Lounais-Häme

Humppilan yhdeksäsluokkalaiset kokeilivat sanataidetta – työpajassa syntyi runoja arjesta ja omista tunteista

Humppilan yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset keskittyvät, ja hetken on aivan hiljaista. Yksi katsoo vihkoa, toinen ikkunaa. Sitten alkaa syntyä sanoja, lauseitakin.

Sanataideohjaaja Päivi Haanpään vetämä, Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston rahoittama sanataidetyöpaja tutustuttaa yhdeksäsluokkalaisia luovaan kirjoittamiseen. Haanpää on vienyt sanataidetta jo 15 eri kouluun.

Myös Humppilassa vihkoihin piirtyy sanoja ja suuria tunteitakin. Ennen varsinaista runoa oppilaat ovat hahmotelleet paperille erityyppisiä lauseita, joita runo voi sisältää. On tietolauseita, aistilauseita ja tunnustuksia. Niiden pohjalta runon teko on helpompaa.

Kun Haanpää kysyy, lukisiko joku runonsa ääneen, muutama innostuu. Sonja Leppäniemen mielestä runo syntyi yllättävänkin helposti.

-Olin aamulla verikokeessa. Se oli aivan hirveää, mutta siitä oli helppo kirjoittaa. Runon kirjoittaminen oli juuri hyvä tähän kohtaan. Siinä pystyy kertomaan asioita, eikä kaiken tarvitse olla totta, hän sanoo.

Haanpään mielestä tärkeintä on juuri itseilmaisu. Se, että tekstit syntyvät nuorten omista ajatuksista, tunteista ja peloista.

-Emme opettele sitä, miten kirjoitetaan hyvä runo tai dekkari, täällä tehdään omasta itsestä lähtevä teksti, hän sanoo.

Vaikka kaikkia kirjoittaminen ei kovasti innosta, tekstiä vihkoihin kuitenkin syntyy.

-Kyllä se lähti sujumaan, kun ensin laitettiin erillisiä lauseita. Ei tämä nyt paha ollut, vaikka en yleensä laittaisi itselleni kirjaa käteeni, Leppäniemen luokkakaveri Juho Anttila sanoo.

Aiemmin Hämeen läänintaitelijana toiminut, draamaa ja proosaa julkaissut Haanpää toivoo, että koulujen arjessa olisi enemmän tilaa sanataiteelle, vaikka osaksi äidinkieltä integroituna.

-En lähde siitä kuvitelmasta, että pelastetaan kaikki nuoret tai tehdään kaikista kirjailijoita. Haluan saada nuoret huomaamaan, mitä kaikkea sanoilla voi ilmaista ja miten sanojen avulla voi jäsentää omaa itseään, hän sanoo.

Haanpää korostaa, että tekstejä ja oman asian ilmaisemista tarvitaan kaikkialla, enemmän kuin koskaan.

-Eikä kyse ole siitä, että istuu jossain nurkassa runoa kirjoittamassa. Kirjoittamista on niin YouTube -videoissa kuin roolipeleissäkin, hän sanoo.

Humppilassa tämäntyyppisiä työpajoja ei ole aiemmin ollut. Äidinkielenopettaja Pauliina Pullinen toivottaa sanataiteen ja kirjoittamisen tervetulleeksi kouluun ja toivoo, että sille olisi tilaa enemmänkin.

-Minusta kirjoittaminen on elämän tärkeimpiä taitoja. Jos ei osaa kirjoittaa selkeästi, ei ajattele selkeästi. Tärkeintä olisi oppia ilmaisemaan omat ajatuksensa kirjallisesti niin, että muut ymmärtävät ne. Koulussa ei vain ehditä kirjoittaa niin paljon kuin olisi tarpeellista, hän sanoo.

Nuorten taidot vaihtelevat Pullisen mukaan paljon. Osa kirjoittaa todella hyvin, osalla on vaikeuksia. Pullinen uskoo, että kaikki lähtee jo lapsuudesta.

-On lapsia, joille ei ole koskaan luettu mitään. Jo neuvolasta asti pitäisi korostaa perheille, että lapsi menettää paljon, jos ei saa kuulla satuja, hän sanoo.

Työpajan lopuksi Haanpää siteeraa kirjailija Emmi Itärantaa ja sanoo, että sanataidetta ja mielikuvitusta tarvitaan, jotta pystyy jäsentämään todellisuutta. Jotta saa asioita muuttumaan. Sillä muutos vaatii, että osaa kuvitella jotain toisenlaista. FL

Uusimmat