Lounais-Häme Humppila

"Ihminen on ollut pitkään maapallolla se ulosottomies" — Hämeen rahaston palkitsema Jouko Alhainen kannustaa tekoihin ympäristön hyväksi

Suomen Kuttuurirahaston Hämeen rahasto palkitsi Jouko Alhaisen lintu- ja luontotyön.
Jouko Alhaisen perheparveen kuuluvat kurjet Kookka ja Sähikäinen sekä kaksi kukkoa ja kana. Niillä on oma nokkimisjärjestyksensä. Kookka suhtautuu Alhaiseen omistavaisesti, ja Sähikäinen väistää. Kuva: Lassi Puhtimäki
Jouko Alhaisen perheparveen kuuluvat kurjet Kookka ja Sähikäinen sekä kaksi kukkoa ja kana. Niillä on oma nokkimisjärjestyksensä. Kookka suhtautuu Alhaiseen omistavaisesti, ja Sähikäinen väistää. Kuva: Lassi Puhtimäki

Jouko Alhainen tuli yllätetyksi, kun hän oli levittämässä haketta kiviselle polulle Koijärven luontotornilla. Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahasto soitti.

– Puhelimessa puhuttiin palkinnosta, ja minä luulin sitä pilasoitoksi.

Alhainen ei jää koskaan sanattomaksi, mutta nyt hänen oli pelattava vähän aikaa, jotta puhelimessa kuullut sanat ehtivät menivät jakeluun.

Muutamia päiviä myöhemmin Alhainen nyökyttelee kuunnellessaan palkinnon perusteluja:

“Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti ansioitunut kurkien tuntija ja suojelija. Hänen työnsä on kuitenkin huomattavasti laajempaa lintujen parissa tehtyä tutkimus- ja suojelutyötä.”

“Jouko Alhaisen omassa ajattelussa, käytännön teoissa ja elämäntavassa todentuvat laajemmin erityisen ajankohtaiset kestävän kehityksen, luonnon monimuotoisuuden ja luonnon suojelun sekä elämän kunnioittamisen humaanit arvot. Näitä hän on edistänyt sekä pitkäjänteisellä tutkimuksellisella työllä että omilla arjen teoillaan.”

– Kyllä tuosta itseni tunnistan, hän arvioi.

Luonto ja sen kunnioittaminen sekä ympäristön eteen uurastaminen ovat Alhaiselle myötäsyntyisiä. Ensimmäinen luontomuisto sisältää myös luontorakentamista. Alhainen oli tuolloin noin viisivuotias. Hän rakenteli väijymispaikan kivistä, oksista ja oljista sopivalle etäisyydelle kasasta, johon kasattiin kotitilan puimakoneen sylkemät ruumenet ja rikansiemenet.

Majasta hän seurasi veljensä luodikosta luvatta irrottamalla tähtäinkiikarilla kasalla ruokailemassa piipahtavia lintuja.

– Siitä näki hyvin keltasirkun varpaiden poimut. Velipoika ei ollut tästä innoissaan, kun tähtäimen asennuskin meni uusiksi.

Jouko Alhainen on jättänyt kotitalon ympärillä olevatpellot lannoittamatta ja myrkyttämättä. Täksi kesäksi hän kylvää polveilevalle pellolle kukkapellon ja rakentaa sen laidalle lahopuuaidan.

Projektit ovat seuranneet toisiaan. Ensimmäisen lintutornin hän rakensi yli 60 vuotta sitten Uurtaanjärvelle Urjalan ja Kalvolan rajalle.

– Sain option isän puutavaravarastoon ja sen lunastin kyllä, hän muistelee.

Lintutorneista ja muista luontorakenteista tuli lopulta oma leipätyö niin, että Alhainen on rakentanut tilauksesta torneja aina Hangon Täktomista Inarin Kaamaseen asti. Niitä on noussut satakunta ja suunnitellut hän on parisataa.

Työlle ein sanominen on vaikeaa, sillä hän on halunnut olla mukana mahdollistamassa luonnon tavoittamisen ja tarkkailun.

– Se tukee ympäristön ymmärtämistä ja paremmin näkemistä.

Ja se taas vahvistaa ihmisen luontosuhdetta.

Alhaisen mittarilla luontosuhde on kunnossa, kun luonnossa liikkuessaan havainnoinnin lisäksi osaa lukea myös tapahtumat ja ennakoida tulevat.

– Parasta on, kun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai miksi eläin tai lintu toimi niin kuin toimi? Pakeniko se minua vai kenties liikkeellä olevaa kettua?

Kurkien reaktiot ja sielunelämä on Alhaiselle erityisen tuttuja. Perheparvessa on jäsenenä kaksi kurkea Kookka ja Sähikäinen, jotka eivät vammautumisten vuoksi pysty elämään normaalia kurjen elämää. 27-vuotias Kookka on viettänyt lähes koko ikänsä Alhaisen hoivissa.

Linnut pasteeraavat pihamaalla ja seuraavat isäntää hänen askareissaan. Puuhatessa kolmikko juttelee ja ilmoittelee havainnoistaan puolin ja toisin. Alhainen rupattelee pehmeällä äänellä. Kurkien rintakehästä kuuluu matala hurina. Välillä ilmaa leikkaa voimallinen huuto.

Kommunikaatio toimii niin hyvin, että yhteinen tanssikin sujuu. Jaloissa pyörivät myös kaksi kukkoa Kari Niemi ja Niemen Kari sekä kana Kultamuna.

– Ne tietävät minun aatokseni ennen kuin ehdin ajatella sen edes loppuun.

Lue myös: Lintumies pukeutuu pingviinipukuun ja juhlii puolisonsa kanssa Linnassa – Alhaiset Humppilasta saivat kutsun

Suhtautumisessa luontoon ja ympäristöön on Alhaisen mukaan parannettavaa. Hän muistuttaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii tekoja jokaiselta, koska maailma on vain lainassa lapsiltamme.

– Ihminen on ollut pitkään maapallolla se ulosottomies. Ihmiskunta on ottanut ja ottanut, mutta hyvää se ei ole antanut. Nyt olisi sen aika. Meidän pitää elää niin, että voimme jättää maailman elinkelpoisena seuraaville sukupolville.

Kun yhtäällä vaaditaan ilmastotekoja, toisaalla nostaa skeptikkojen kuoro nokkansa korkealle. Mitä hyötyä siitä on, että me täällä Suomessa pienennämme hiilijalanjälkeä, kun Kiinassa tai Intiassa ei reagoida?

– Jokaisen teolla on merkitystä. Intiassa ja Kiinassa suuri osa kansasta kuluttaa kuitenkin paljon vähemmän kuin me täällä.

Eino Salo (vas), Asko Vainio, Reijo Leino, Vesa Toivonen ja Jouko Alhainen juhlivat keväällä 2011, kun Lintupajun uudelleen rakennettu lintutorni vihittiin käyttöön Vaulammilla. Kuva: Tapio Tuomela
Eino Salo (vas), Asko Vainio, Reijo Leino, Vesa Toivonen ja Jouko Alhainen juhlivat keväällä 2011, kun Lintupajun uudelleen rakennettu lintutorni vihittiin käyttöön Vaulammilla. Kuva: Tapio Tuomela

Alhainen aikoo jatkaa valitsemallaan pienien tekojen linjalla. Kun niitä tekee vuosien ajan ja paljon, koossa on iso kokonaisuus.

Nyt hän rakentaa perhospuistoa kotitalonsa viereen. Hietaiset pellot ovat saaneet kasvaa parikymmentä vuotta rauhassa ilman myrkkyjä ja lannoitteita. Maa on sopivasti köyhtynyt.

– Kylvän siihen tänä keväänä kukkaniityn. Siemenseoksessa on perhosia houkuttelevia kukkia. Lisäksi rakennan sen laidalle lahopuuaidan, johon perhosten toukat saavat koteloitua talveksi. Siellä on tilaa myös muille hyönteisille. FL

Lue myös: Luontotorni nousee huumorilla

Satojen lintutornien mies

Yrittäjä, luonto- ja lintuharrastaja Jouko Alhainen Humppilasta sai Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston vuoden 2019 palkinnon.

Elämäntyöpalkinto myönnettiin hänelle lintujen suojelusta ja tutkimisesta ja luonnon kunnioittamisesta. Palkinto on arvoltaan 10 000 euroa.

Hän on kansainvälisestikin ansioitunut kurkien tuntija ja suojelija.

Alhainen on tehnyt lintujen parissa kartoitus- ja määritystyötä sekä rengastusta sekä kotimaassa ja ulkomailla.

Hän on tutkinut esimerkiksi räystäspääskyjä koko 1980-luvun Suomen Kulttuurirahaston apurahoituksella.

Suuri osa Suomen lintutorneista on Alhaisen rakentamia ja suunnittelemia. Hän on rakentanut niitä yli sata ja suunnitellut noin 200.

Lintutorneja Alhainen rakentaa yrityksensä Taigabird oy:n kautta.

Taigabird pyörittää myös Sääksisäätiön Kangasalan Pohtionlammella sijaitsevan Sääksikeskuksen kahvila- ja luontomatkailutoimintaa.

Hämeen rahasto

Vuonna 1960 perustettu Hämeen rahasto vaalii ja kehittää maakunnan henkistä ja taloudellista kulttuuria jakamalla apurahoja ja palkintoja sekä edistämällä muillakin tavoin maakunnan kulttuurielämää toimialueensa 11 kunnan alueella.

Rahasto jakaa vuosittain palkinnon pitkästä elämäntyöstä.

Palkinnon ovat aiemmin saaneet muiden muassa säveltäjä Kari Rydman, lehtori Hilja Mörsäri, tekstiilitaiteilija Pirkko Hammarberg, museonjohtaja Lauri Pohjakallio, muusikot Turkka ja Mika Mali, taidemaalari Seppo Tamminen ja taiteilija Vexi Salmi.

Fingerpori

comic

Uusimmat