Lounais-Häme Forssa

Hippivuosien kuosikarkkeja Forssasta – Museo nosti 1960-luvun kankaita seinäkalenteriksi

Forssan museo teetti 1960-luvun klassikkokuoseista ensi vuodeksi seinäkalenterin.
Kristiina Huttunen ja Keijo Koskimies ovat tyytyväisiä Kuosikarkkeja-kalenteriin. Värin ja kuosien ilo, paikkakunnan kulttuuriperintö ja hyödyllinen tuote on samassa paketissa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kristiina Huttunen ja Keijo Koskimies ovat tyytyväisiä Kuosikarkkeja-kalenteriin. Värin ja kuosien ilo, paikkakunnan kulttuuriperintö ja hyödyllinen tuote on samassa paketissa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Tammikuun värit ovat kuin talvipäivän auringonlasku, huhtikuun lehdellä ilottelevat psykedeeliset vappupallot ja elokuussa hehkuvat kypsyvän luonnon värit.

Forssan museo on julkaissut yhteistyössä Mak Media oy:n kanssa forssalaisesta kuosiperinnöstä kertovan seinäkalenterin ensi vuodelle. Kuosien kaupungissa eivät ideat eivätkä kuosimallit lopu, kun omaa kulttuurihistorian halutaan ylläpitää.

– Valitsimme kalenteriin värikkäitä ja iloisia 1960-luvun painokangaskuoseja hippivuosilta. Jostain syystä tämän aikakauden kuosit vetävät ihmisiä puoleensa erityisesti, sen olemme huomanneet esimerkiksi kuosikeskuksen talkoissa, kertoo projektikoordinaattori Kristiina Huttunen.

1960-luvun forssalaiskankaissa on erityistä vetovoimaa.

Syyksi vetovoimaan Huttunen arvelee 1960-luvulle ajoittuvan visuaalisen kulttuurin muutoksen, jolloin vanhat ajat, värit ja innoituksen aiheet ravisteltiin irti. Vaikutteita painokankaiden suunnitteluun otettiin rohkeasti esimerkiksi pop-taiteesta.

Valinnanvaraa kalenterin suunnittelijoilla oli todella paljon, sillä 1963 Finlayson otti Forssassa käyttöön laakapainokoneen. Samasta kuosista oli tuolloin tuotannossa useita muotivärivaihtoehtoja, ja kuoseja oli lukuisia.

– Laakapaino mahdollisti useiden pienten sarjojen toteuttamisen taloudellisesti kannattavasti. Telapainon aikaan se ei olisi ollut mahdollista.

Tuotteen on tehtävä kunniaa

Kulttuuriperinnön tuotteistaminen on Forssan museon väelle huolellisesti puntaroitava asia. Myyntiin valmistettavan tuotteen on tehtävä kunniaa museon ainutlaatuiselle aineistolle.

– Tuotteiden on liityttävä museon taustaan ja tarinaan, ne eivät voi olla irrallisia esineitä. Museo on säilyttävä organisaatio, joten tuotteen on sitouduttava siihen ajatukseen ja vietävä viestiä. Sen on oltava myös visuaalisesti kestävä ja laadukas, Huttunen arvioi.

Kalenterin lisäksi museo on hyödyntänyt kuoseja silmälasiliinoissa ja rintanapeissa sekä käsityöharrastajille myytävissä ylijäämätilkuissa.

– Museovieraat ostavat mielellään jonkin pienen ja paikallisen persoonallisen muistoesineen. Muutama uusi tuotekin on ideoituna, Huttunen kertoo.

Kuosikarkeista on valikoitunut 12 herkkua 6 eri suunnittelijalta.

1960-luvun kangasmallien kuosien siirtäminen painotuotteeseen on onnistunut hyvin, myös kankaan pinnan rakenne näkyy kuvissa.

– Painotuotteessa ei ihan samaan sävyyn päästä, mutta hyvin kuitenkin onnistuttiin, Mak Median Keijo Koskimies ja Huttunen arvioivat.

Kuusi suunnittelijaa mukana

Kalenteriin valitut 12 kuosia ovat Forssan ateljeessa työskennelleiden taiteilijoiden töitä. Kuosit ovat vuosilta 1968–69, ja ne ovat Pirkko Hammarbergin, Pirkko Korkeamäen, Katri Mattilan, Helena Perheentuvan, Ulla Nummikosken ja Aini Vaarin käsialaa.

Helsingin yliopiston almanakkatoimiston vuodenkierron lisäksi kalenteri kertoo kustakin taitelijasta taustatietoja ja forssalaisen painokankaan ja kangaslaatujen historiaa juuri 1960-luvulta.

Kalenterista on otettu 1000 kappaleen painos.

Kalenteri on Forssan museon oman kaupan lisäksi myynnissä kahdeksassa liikkeessä Forssassa sekä Tampereella. FL

Lisää Kuosien kaupungista:

Kuntapäättäjät museoharjoittelussa Kuosikeskuksessa: Forssan kuosibrändiä pitäisi vahvistaa

Kuosit kirjovat jo Forssaa: torin vessassa karamellikuviota, sähkökaapissa seepraraitaa

Forssa voi olla positiivisesti outo kuosien kaupunki

 

Uusimmat

Näkoislehti

14.7.2020

Fingerpori

comic