Lounais-Häme

Hymy, joka ulottuu silmiin asti

Sivustakatsoja.

Sellaiseksi Saija Parikka tunsi itsensä työttömyyden vuoksi.

-Työttömyys herättää turhautumista, se tunne, ettei minua tarvita.

-Työttömyys rajoittaa tekemistä. Silloin ihmissuhteet kapenevat ja haluaa jäädä neljän seinän sisälle. Itselleni terveydestä huolehtiminen on aina ollut ykkössijalla, mutta kun rahaa on vähän, se näkyy esimerkiksi ravinnon laadussa.

Saijalla on haaveita ja unelmia, kuten kenellä tahansa. Hän haaveilee perusasioista, kuten omasta asunnosta, ulkomaanmatkoista tai uudesta harrastuksesta.

-Kun ei ole rahaa, ei niitä haaveita kuitenkaan voi toteuttaa, hän toteaa.

Haaveet ovat saaneet Saijan välillä jopa häpeämään.

Saija valmistui alkujaan suurtalouskeittiölinjalta keittäjäksi. Kun hänellä myöhemmin todettiin ammattitauti, hän kouluttautui uudelleen laskentamerkonomiksi.

Työttömänä hän on ollut vuodesta 1992 saakka.

-Vuonna 1995 muutin Loimaalta Forssaan. Täällä olen saanut kaksi kertaa puolen vuoden mittaisen työsuhteen paikallisella poliisiasemalla, ja lisäksi olen ollut kausityöntekijänä esimerkiksi torimyyjänä.

Vuonna 2011 Saija suoritti myyjän ammattitutkinnon ja 2014 hän kirjoitti ylioppilaaksi.

-Työttömyysaikanani olen käynyt myös paljon erilaisia kursseja ja ollut monessa paikassa työharjoittelussa, toimistoissa ja kaupoissa. Jalka on kyllä ollut oven välissä, mutta se ei ole tuottanut tulosta.

-Sitä tietää tehneensä enemmän kuin laki sallii, mutta kun se, mitä teet ei tuota tulosta… Se turhauttaa, vaikka kursseilta myös saa paljon. Minä olen oppinut uusia taitoja ja saanut uusia tuttavuuksia, joista osa on kehittynyt ystävyydeksi asti.

Pidemmän päälle työttömyys on kuitenkin käynyt henkisesti todella raskaaksi.

-Eniten painaa tietysti taloudellinen puoli, se, miten saa rahat riittämään elämässään.

Stressi kasautui sisälle vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Jatkuva hälytystila alkoi näkyä ruumiillisina oireinakin.

Vuonna 2007 Saija oli huonossa kunnossa. Masennus otti vallan.

-Olen sitä ikäluokkaa, joka on tottunut ajattelemaan, että ihmiset pärjäävät itsekseen ja myös korjaavat itse itsensä, jos tarve vaatii.

Näin hän tuolloin myös teki.

-Levolla sain itseni kuntoon.

Stressaantunut ihminen ei aina itse tunnista ylikuormittumistaan. Saija muistelee edelleen kiitollisena sitä, kuinka hänelle lukiossa sanottiin, että hengähdä vähän.

-Sain lukion päättötodistuksen vuonna 2004, mutta kirjoitukset menivät pipariksi. Silloin elämässä myllersi muutenkin, eivätkä kuusitoista eri asiaa sovi yhteen. Lukiossa huomattiin kuormittumiseni. Ajattelin, että laitan elämäni kuntoon ja yritän sitten uudestaan. Vuonna 2010 aloitinkin ylioppilaskirjoitukset uudestaan.

Hiljalleen omaehtoisesti opiskellen Saija eteni kohti ylioppilaslakin saamista.

-Ylioppilaslakin saaminen oli hieno hetki, hän kertoo ja hymyilee.

-Oikeastaan ylioppilastutkinto oli yksi unelmistani.

Saija miettii, että avun pyytäminen on ollut hänelle välillä hankalaa. Monesti tuntuu siltäkin, ettei pyynnöistä huolimatta apua saa.

Viime syksynä hän aloitti Forssan kaupungin työllisyyspalveluiden yhteistyössä Rentoutuskeskus Kehrän kanssa järjestämän kuntouttavan työtoiminnan kurssin, jossa on tutustuttu luonnon liikuntamahdollisuuksiin, joogattu ja venytelty sekä opeteltu rentoutumisen taitoa.

Kurssin tarkoituksena on ollut hakea innostusta ja selkeyttä omaan elämään sekä vapautusta stressistä.

-Aloitin kurssin mielelläni, sillä olen sellainen innostuja, joka haluaa kokeilla uutta, mutta silti minulla oli myös ennakkoluuloni kurssia kohtaan. Olen aina liikkunut, mutta olin liikunnan suhteen ollut vähän sellainen kuntosali-ihminen ja punttien nostaja. Tällä kurssilla kuitenkin opin, miten kehon ja mielen voi saada lempeästi, mutta samalla vahvasti uudelleen käyntiin.

Kurssilla on mietitty sitä, missä kurssilainen on nyt, minne hän haluaa päästä ja mitä matkalla pitää ottaa huomioon. Entä mikä auttaisi ja tukisi eteenpäin ja miten hän itse voi vaikuttaa oman hyvinvointinsa kokemukseen?

Saijaa kurssi on auttanut paljon. Erityisesti hän on tuntenut omaksi jutukseen joogan ja rentoutumisen taidon oppimisen.

-Olen aika ratkaisukeskeinen ihminen ja tajusin, että tämä oli ratkaisu tähän minun pulmaani, stressiin.

Vuosikymmeniä kehossa jyllännyt stressi lähti kurssin ansiosta purkautumaan. Kropassa ilmenneet reaktiot olivat aluksi voimakkaitakin.

-Aluksi tärisin aivan kuin olisin ollut horkassa. Kylmän ja kuuman tunteet aaltoilivat kehossa. Sain migreenin, joka kesti kolme päivää, kun normaalisti kohtaukset kestävän vain päivän. Oli aikoja, jolloin olin jopa aggressiivinen, mikä ei ole minulle ollenkaan ominaista. Tunnen välillä väsymystä, se oikein hyökyilee koko kehon läpi. Väsymyksen tullessa tunnen olevani 80-vuotias, Saija kuvailee.

-Hämmennyinkin reaktioista aluksi, mutta sitten iloitsin – näin sen pitääkin mennä. Nyt, kun on harjoitellut rentoutumista, pääsee jo nopeammin rentoutuneeseen tilaan. Näin siitä olotilasta saa myös enemmän irti.

Liikettä luonnosta ja rentoutumisen taitoa opetellaan vuorostaan kolmannella kuntouttavan työtoiminnan kurssilla. Saija on ollut mukana kaikilla niistä.

-Stressi oli johtanut itselläni esimerkiksi painonnousuun. Nyt meille naisille ominainen tunnesyöpöttely on jäänyt minulta pois ja muutenkin aterioilla annoskokoni pieneni. Näin vain on tapahtunut ilman, että olen tällaisia muutoksia tekemällä tehnyt.

Olo on keventynyt paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Kurssilla on tähdennetty sitä, että hyvä olo koostuu tunteiden kirjoista, mutta ihmisen tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseen.

Kurssi on vaikuttanut myös Saijan ajatusmaailmaan.

-Kurssilla minulla on vahvistunut se ajatus, että teen asioita itseni takia. Olen aina kantanut vastuuta, mutta nyt elämä ei ole enää selviytymistä, vaan elämää itsessään. Olen kääntänyt voimani positiiviseksi. Ymmärsin, että olen tähänkin asti elänyt rohkeasti, mutta nyt tuo rohkeuden muoto on muuttunut. Minulla ei ole mitään hävettävää, vaan olemalla oma itseni pääsen pitkälle.

-Itseään ei työttömyydestä parane syyllistää, sillä syy ei ole meissä, vaan maan ja maailman tilanteessa. Sille emme voi kerta kaikkiaan mitään. Oma asenne on tärkeä, asenteellahan tässä elämässä painetaan. Jos on positiivinen, ei voi käydä huonosti.

Saija on alkanut harjoittaa kursseilla oppimaansa kotioloissakin, hän joogaa ja pitää rentoutushetkiä.

-Taannoin minulle sanottiin, että hymyni ulottuu silmiin asti. Se oli paras palaute siitä, mitä kurssi on minussa saanut aikaan. Vaikka stressin purkaantuminen väsyttää, jaksan silti hymyillä.

Haaveet ja unelmatkin ovat edelleen olemassa, eikä Saija enää niitä häpeä. Kodin keinutuolissa on rauhoittumisen paikka, jossa haaveet nyt saavat siivet.

Yksi haaveista liittyy myös työelämään.

-Jos vain on terveyttä riittää, kyllä minä haluaisin vielä töihin. Kun löytyisi mukava työpaikka, kivat työkaverit ja mieluisat työtehtävät, joissa voisi vaikka edetäkin. Oppia uutta. Kyllä ihminen on luotu tekemään asioita. FL

 

Kuntouttava työtoiminta
Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on edistää henkilön elämänhallintaa, toimintakykyä ja työelämävalmiuksia, jotta hän voisi työllistyä, hakeutua koulutukseen tai osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin.Kuntouttavan työtoiminnan sisältöä ei ole laissa määritelty. Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään esimerkiksi työtoimintana, ryhmätoimintana, yksilövalmennuksena sekä toimintakyvyn arviointina.Kuntouttava työtoiminta on sovitettava henkilön työ- ja toimintakyvyn sekä osaamisen mukaan niin, että se parhaalla mahdollisella tavalla edistäisi hänen elämänhallintaansa ja toimintakykyään. Koska kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien toimintakyky voi vaihdella suuresti, on tärkeää, että kuntouttava työtoiminta räätälöidään asiakkaan tarpeen mukaan.Osalle asiakkaista kuntouttava työtoiminta sisältää selkeitä, jopa vastuullisia työtehtäviä. Toisten osalta toiminnan sisältö voi olla totuttautumista säännönmukaiseen päivärytmiin ja ohjattuun toimintaan.Kuntouttava työtoiminta on mahdollista suunnitella vaiheittaiseksi siten, että palvelun painopiste muuttuu asiakkaan toimintakyvyn parantuessa.Lähde: THL

Asiasanat

Uusimmat