Harvinaiset hakkuut Tammelassa – Metsänomistaja teetti hakkuutyömaan hevosvoimin

Amanda ja Pocas jyräävät metsätiellä kuin panssarivaunu. Tonnin painoisten hevosten ravi pysyy tasaisen rivakkana, vaikka kaviot uppoavat mutaan ja vaunuissa keikkuu kuormallinen puita sekä työhevosyrittäjä Miika Åfelt.

Yksi ranskalainen percheron vastaa kooltaan kahta suomenhevosta. Rotu on kartanoiden vetohevonen, jota voisi lyhyesti kuvailla järkäleeksi.

– Prr, prr, Åfelt sanoo ja saa hevoset pysähtymään tien sivuun. Alkaa puukuorman purku.

Kahden työntekijän urakka

Syvällä Ylä-Tammelan metsässä on ihmetelty kuukauden päivät harvinaista näkyä: hevosia metsätöissä. Miika Åfelt on tullut Ikaalisista asti hoitamaan paikallisen metsänomistajan metsää luonnollisella menetelmällä.

Käytännössä hevosmetsätyö toimii niin, että metsuri Peter Ekholm kulkee metsässä jalan ja kaataa puita moottorisahalla. Åfelt korjaa puut metsävaunuun, jota Amanda ja Pocas vetävät perässään.

– Meillä on hevosten kanssa sellainen sopimus, että kaksi kuormaa ja kahvitauko, yrittäjä sanoo ja hyppää pois vaunusta.

Hän hakee tien reunalle jätetystä heinäpaalista evästä työjuhdilleen ja kaivaa omasta repustaan termarin ja pullan. Sitten hän alkaa puhua siitä, miksi hevosta kannattaisi hyödyntää hakkuissa.

Ilmastoystävällinen menetelmä

Raskaista ajokoneista voi jäädä metsään syviäkin uria. Åfelt näyttää älypuhelimestaan kuvan metsästä, jonne on jäänyt metrin syvyiset urat hakkuukoneen jäljiltä. Urat ovat täyttyneet vedellä, ja niistä on tullut melkein kuin ylimääräisiä ojia.

Åfeltin mukaan urat hankaloittavat metsän vesi- ja ravinnetaloutta. Lisäksi painavat metsäkoneet voivat katkoa juuria, eivätkä urat näytä virkistysmetsässä kauniilta. Mitä leudommaksi talvet käyvät, sitä hankalampaa metsään on päästä painavilla koneilla, jos maa on pehmeää.

Hevosilla työskentely on ketterää, joten metsään voi halutessaan jättää enemmän puita kuin suurella monitoimikoneella operoidessa. Tiheämpi puusto edistää luonnon monimuotoisuutta, mutta saattaa hidastaa puiden kasvua.

Ilmastohyötyjäkin hevosissa on. Åfeltin mukaan hänen itse suunnittelemansa metsävaunun polttomoottori on niin pieni, ettei sille ole laskettu hiilijalanjälkeä. Vaunujen, moottorisahan ja kuljetusautojen lisäksi muita laitteita ei työssä tarvita.

– Hevosmetsätyön ilmastovaikutukset ovat siis murto-osa suuriin metsäkoneisiin verrattuna, Åfelt perustelee.

Mitä metsään sitten jää hevosten jäljiltä?

– No, ainakin pienet urat, jotka ovat seuraavana vuonna kadonneet. Niin, ja höyryäviä golf-palloja, joista linnut löytävät kauranjämiä sekä heinää, josta jänikset saavat ruokaa, Åfelt sanoo.

Vaikka Saaren kansanpuiston hakkuisiin

Vaunut poukkoilevat ylös alas, kun ne etenevät epätasaisella metsäpohjalla. Kannot, kivet ja maan korkeusvaihtelut vaativat ohjastajalta keskittymistä.

Åfelt on käynnistänyt vaunujen moottorin, joka antaa hankalassa maastossa apuvetoa takapyöriin. Ilmassa tuoksuu tuore puu ja kauempaa kuuluu Ekholmin moottorisahan pärinä.

Aika-ajoin Åfelt pysäyttää hevoset ja nostaa kuormaimella runkoja vaunuihin. Hevoset odottavat tyyninä, kun on niiden isännän aika työskennellä.

Hevosmetsätyö on pääosin käsityötä ja siksi kallista. Kestää melkein kaksi kuukautta, että tammelalainen yhdeksän hehtaarin metsäpalsta on saatu harvennettua.

Kovin heppoisista syistä hevosia ei metsätöihin kutsuta.

Talous on monen metsänomistajan ykkösprioriteetti, joten tehokkaat metsäkoneet ovat houkuttelevampia apuvälineitä kuin hitaat hevoset.

Åfelt muisteleekin, ettei ole koskaan aiemmin käynyt metsätöissä Forssan seudulla. Myös Lounais-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Kari Kannisto sanoo, että käynnissä on hänen kymmenvuotisen uransa ensimmäinen seudullamme tehtävä hevosmetsätyö.

Projekti on maanlaajuisestikin varsin suuri. Metsästä kaadetaan 20 täysperävaunullista puuta. Yleensä Åfelt kutsutaan pienempiin hakkuu-urakoihin.

– Hevosten käyttö sopii virkistysmetsiin, puistometsiin, saariin ja herkkiin kohteisiin. Talousmetsissä hevosia käytetään harvoin, ja mitään avohakkuita ei hevosella kannata tehdä, Åfelt kertoo.

Kari Kanniston mukaan hevosmetsätyö voisi sopia seudullamme vaikkapa Saaren kansanpuiston hakkuutöihin tai taajamametsien ja puistoalueiden hoitoon.

– Näissäkin tapauksissa kohteen erityispiirteiden ja omistajan taloudellisen tilanteen pitää kohdata, Kannisto huomauttaa.

Yksityiset metsänomistajat voivat turvautua hevosvoimilla tehtäviin hakkuisiin esimerkiksi silloin, kun metsä on virkistyskäytössä, ja se halutaan pitää kauniina. Näin on esimerkiksi tammelalaisen metsäpalstan laita.

Asiakaskunta kasvaa

Åfeltin asiakaskunta koostuu pääosin tiedostavista, korkeasti koulutetuista ja ekologista työtä arvostavista metsänomistajista. Heitä on Suomessa jatkuvasti enemmän.

– Ihmiset ovat heränneet ilmastokysymyksiin ja luonnon monimuotoisuuden arvostamiseen. Näyttää siltä, että yrityksellemme löytyy jatkuvasti enemmän töitä.

Maaseutujen metsät ovat yhä useammin kaupunkilaisten omistuksessa. Kaukana asuville kaupunkilaisille metsän arvo voi olla ensisijaisesti jotain muuta kuin taloudellinen. Se voi edustaa esimerkiksi omistajan omaa panosta ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Tällaiseen arvomaailmaan hevosmetsätyö istuu.

”Vielä yksi kuorma”

Kun Åfelt on nostanut metsänpohjalta puuta vaunullisen verran, lähtee kolmikko palaamaan takaisin metsätielle. Vaunut tekevät metsään lähes kolmemetrisen uran, jonka molemmille puolille jää puita pystyyn.

– Jos koneketju olisi hoitanut työn, ajoura olisi huomattavasti leveämpi , Åfelt selostaa moottorin pauhun yli.

Hänen mukaansa kovin ankarakätinen raivaus olisi voinut olla shokki vuosia tiheänä kasvaneelle metsäpalstalle. Myrskytuhot olisivat voineet verottaa puita entisestään, joten hellempi käsittely tekee hyvää ja antaa puille kuitenkin tilaa kasvaa.

Metsätiellä percheronit siirtyvät jylläävään raviin, joka kuljettaa puukuorman metsän laidalla sijaitsevan pinon luokse. Åfelt nousee vaunusta, taputtaa Pocasta kaulalle ja kuiskaa:

– Vielä yksi kuorma, rakkaat. Sitten on tauko. _FL