Lounais-Häme Jokioinen

Hyönteispihvejä vuonna 2038 – mitä syömme tulevaisuudessa?

Elonkierron 20-vuotisjuhlaseminaarissa pohdittiin, mitä syömme tulevaisuudessa
Luken johtava tutkija Pasi Rikkonen ennakoi, että seuraavan 30 vuoden aikana tulee monta myrskyä, kun tasapainoillaan ympäristö- ja ruokaturvatavoitteiden, globaalien markkinoiden ja kansainvälisten sopimusten ristipaineessa.

Pohjoismaiden ensimmäinen maatalouden esittelypuisto Elonkierto juhli keskiviikkona nuorta eloaan. Pääjuhlan kutsuseminaarissa pohdittiin, mitä syömme vuonna 2038 ja millaisia tulevat olemaan tulevaisuuden ruoantuotantojärjestelmät.

Luonnonvarakeskus Luken johtava tutkija Pasi Rikkonen ennakoi, että yksi iso tulevaisuuden kysymys maataloudelle on ilmastonmuutoksen hillintä. Ruoantuotannossa haetaan nyt jo täysin uudenlaisia ratkaisuja keinolihasta ja hyönteisistä, jotka vaikuttavat kasvaessaan myös perusmaatalouden rooliin.

– Globaalit etäisyydet pienenevät edelleen, ihmisten, tavaroiden ja palveluiden liikkuvuus kasvaa sekä hallitusti että hallitsemattomasti. Energiamuutos fossiilisista polttoaineista lähtee vahvasti hajautettuun suuntaan, Rikkonen kertoi.

Rikkosen mukaan 2020-luvulla kasvis- ja kalapainotteinen ruokavalio yleistyy. Liha on ylellisyystuote, jota syödään harvemmin. Vähäpäästöisten tuotteiden kulutus kasvaa niiden halventuessa, kulutuksessa korostuu paikallisuus, tuottajan ja kuluttajan vuorovaikutus sekä sopimuksellisuus tuotantoperiaatteista.

– Vuonna 2040 ruokajärjestelmät ovat monipuolistuneet. Mukana on mm. peltoon perustuva ja urbaani tuotanto, 3D-tulostus sekä edelleen keinoliha ja hyönteiset, paikallisuus, luomu ja kestävyys.

Luken tutkimusprofessori Johanna Vilkki kertoi esitelmänsä aluksi ruoantuotannon globaaleista haasteista. Vuosina 2015–2050 mm. viljelykelpoisen maan ala henkeä kohti vähenee 0,2 hehtaarista 0,15 hehtaariin. Taudit ja tuholaiset lisääntyvät ja sadon menetys kasvaa 10–15 prosentista 20–25 prosenttiin.

Samalla ihmismäärän kasvun myötä veden ja ruoan tarve lisääntyy. Ruoantuotannon haasteisiin voivat vastata genomitieto ja jalostus, joilla muokataan tuotantoeläinten ja -kasvien periytyviä ominaisuuksia.

– Esimerkiksi eläintuotannon negatiivisia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää kehittämällä tuotantojärjestelmiä, kuten ruokintaa ja jalostamalla eläinainesta vähäpäästöisemmäksi.

Perinteinen jalostus on ollut Vilkin mukaan tehokasta, sillä tällä hetkellä samalla maa-alalla voidaan tuottaa 10 kertaa enemmän ruokaa kuin 100 vuotta sitten. Jalostus voi tehostaa tuotantoa kestävästi, lisätä satovarmuutta ja vastustuskykyä sekä parantaa tuotteiden laatua.

– Voimme saada sopivia, uusia kasvilajikkeita, jotka menestyvät näissä olosuhteissa. Täsmäkotieläintuotannolla, joka perustuu laajaan datankeruuseen, tiedetään tarkkaan, minkälaisille eläimille kannattaa mitäkin syöttää tai mitä tietyt kasvit vaativat mihinkin aikaan. FL