Lounais-Häme Lounais-Häme

Hermannilla oli onnea onnettomuudessa, kun ajoi kevarilla päin peuraa – Hirvieläinkolarit työllistävät metsästäjiä

Hirvieläinonnettomuuksien sesonkia on syyskuun lopulta marraskuulle. Kolarin jälkeen on osattava toimia.
Hermanni Heikkilällä oli onnea onnettomuudessa.

Peurojen kiima-aika, hirvien talvilaitumille siirtyminen ja metsästys tekevät pimenevästä syksystä kolarisesongin. Törmäys on usein mahdotonta välttää, ellei sivusilmällä huomaa eläinhahmoa ennen sen loikkaamista ajoneuvon eteen.

On tärkeää toimia oikein riistaonnettomuuden jälkeen, jotta vältetään lisäonnettomuudet ja loukkaantuneiden eläinten turha kituminen.

Ensimmäinen tehtävä hirvieläinonnettomuuden jälkeen on varoittaa muuta liikennettä hätävilkuilla ja asettamalla varoituskolmio 200–300 metrin päähän onnettomuuspaikasta.

Kolaroitko eläimeen? Soita heti 112

Riistakolarit, joissa toisena osapuolena on hirvieläin, villisika tai suurpeto, pitää aina ilmoittaa poliisille soittamalla heti yleiseen hätänumeroon 112.

– On soitettava eläinkolarin jälkeen hätäkeskukseen 112:een ja kerrottava tilanne. Hätäkeskus kertoo, miten pitää menetellä, tähdentää Forssan-Tammelan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Sankala.

Hän toivoo, että ihmiset ilmoittaisivat hätäkeskukselle tarkan kolaripaikan ja merkitsisivät sen puunoksaan tai aurausmerkkiin vaikka muovipussilla tai riistaonnettomuusmerkillä. Näin jäljestyspartio voi löytää kolaripaikan riittävän nopeasti. Riistaonnettomuusmerkin voi tulostaa Riistakeskuksen sivulta.

Sankala kehottaa lataamaan kännykkään 112-sovelluksen, jolla hätäkeskus saa puhelun soittopaikan tarkat koordinaatit. Kuljettajan käsitys kolaripaikasta voi heittää todellisesta jopa kilometrejä.

Loukkaantunutta eläintä ei jätetä kitumaan

Hätäkeskus tai poliisi ottaa riistakolarin jälkeen yhteyttä paikallisen riistanhoitoyhdistyksen suurriistavirka-avun (SRVA) yhteyshenkilöön, joka välittää tiedon maastoon lähteville jäljestäjille. SRVA-toiminnassa ovat mukana paikalliset metsästysseurat ja jäljestyskoirien ohjaajat.

Vapaaehtoiset metsästäjät huolehtivat riistakolarin jälkeen, että loukkaantunutta eläintä ei jätetä oman onnensa nojaan ja kitumaan.

– Me emme voi lähteä toimimaan, jos yksityinen ihminen soittaa suoraan meille, että hän ajoi eläimen kanssa kolarin. Meille pyynnön täytyy tulla viranomaiselta, huomauttaa Sankala.

Suurristavirka-avulle tarvetta

Forssan-Tammelan riistanhoitoyhdistyksen alueella on sattunut tammikuusta syykuun alkupuolelle asti toistasataa SRVA-tehtävää: 19 hirvikolaria, 24 metsäkauriskolari, 68 valkohäntäpeurakolaria ja 1 ilveskolaria. Koko viime vuoden aikana tehtäviä oli 161.

Urjalan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Tero Saarikko summaa, että heidän alueellaan SRVA-tapahtumia on ollut tänä vuonna noin 120 ja kokonaismäärä noussee vuoden loppuun mennessä 200:n tuntumaan.

– Joinain vuosina on ollut yli 250 tapahtumaa, kun peurakolareita oli paljon.

Jokiläänin riistanhoitoyhdistyksen alueella oli viime vuonna 128 suurriistavirka-aputehtävää. Tänä vuonna näihin päiviin tehtäviä on ollut 67, joista hirvionnettomuuksia on ollut 1, valkohäntäpeurakolareita 55 ja metsäkausionnettomuuksia 11.

Jokiläänin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Aho toteaa, että kuolleet ja lopetetut peurat menevät valtaosin haaskakäyttöön. Jalkansa katkaisseesta hirvestä jää jotain syötäväksi kelpaavaakin. FL

Uusimmat