Lounais-Häme

Ilman luontoa voi kadottaa itsensäkin

Tällä viikolla jokainen saa olla puunhalaaja, sillä teemaviikko kannustaa jokaista halailemaan lähiympäristön puita. Viikon tarkoituksena on tuoda esiin lähiluonnon merkitys hyvinvoinnille.

Humppilalainen taiteilija Eeva Maria Salo saa suuren osan inspiraatiostaan luonnosta, jonka keskellä hän asuu. Hänen ja miehensä talo sijaitsee keskellä metsää, ja metsässä hän paljon kulkeekin.

-Silloinkin kun toimin vielä kuvaamataidon opettajana, lähdin aina vapaapäivinä metsään, taiteilija toteaa.

Opettajan työstä hän jäi eläkkeelle nelisen vuotta sitten ja toimii nyt päätoimisena taiteilijana.

Salo kertoo, että suurimmassa osassa hänen teoksiaan luonto on jollakin tavalla mukana, vaikka sitten vain hänen nähtävissään. Hän on esimerkiksi tehnyt teossarjan Puunaiset, joiden inspiraationa on ollut puiden ja naisten muotojen samankaltaisuus.

Myös vuodenaikasarjassa luonto on keskiössä. Syksyä kuvaavaan teokseen hän ikuisti Humppilan vanhan, suojellun käräjäpuun, joka sittemmin kaatui.

 

Salo kertoo käyvänsä metsässä paljon koirien kanssa, mutta samalla omaksi ilokseen. Metsä on rauhoittumispaikka, jossa voi pohdiskella asioita ja palautua arjen vastoinkäymisistä. Hyvinvointi lähtee metsästä ja luonnosta.

-Jos on liian kauan pois metsästä, tuntuu, että jotakin on unohtunut. Miettii, että onkohan minulla nälkä, olenko kipeä vai mitä. Vähän kuin hukkaa itsensä, jos ei saa pitkään aikaan metsätuntumaa.

Runsaslumisina talvina ulkoilu voi rajoittua polkuun postilaatikolle ja takaisin.

-Silloin alan melkein jo pureskella tapetteja. Metsä on minulle elämänkumppani, josta ei voi olla erossa. Jos sinne ei pääse, pitää ainakin tietää, että siellä se on, taiteilija miettii.

Salojen piha rajoittuu toiselta puolen peltoon, ja sinne tulee hämärissä usein peuroja. Pihassa viihtyvät myös supikoirat ja rusakot, ja onpa siellä nähty ilveskin.

-Iltaisin piha on kuin eläintarha! Saa mennä ikkunasta toiseen, taiteilija nauraa. FL

 

Uusimmat