Lounais-Häme

Historia elää perinteissä

-Kyllä siinä kieltämättä vähän pelotti. Olin juuri valjastanut hevoset ja lähdössä, kun huomasin, kuinka ne reagoivat Forssan suunnalta kuuluviin ilmapommitusten ääniin. Ne olivat säikkyjä ja vauhkoja.

-Meidän hevoset olivat olleet rintamalla työhevosina, ne siis tiesivät ja aistivat, mitä siellä tapahtuu. Olin tuolloin 12-vuotias, muistelee tammelalainen 87-vuotias Eero Nikula.

Nikula tutkii sota-aikaisia lehtileikkeitä Marskin Majalla, jonne kantahämäläisten lotta- ja sotilaspoikaperinne-yhdistysten syysretki tänä vuonna suuntautui. Muistot nousevat pintaan.

-Ilmapommitusten lisäksi pelon tuntua lisäsi jatkuva valokuri, varsinkin talvisodan aikana, lisää forssalainen Altti Luuppala ja Nikula nyökyttelee hyväksyvästi.

Molemmat heistä toimivat sotilaspoikina viime sotien aikana.

-Sotilaspoikiin kuuluminen oli ylpeyden aihe, mutta sotilaspoikatoiminta opetti myös paljon hyödyllisiä maanpuolustustaitoja, kuten aseen käsittelyä sekä suunnistusta. Suoritimme myös ilmavalvontaa, ja muistan hyvin, kuinka kylmä siellä oli seisoskella. Kyllä sen siitä huolimatta kesti, koska tiesi tekevänsä tärkeää työtä, Nikula kertoo.

Luuppalan ja Nikulan sota-ajan muistot eivät suinkaan ole harvinaisia, vaan niitä kantavat mukanaan kaikki sodan kokeneisiin sukupolviin kuuluvat yksilöt. Tulevaisuuden kysymys onkin se, miten sotaa kokemattomat sukupolvet saadaan kiinnostumaan sota-ajan muistojen ja arvojen vaalimisesta sekä perinteiden ylläpitämisestä.

Jatkosodan jälkeen lakkautetun Lotta Svärd -järjestön arvoja ja perinteitä ylläpitävä Hämeenlinnan Seudun Lottaperinne-yhdistys pyrkiikin tulevana syksynä herättelemään tätä mielenkiintoa myös Forssan seudulla, jossa se kartoittaa alaosaston perustamisen mahdollisuuksia.

-Tarkoituksenamme on järjestää sodan ajan-iltamat, jossa yleisöllä on mahdollisuus tutustua lottaperinteeseen ja yhdistyksemme toimintaan. Yhdistyksemme tärkein tehtävä on lottien arvojen ja perinteiden ylläpitäminen sekä niiden eteenpäin siirtäminen nuoremmille sukupolville. Järjestämme myös lotille ja pikkulotille virkistystoimintaa, jossa heillä on mahdollisuus jakaa omia muistojaan niin toisilleen kuin yleisöllekin. Ennen kaikkea pyrimme tuomaan lottiin ja sota-aikaan liittyvät teemat mahdollisimman lähelle ajankohtaista yhteiskunnallista keskustelua, yhdistyksen puheenjohtaja Sirkus Mattila kertoo.

Mattilan mielestä toiminta lottaperinteen hyväksi on kuin vapaaehtoista maanpuolustustyötä, sillä se omalta osaltaan lujittaa maanpuolustustahtoa sekä tutustuttaa yksilön yhä syvemmälle suomalaiseen sotahistoriaan.

Kanta-Hämeen Sotilaspoikien Killan jäsenvastaava Pekka Salmela näkee killan tulevaisuuden valoisana. Kilta kokoontuu kuukausittain järjestettävissä tapaamisissa, joissa vierailee luennoitsijoita monenlaisista aihepiireistä. Tällä hetkellä kiltalaisten keski-ikä on 85 vuotta.

-Totta kai aitojen sotilaspoikien poisjääminen vaikuttaa killan toimintaan, mutta ei kovin radikaalisti. Päätehtävämme on edelleen sotilaspoikien valassakin mainittavien arvojen, koti, uskonto ja isänmaa, vaaliminen ja siirtäminen uusille sukupolville. Kilta on viime aikoina saanut myös lisää uusia, nuorempia jäseniä, mistä olemme hyvin iloisia. Lisäksi yhteistyö Hattulassa toimivan Panssariprikaatin kanssa on mahdollistanut muun muassa killan järjestämien retkien toteutumisen.

Niin Mattila kuin Salmelakin nostavat esille kysymyksen siitä, miten perinneyhdistysten tulisi varautua tulevaisuuden tilanteeseen, jossa sodassa olleet sukupolvet eivät enää ole kertomassa kokemuksistaan.

-Perinneyhdistysten tulisi ehdottomasti pikaisesti miettiä konkreettisia tapoja, joiden avulla ne voisivat tehdä yhteistyötä keskenään ja näin edesauttaa perinteiden säilymistä. Kunnioittavathan ne kaikki samojen sotien perintöä, Suomen itsenäisyyttä ja siihen liittyviä kansan edesottamuksia, Mattila huomauttaa. Molemmat järjestöt toivottavat uudet jäsenet tervetulleeksi ideoimaan ja löytämään tuoreita ratkaisuja näihin tulevaisuuden haasteisiin.

Perinneyhdistyksillä näyttäisi olevan selkeät linjaukset siitä, minkälaisia asioita tulevien sukupolvien pitäisi sota-ajan sukupolvilta periä. Kysyttäessä asiaa vanhoilta sotilaspojilta, Nikulalta ja Luuppalalta, miehet katsovat hetken toisiinsa ja vastaavat kuin yhdestä suusta:

-Kyllä se sota-ajan sukupolvilta perittävä asia on isänmaallisuus. Siinä, jos jossakin menneiden sukupolvien työ näkyy ja elää jatkuvasti. FL

Tarpeellisista järjestöistä lakkautetuiksi
Lotta Svärd-järjestöPerustettiin vuonna 1921, ja se toimi piiri- ja paikallistasolla tiiviissä yhteistyössä suojeluskunnan kanssa. Järjestön toiminta oli vapaaehtoisuuteen perustuvaa maanpuolustustyötä, joka jakaantui kolmeen eri osa-alueeseen: muonitukseen, lääkintään, keräystoimintaan ja varustyöhön. Lottana toimiminen edellytti 17 vuoden ikää. Järjestöön kuului myös tyttöosasto, josta alettiin käyttää vuodesta 1934 nimitystä pikkulotat.Jatkosodan päättyessä järjestöön kuului noin 240000 jäsentä. Sotien aikana menehtyi 66 lottaa mm. pommituksissa ja lottakomennuksella saatuihin sairauksiin. Järjestö lakkautettiin 23.11.1944, sillä valvontakomissio luokitteli sen rauhanehtojen määrittelemäksi fasistiseksi järjestöksi. SotilaspojatToiminnan juuret periytyvät suojeluskuntien poikatyöstä jo 1920-luvulta. Järjestö alkoi eriytyä suojeluskuntajärjestöstä vuosina 1940-1941, jolloin se sai nimityksen Sotilaspojat. Järjestön tavoitteena oli antaa sotilaallista koulutusta pojille, jotka eivät vielä saavuttaneet asevelvollisuusikää. Koulukseen sisältyi muun muassa liikuntakasvatusta sekä teoriaopetusta Suomen historiasta sekä ammunnasta. Sotien aikana sotilaspojat toimivat muun muassa lähetteinä, suorittavat ilmavalvontaa sekä vartioivat tärkeitä kohteita. Vuonna 1943 järjestöön kuului n. 72000 poikaa Järjestö lakkautettiin Suojeluskuntien lakkauttamisen yhteydessä 11.11.1944Lähteet: Alapuro, Risto (toim.): Raja railona, näkökulmia suojeluskuntiin. WSOY, Porvoo 1998.Pohls, Maritta & Latva-Äijö, Annika: Lotta Svärd – käytännön isänmaallisuutta. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2009.

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic