Lounais-Häme

Hattulan tauti palasi

Terhi Oksanen odottaa juhannusta sekavin tuntein, sillä hänen hevosensa Kroonjuweel TS:n pitäisi varsoa silloin. Tällä hetkellä hevonen voi hyvin, mutta täyttä tietoa ei ole, paheneeko Hattulan tauti ja mitä se mahdollisesti tekee varsalle.
Kroonjuweel TS laiduntaa äitinsä kanssa Lammilla olevalla kotilaitumella.

Hevosten sairastama Hattulan tauti nousi julkisuuteen vuonna 2006, mutta sitten se häipyi vuosiksi otsikoista. Nyt Hattulan tauti on taas nostanut päätään. Terhi Oksasen toinen hevonen jouduttiin lopettamaan maaliskuussa, kun sen jalat kieltäytyivät toimimasta, eikä se päässyt enää ylös makuulta.

Oksasen kevät on ollut valtavan raskas. Lopetettu Diamantje TS oli Kroonjuwel TS:n pikkusisko.

– Minulla on oma talli, jossa on vielä kaksi hevosta. Diamantjen TS:n mukana kuolivat myös omat tulevaisuuden suunnitelmani ja haaveeni. Kasvatan puoliverisiä esteratsuja ja haluaisin tietenkin kasvattaa hevosistani mahdollisimman hyviä, Lammilla asuva Terhi Oksanen korostaa.

Puolitoistavuotias Diamantje TS oli kaatunut pihattotarhassa. Kun se vihdoin pääsi ylös, se seisoi vuohisnivelillään, molemmat kaviot taaksepäin kääntyneenä. Kahden viikon kuluttua ensioireista Terhi Oksanen löysi varsan tarhasta makuulta. Lopulta varsa ei noussut enää ollenkaan, vaan söi ja joi makuullaan.

– Sen jalat eivät kerta kaikkiaan vain toimineet. Siinä vaiheessa, kun hevonen ei päässyt enää nousemaan, tajusin, että se on lopetettava, Oksanen sanoo.

Terhi Oksanen ei tiennyt, mikä hevosella oli ennen kuin kokeneemmat hevosihmiset kertoivat hänelle Hattulan taudista. Lopulta hän sai yhteyden professori Riitta-Mari Tulamoon, joka oli ollut mukana taudin tutkimuksissa vuonna 2006.

– En ollut koskaan kuullut sairaudesta, mutta nyt olen lukenut kaiken, jonka olen asiasta saanut käsiini. Perustin myös facebook-ryhmän, jossa me hevosihmiset voimme tukea toinen toisiamme ja jakaa tietoa tästä mystisestä sairaudesta, Oksanen sanoo.

Jokin aikaa sitten Terhi Oksanen huomasi tuttuja oireita myös Kroonjuweel TS:ta eli Esteristä, mutta sen oireet eivät olleet yhtä pahoja kuin pikkusiskon. Raskainta eläimen omistajalle on se, ettei hän voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. Tautiin ei ole lääkkeitä, eikä sen aiheuttajastakaan tiedetä muuta kuin että se liittyy säilöheinään.

– Pahinta on juuri tämä voimattomuus, kun tautiin ei ole edes lääkettä. Voin vain hoitaa hevosta mahdollisimman hyvin ja toivoa sen parasta. Voihan vielä olla, että se toipuu ajan myötä. Ainakaan sen emä ei ole vielä sairastunut.

Terhi Oksasen tietojen mukaan Hattulan tautiin on sairastunut kymmenen hevosta, joista puolet on kuollut. Sairastuneista osa on Kanta-Hämeestä.

– Toivon kaikkien hevosihmisten pitävän hevosiaan tarkasti silmällä sairauden varalta. Hattulan tauti ei myöskään tartu, Oksanen korostaa. FL

Vaikea hermostosairaus

Hevosen hankittu polyneuropatia eli Hattulan tauti on Skandinaviassa tavattava, uudentyyppinen hermostosairaus hevosilla. Tautiin on sairastunut yli 300 hevosta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa lähes sadalla eri tallilla viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Professori emerita Riitta-Mari Tulamo kiinnostui sairaudesta 90-luvun puolivälissä, kun sitä alkoi esiintyä Norjassa ja Ruotsissa. Suomeen mystinen sairaus tuli vasta kymmenen vuotta myöhemmin ja silloin juuri Hattulaan.

Sairaus ilmaantui samaan aikaan, kun hevosille alettiin antaa Pohjoismaissa muoviin pakattua säilöheinää. Tulamo epäilee hyvin vahvasti, että kyse on myrkystä, joka kehittyy tiukasti pakatussa heinäpaalissa. Sairauden aiheuttaja voi olla esimerkiksi jonkin homeen tuottama mykotoksiini rehussa.

– Säilörehun laatu huononee olennaisesti keväällä, kun se alkaa olla vähissä. Juuri maalis-huhtikuussa myös Hattulan tautia alkaa ilmaantua, Tulamo huomauttaa.

Sairaus näyttää Tulamon mielestä liittyvän myös sateiseen ja kylmään keliin. Viime syksy oli Suomessa todella sateinen ja nyt tautia taas on monen vuoden tauon jälkeen.

Hattulan sairaus on lohduton, sillä halvaannuttaa eläimen takajalat. Kun liikkumaan syntynyt eläin pystyy enää makaamaan, ei sillä ole mitään toivoa. Hattulan taudin kuolleisuus onkin norjalaisen tutkimuksen mukaan 29–53 prosenttia.

Kaikessa lohduttomuudessa on myös kipinä toivoa. Kaikki eläimet eivät sairastu ihan yhtä vakavasti. Jos sairastuneen eläimen oireet pysyvät aisoissa 3–4 kuukautta, on sillä toivoa parantua ennalleen.

Millä tavalla sairastunutta hevosta pitää hoitaa, jos kerran lääkettäkään ei kerran ole?

– On syytä muistaa, että rasitus vain pahentaa tilannetta. Minä en ainakaan ratsastaisi hevosella, jonka tietäisin kärsivän Hattulan taudista.

– Hevonen on syytä pitää tallissa. Jos sitä on pakko pitää ulkona, pitää tarhan olla pieni ja mielellään kovapohjainen. Myös hevosen jalat on syytä suojata huolellisesti.

Eläimet saavat rehusta helposti sairauksia. Tulamo vertaa Hattulan tautia ruohotautiin, joka on saanut alkunsa Englannista. Tauti tulee ilmeisesti laitumen ruohosta ja halvaannuttaa hevosen suoliston.

– Ruohotautia on tutkittu jo sata vuotta, eikä vieläkään osata sanoa, miksi tietyn laitumen ruoho sairastuttaa hevosen. Onneksi se on Suomessa todella harvinainen. Ruohotautiin sairastuu Suomessa vain yksi eläin viiden vuoden aikana, Riitta-Mari Tulamo sanoo.

Lisää kommentti

Jätä tästä kommenttisi

Uusimmat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic