Palloliiton puheenjohtaja. Hän lahjoitti Saaren kartanonsa maita opiston perustamiseksi.

Syyskuussa julkaistussa Urheilumuseon erikoistutkija Jouni Lavikaisen Eerikkilän urheiluopiston 70-vuotishistoriassa kerrotaan, että Rantasen saama soihtu asetettiin hänen perheensä Helsingin kodin seinälle.

Lue lisää historiikista.

Jalkapalloillut Rantanen oli organisoimassa olympiakisojen Tampereella pelattuja jalkapallo-otteluja. Eerikkilän johtajaksi hänet valittiin 1954.

Ei saa viedä maasta

Holmasto on saanut jo kerran kaupaksi kotikisojen soihdun: myös vuonna 2014 pohjahinta oli 90 000 euroa, mutta soihtu myytiin 134 000 eurolla. Se oli vuosiin yksi kalleimmista huutokauppakohteista Suomessa.

Kahdeksan vuotta sitten soihtu jäi myymättä, kun minimihinta oli 200 000 euroa ja sillä oli Museoviraston asettama kulttuuriesineitä koskeva maastavientikielto. Kielto tuli myös vuonna 2014 kuolinpesän myymälle soihdulle.

– Meillä ei oikein ole olympiakeräilijöitä. Heistä suurimpia ovat eri maiden olympiakomiteoiden jäsenet. He ovat usein pirun varakkaitakin, von Schantz sanoo.

Viimeksi ostajalla oli lämmin suhde olympiasoihtuihin. Hänellä on Kansainvälisen olympiakomitean kanssa pysyvä sopimus tulen kuljettamisesta Kreikasta lentokoneitse järjestäjämaahan.

Kultakeskuksella oleva yksi soihtu on ensimmäisiä kisoihin tehtyjä.

– Sitä käytettiin testeissä, kun kokeiltiin, että tuli siinä palaa ja sen mukaan lisättiin maljan yläreunaan pieniä ilmareikiä, jottei soihtu savuttaisi, Ilkka Ruohola kertoo. FL

Fingerpori

comic