Lounais-Häme Tammela

Hullu historioitsija ja kyläkertomukset – Hykkilän ja Lunkaan kylähistoria on valmistumassa kirjaksi

Kuka oli Thomas Leinmarck tai Hiuna-Heikki? Historiikki tuo pikkukylistä julki ennen kuulemattomia tarinoita.
Sipilän talon tytöt ovat lähdössä kouluun. Kuva on Eine Sipilä-Keskitalon kokoelmasta. Kuva: Muu
Sipilän talon tytöt ovat lähdössä kouluun. Kuva on Eine Sipilä-Keskitalon kokoelmasta. Kuva: Muu

– Kun on pikkuisen hullu, lähtee heti innolla mukaan tällaiseen, myhäilee Juhani Kostet.

Museoviraston pääjohtaja, filosofian tohtori ja historioitsija lähti kirjoittamaan kirjaa Hykkilän ja Lunkaan kylien historiasta. Kostet on yksi alueen pitkäaikaisista kesäasukkaista, mutta kirja sai sysäyksen eteenpäin kyläläisten aloitteesta.

– Forssan Lehden perustaja Esko Aaltonen asui itse kylillä ja keräsi sieltä ison määrän perimätietoa. Sen jälkeen siihen tuli pieni katkos, jota olemme yrittäneet täyttää, Kostet selvittää.

Kansiensa sisällä teos pitelee alueen historiaa aina kivikaudesta 2000-luvun alkuun. Tutkimusta siihen ovat Kostetin lisäksi tehneet arkeologi FM Hanna-Maria Pellinen, kulttuurihistorioitsija FM Marketta Havola ja Kostetin tytär, kansatieteilijä ja kirjailija FM Jenna Kostet.

– Itse olen kirjoittanut kirjaan kylien vanhimmasta asutushistoriasta 1500-luvulta tähän päivään asti. Siihen liittyy maatilojen omistajuuksia, kylien asukkaita ja palveluita, Juhani Kostet kertoo.

Onko kylien historiasta sitten selvinnyt kiinnostavia tarinoita?

– Aivan valtava määrä! Niitä on aivan mielettömästi ja olemme yrittäneet nostaa niitä ylös. Tiedän, että ihmiset lukevat niitä mielellään, sanoo Kostet.

Kyläläiset ovat kertoneet paljon kirjaan päätyneitä juttuja ainakin kulkukauppiaista, paimenpojista ja sepistä. Niistä Kostet, kuten itse sanoo, voisi puhua koko loppupäivän, mutta eritoten yksi tila on ollut kylän historiassa merkittävä.

– Sipilän talo oli iso kantatila, joka pystyi elättämään monta torpparia. Se mainittiin ensimmäisen kerran Hämeen maakirjassa vuonna 1539, kuten muutkin talot. Löytyi kuitenkin isäntätieto, joka viittaa siihen, että tilalla oli isäntä jo 1400-luvun lopulla.

Nimensä talo sai talonpojasta, jonka etunimi oli Sipi. Viimeisimmän Suomen pääministerin kanssa talolla ei ole tekemistä, mutta sen historiasta kertomuksia riittää. Yhtä talon isännistä sanottiin Hiuna-Heikiksi, koska hän oli hirvittävän nuuka.

– Silti talon emäntä antoi salaa torppareille aina ylimääräisiä ruoka-annoksia ja muuta. Hiuna on varmaan lounaishämäläinen sana, joka tarkoittaa kitsasta.

Sittemmin Heikki-nimi on periytynyt Sipilän suvussa, nykyiseen vanhaan isäntäänkin asti. Taloon on jäänyt tapa, että Heikki-nimisestä pojasta tulee talon isäntä, vaikka tämä ei olisi edes pesueen vanhin.

1600- ja 1800-luvun nälkävuosista ja syrjäisestä sijainnista huolimatta kehitys on kulkenut kylissä tasaisesti eteenpäin. Niihin on pystytty aina ottamaan vaikutteita esimerkiksi teknisestä kehityksestä.

– Kyliin on myös aina naitu isäntiä ja emäntiä ympäri Hämettä, ne eivät ole jääneet – vähän näin rumasti sanoen – sisäsiittoisiksi. Naapurit eivät ole menneet naimisiin keskenään.

Oliko jokin kirjan tekemisessä erityisen yllättävää tai mielenkiintoista?

– Olen niin hullu historioitsija, että minusta kaikki on niin kauhean mielenkiintoista!

– Muutama teollinen ilmiö on tosin noussut seudulla esiin. Esimerkiksi Rauhalan uistin- ja pilkkitehdas nousi sieltä maailmanmaineeseen ja vei uistimia Venäjälle, Amerikkaan ja Australiaan.

Myös vuoden 1918 sisällissodan aika oli poikkeuksellinen, koska sen aikana kylissä ei syntynyt juopaa punaisten ja valkoisten välille. Isännät suojelivat työväkeään sen aikaiselta terrorilta.

– He sanoivat, ettei näitä miehiä viedä montun reunalle, vaan hyvät työmiehet täytyy pitää töissä. FL

Uusimmat