Lounais-Häme

Hävikkiruoka syntyy pitkässä ketjussa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Juha-Matti Katajajuuri sanoo, että ruokahävikissä vakavinta on turha ruuantuottaminen ja hukkaan heittäminen.

-Ruuan hukkaan heittäminen kielii ruuan arvostuksesta. Jos ihmisellä on rahaa, pois heittäminen ei vaivaa.

Hän jatkaa, että ruuan pois heittäminen on eettisesti väärin.

-Suomessakin on ihmisiä, joilla ei ole varaa ruokaan.

Katajajuuren mukaan kotitaloudet, ravintolat ja suurkeittiöt ovat vastuussa suurimmasta osasta ruokahävikkiä. Kun tuotettu ruoka jää syömättä, niin se ei pelkästään aiheuta huonoa omatuntoa kuluttajassa vaan sillä on merkitystä koko maapallolle.

-Ympäristövaikutukset syntyvät, kun raaka-aineista aletaan tehdä ruokaa. Ruokahävikki syntyy pitkässä ketjussa.

Hävikkiä alkaa syntyä jo siinä vaiheessa, kun kuluttaja alkaa hylkiä maanviljelijän tuottamaa ruman näköistä vihannesta. Myös tietyt ruhon osat jäävät kuluttajilta käyttämättä. Vaikka jauhelihaan käytetäänkin sellaisia ruhonosia, joita ei muuten tule ostettua, niin Katajajuuri toteaa, että esimerkiksi maksa, munuainen ja sydän jäävät käyttämättä.

-Siinä on tekemistä, että ei niin hyvät -tuotteet saadaan liikkeelle ja hyödynnettyä. Ihmisten tietoisuutta täytyy lisätä, että he havahtuisivat ruokahävikin määrään.

Tutkijan mukaan vanhemmille ihmisille suunnitelmallisuus on tutumpaa kuin nuorille. Nuoret eivät ole tottuneet uudelleentuunaamaan eilisen päivän ateriaa.

-Aterian valmistus olisi arkena nopeampaa, jos kypsiä tähderuokia vain lämmitetään.

Katajajuuri toteaa, että ruokahifistely usein lisää ruokahävikkiä. Kun ostetaan eksoottisia raaka-aineita, niin ne jäävät yli ja vanhentuvat jääkaapin lokeroissa.

Alkutuotannon hävikkiprosentti on kymmenen. Se on kuitenkin pienempi kuin kotitalouksien 30 prosentin sekä kaupan, teollisuuden ja ravintoloiden 20 prosentin hävikki.

-Koulut ja ravintolatkin ovat alkaneet myydä ylijääneitä lounasruokia. Enää niitä ei tarvitse heittää hukkaan.

Hän lisää, että myös kaupat voisivat nostaa viimeisen myyntipäivän alennuksia 30 prosentista 70 prosenttiin ja jos sekään ei auta, niin ne voisivat antaa tuotteita hyväntekeväisyyteen.

Katajajuuren mukaan ruokahävikkiä on tärkeä vähentää ketjun kaikissa vaiheissa, sillä hävikiksi päätyvä ruoka on valmistettu turhaan ja siksi myös ympäristövaikutukset ovat turhia.

-Kotitalouksien ruokahävikki vastaa 100000 henkilöauton vuosittaisia päästöjä.

EU:n tavoitteena on, että ruokahävikki puolittuu vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen pyritään muun muassa kehittämällä ruokajätteen mittaus- ja seurantamenetelmiä, etsimällä hävikin vähentämisen keinoja ruokaketjun eri osissa ja tunnistamalla esteitä, jotka lisäävät ruokahävikkiä tai estävät sen vähentymistä.

Luken tutkimuksen mukaan suomalaisessa ruokaketjussa syntyy vuosittain noin 400-500 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokahävikkiä. Kotitalouksien osuus ruokahävikistä on 120 miljoonaa kiloa. Sen taloudellinen arvo on 500 miljoonaa euroa.

-Yhden hengen taloudessa hävikin osuus on noin sata euroa per vuosi, nelihenkisellä perheellä 300 euroa vuodessa, Katajajuuri summaa.

Forssan K-citymarketissa 1,2–1,4 prosenttia ruuan kokonaismyynnistä päätyy ruokahävikkiin. Hävikkiruoka aiheuttaa kaupalle viikoittain kustannuksia kahden, kolmen tuhannen euron verran.

-Annamme kaiken mahdollisen kaupan hävikkiruoan lainsäädännön rajoissa hyväntekeväisyyteen ja loppu hävikkiruoka menee kaupassa biojätteeseen, kauppias Mikko Virtanen kertoo.

Katukirkkoyhdistys jakaa maanantaisin ruoka-avustuskasseja, joihin citymarket antaa ruokatuotteita. Hyväntekeväisyyteen menee lähinnä leipää, maitotaloustuotteita ja kuivaelintarvikkeita.

Mukana on myös lihatuotteita, jotka pakastetaan ja annetaan pois mieluummin kuin heitetään vanhuuttaan biojätteisiin.

-Biojätteisiin päätyy viidestä kuuteen tonniin tuotteita kuukausitasolla. Forssalainen Envor tekee jätteestä biokaasua ja maanparannusaineita.

Nahistuneet vihannekset ja hedelmät menevät pääasiassa biojätteisiin. Virtasen mukaan kauppaan asti ei edes toimiteta rumia vihanneksia. Joskus myynnissä on erikseen 2. luokan tavaraa.

-Asiakas ostaa silmillään. Kakkosluokan kurkku pitäisi myydä selvästi halvemmalla, joten epätäydelliset vihannekset viljelijät myyvät yleensä suoraan jalostavaan teollisuuteen.

Virtanen toteaa, että joitakin asiakkaita kaupan valikoiman laajuus hirvittää, mutta hyllyillä ei pidetä tuotteita, joita ei osteta. Hän sanoo, että on kaupan väen ammattitaidosta kiinni, että tuotteita on riittävästi eikä niitä jää liialti hävikkiin.

-Toisaalta, jos ei synny ollenkaan hävikkiä, tuotteet tuppaavat loppumaan kesken.

Ruuan hävikkiä pyritään kuitenkin välttämään tarjouksilla viimeisen käyttöajan lähestyessä. Miinus 30 -tarrat ja erilaiset hintatarjoukset vauhdittavat tarvittaessa kiertoa.

Virtanen ei innostu 70 prosentin alennuksista.

-Sillä alennuksella tuote lähtee varmasti kuluttajan mukaan, mutta se syö samalla tuoreen tuotteen menekkiä.

Tuotteet hinnoitellaan riittävän aikaisin miinus 30 -hinnalla ja vasta tarvittaessa käytetään isompia prosentteja.

Kauppias ei ole huomannut sukupolvien välistä eroa alennustuotteiden ja tuoretuotteiden ostajien joukossa. Hänen mielestään kyse on ihmisestä.

-Toiset hakevat nimenomaan tarjoustuotteita ja rakentavat aterian sen ympärille. Toiset katsovat tuotteen tuoreutta.

Anita Kreivi Forssan Martoista kertoo, että hän tekee kotona paljon ruokaa, mutta biojätteisiin menee lähinnä vihannesten kuorien ja kahvipurujen tapaista jätettä. Hävikkiruokaa ei siis juuri kerry.

-Olen kuitenkin pahoillani, ettei biojätettä kerätä omakotitaloista, Kreivi sanoo.

Kreivi sanoo, että ruuan pois heittämistä voi välttää, jos hajuaisti toimii. Ylimennyt päiväys ei kerro totuutta.

Luken tutkijan mukaan nuoret eivät osaa käyttää tähderuokia hyväkseen. Kahden lapsen ja kolmen lapsenlapsen äiti Kreivi tietää, että nuoret ovat tarkkoja päiväysten suhteen. Ylimennyttä ei haluta syödä.

-Vaikka päiväys on mennyt, ruoka voi silti olla käyttökelpoista. Sitä täytyy haistaa ja katsoa, miltä se näyttää.

Tosin martta myöntää, että esimerkiksi lihan kanssa täytyy olla erityisen tarkkana. Toisaalta käyttökelpoinen liha voi haista voimakkaasti, jos se on tyhjiöpakattu.

-Kannattaa antaa lihan ensin tuulahtaa ja haistaa vasta sen jälkeen, jos viimeinen käyttöpäivä on lähellä.

Maidon käyttökelpoisuus on helppo tarkistaa. Kreivi vinkkaa, että käyttöpäivän jälkeen maitoa voi testata kaatamalla sitä kahvitilkan joukkoon; jos kahvi ei herotu, se on vielä hyvää.

-Kuivatuotteet kestävät kauan päiväyksen jälkeenkin. Mausteitakin voi käyttää kuukausia päiväyksen jälkeen. Maku voi tosin hieman väljähtyä.

Jos ruoka on tehty esimerkiksi lihasta, jonka viimeinen käyttöpäivä on valmistuspäivänä, niin ruoka kannattaa syödä lähipäivinä.

Tärkeää on, että ruoka jäähdytetään nopeasti syömisen jälkeen. Ruokien kylmäketjulla on muutenkin tärkeä rooli säilyvyyden kannalta.

-Itse viilennän ruuan kylmässä vedessä ennen kuin laitan sen jääkaappiin.

Jääkaapissa nopeasti pilaantuvat tuotteet säilyvät parhaiten yläosassa ja alaosaan voi laittaa vaikkapa sokerisia mehuja ja säilykkeitä.

Kreivin mukaan yhdestä ateriasta voi muunnella uudenlaisen melkein koko viikoksi. Esimerkiksi maanantain ruokaa voi tuunata uudenmakuiseksi vielä kolme, neljäkin päivää valmistuksen jälkeen.

-Maanantaina voi keittää ison kattilan perunoita ja jauhelihakastiketta. Tiistaina osan perunoista voi siivuttaa ja laittaa vuokaan. Kastike niiden päälle ja kerros kesäkurpitsan siivuja tai tomaattia ja uuniin. Uunin lämmityksen voi käyttää hyödyksi ja paistaa pellillisen sämpylöitä, Kreivi vinkkaa.

Keskiviikkona lopuista perunoista voi tehdä munakkaan. Joukkoon voi lisätä kinkkua tai makkaransiivuja, tai mitä nyt jääkaapissa onkaan.

-Oheen vielä salaattia, Kreivi muistuttaa. FL

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic