"Ihania asiakkaita tulee ikävä" – Leena Anttila jää 42 vuoden työuran jälkeen eläkkeelle Forssan Keskusapteekista

Ihanat asiakkaat ja mukava työyhteisö ovat olleet parasta eläkkeelle jäävän farmaseutin Leena Anttilan työuralla. Anttila on tehnyt runsaan 42 vuoden työuransa Forssan Keskusapteekissa, jossa hänen viimeinen työpäivänsä ennen eläkkeelle siirtymistä on tänään.

– Ihania asiakkaita tulee ikävä. Heitä on ollut ilo palvella, ja he ovat muistaneet minua monilla lahjoilla. Olen saanut villasukkia monen vuoden tarpeiksi, ja jouluksi on tuotu suklaata, Anttila kertoo.

Tammelasta kotoisin oleva ja nykyään Forssassa asuva Anttila opiskeli ensin farmanomiksi ja aloitti työskentelyn Forssan Keskusapteekissa 6.6.1977. Farmaseutiksi hän valmistui vuonna 1985.

– Olen työskennellyt neljän apteekkarin palveluksessa. Heistä kaikista on jäänyt hyvät muistot. Ensimmäinen heistä oli Juhani Kalliola. Silloin vielä teitittelin apteekkaria, Anttila muistelee.

Työkavereiden kanssa on itketty ja naurettu

Kalliolan jälkeen apteekkariksi tuli Matti Pulli, jota seurasi Timo Heinonen. Nykyään apteekkarina on Antti Puustinen, joka on siirtymässä Hyvinkäälle. Anttilan ja Puustisen yhteisiä läksiäisiä vietetään työporukan kanssa ensi lauantaina Hyvinkäällä.

– Työkaverit ovat vaihtuneet moneen kertaan, mutta he ovat olleet aina mukavia. Olemme työporukan kanssa nauraneet ja itkeneet yhdessä, enimmäkseen kuitenkin nauraneet.

Anttila sanoo, ettei hän vielä oikein osaa edes ajatella sitä, että työura päättyy ja eläkepäivät kutsuvat.

– Kun työpäivä loppuu torstaina kello 16.45, varmaankin itkeä tirautan muutaman kyyneleen.

Farmaseutin työ on muuttunut valtavasti

Farmaseutin työ on Anttilan mukaan muuttunut vuosien saatossa valtavasti.

– Muistan ajan, kun lääkkeet käärittiin ohueen siniseen paperiin. Apteekista sai myös ilman reseptiä särkylääkkeitä, jotka sisälsivät huumeiksi luokiteltavia ainesosia. Näitä olivat esimerkiksi Hota-pulveri, Seliran ja Pervitin. Ennen valmistimme apteekissa myös erilaisia pillereitä, kapseleita ja liuoksia, mutta lopetimme lääkkeiden valmistuksen neljä viisi vuotta sitten. Jotakin pientä, kuten lääkkeiden laimennuksia, kuitenkin tehdään edelleen.

Tietotekniikka on myös muuttanut farmaseutin työtä. Anttila muistaa, kuinka hänen työuransa alkuaikoina annosohjeet kirjoitettiin kirjoituskoneella ja lääkkeistä saatavat korvaukset laskettiin laskukoneella. Nykyään kaikki tiedot hoituvat tietokoneella sähköisiä reseptejä myöten.

– Ennen apteekeissa ei saanut antaa lääkeneuvontaa, vaan se oli lääkärin tehtävä. Nyt apteekit velvoitetaan antamaan asiakkaille lääkeneuvontaa, mikä on vaatinut uusien asioiden omaksumista.

Työkavereilta kiitosta hyväntuulisuudesta ja ahkeruudesta

Eläkepäivillään Anttila suunnittelee jatkavansa ranskan opintojaan kansalaisopistossa. Hän viettää myös aikaansa 96-vuotiaan ja Tammikartanon hoivakodissa asuvan äitinsä kanssa.

– Pidän myös pyöräilemisestä ja olen pyöräillyt päivittäin työmatkani, joka on ollut kaksi kilometriä. Harrastan ristikoiden tekemistä, tanssimista, lukemista ja kirpputoreja. Minulla on myös paljon ystäviä, joita tapaan.

Anttilan innosta työtään kohtaan kertoo myös se, että hän on ollut töissä takuuvarmasti jopa puoli tuntia ennen työpäivän alkua. Työkavereiltaan hän saa kiitosta hyväntuulisuudestaan ja ahkeruudestaan.

– Leenalla on aina ollut uskomaton ilo ja riemu tehdä työtään, farmaseutti Marjut Ahola sanoo. _FL