Lounais-Häme Jokioinen

Hämeessäkin viljelijät ovat aiempaa avoimempia erikoiskasville

Viljelläkö pelkkää vehnää vai kokeillako uusia lajikkeita? Yhä useampi viljelijä on valmis testaamaan erikoiskasveja, vaikka ne vaativat riskinsietokykyä.
Jokioisilla on Luken peltoja, joissa tutkitaan useita eri kasvilajikkeita. Erikoistutkija Marjo Keskitalon mukaan erikoiskasveista saadaan tänä vuonna huikea sato. Kuva: Lassi Puhtimäki
Jokioisilla on Luken peltoja, joissa tutkitaan useita eri kasvilajikkeita. Erikoistutkija Marjo Keskitalon mukaan erikoiskasveista saadaan tänä vuonna huikea sato. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kun Luken erikoistutkija Marjo Keskitalo puhui 30 vuotta sitten viljelijöille erikoiskasveista, moni pyöritteli silmiään. ”Tutkijan juttuja”, kuitattiin.

Nykyisin ääni kellossa on toinen. Viljelijät ottavat itse yhteyttä Keskitaloon toivoen tältä ideoita.

Perinteisten viljojen, kuten vehnän, ohran, kauran ja rukiin tuotot ovat laskeneet. Maaperä on köyhtynyt ja yhteiskunta ympärillä muuttunut. Kuluttajat eivät enää kaihda sellaisia kasveja kuin hirssi, tattari, härkäpapu ja soija. Maanviljelijät ovat omaksuneet yrittäjämäisemmän asenteen: heidän ei ole pakko olla pahnanpohjimmaisia raaka-aineen tuottajia, vaan he voivat olla myös kehittäjiä ja jopa raaka-aineen jatkojalostajia.

Asenne näkyy myös Kanta-Hämeessä, jossa viljellään jo monia kasvilajikkeita.

Lue myös: Huippututkimusta-sarjan ensimmäisessä osassa perehdyttiin ilmastoystävälliseen lehmään.

Viljelijöillä valmiutta

Kehityksestä huolimatta Marjo Keskitalo huokaa. Syynä huokaukseen ovat Suomen päättäjät.

– Viljelijät olisivat valmiita kokeilemaan, oppimaan ja ottamaan riskiä. Mutta rahoitusta näille kokeiluhankkeille on hyvin vaikea saada. Monet Suomen päättäjistä ei edes tunne kasvilajeja puhumattakaan, että arvostaisivat niitä. Tässä on vielä paljon tekemistä.

Suomessa innovaatioksi kutsutaan yleensä keksintöä, joka syntyy olemassa olevien raaka-aineiden pohjalta. Keskitalon mielestä maassamme olisi kuitenkin mitä parhaimmat olosuhteet tehdä innovaatioita juuri alkutuotannossa.

Yksi esimerkki on morsingon viljely. Morsingosta saadaan sinistä kasviväriä. Kasvivärien arvostus on maailmalla nousussa, mutta morsinkoa ei juuri viljellä. Siitä voisi saada jopa vientituotteen.

Suomessa toimii yksi yritys, joka viljelee morsinkoa, mutta Keskitalon mukaan yrityksiä mahtuisi lisääkin.

– Erikoiskasvien hyvä puoli on se, että tuottaja voi itse määritellä niiden hinnan ja hyvä sato tarkoittaa hyvää euromääräistä tuottoa. Erikoiskasvien huono puoli taas on se, että hyvän sadon saattaa saada vasta useiden kokeilu- ja kehittämisvuosien jälkeen. Siksi rahoitus olisi tärkeää ja Luken tutkimuksilla on merkitystä.

Kotimainen soijan viljely olisi ekoteko, koska nyt soijaa tuodaan paljon Brasiliasta, jossa on kaadettu sademetsää viljelmien tieltä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kotimainen soijan viljely olisi ekoteko, koska nyt soijaa tuodaan paljon Brasiliasta, jossa on kaadettu sademetsää viljelmien tieltä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Rohkaisevia tuloksia

Luke on tutkinut erikoiskasveja vuosikymmenien ajan. Jokioisten pellolla kasvaa useita lajeja tänäkin vuonna.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa viljelijöille käytännön tietoa kasveista, jotta kaikkea ei tarvitsisi oppia kantapään kautta.

Luken tutkimus on edistänyt esimerkiksi kuminan viljelyä ja ollut osaltaan tekemässä Suomesta sen suurimman tuottajamaan. Aivan viime vuosina Luke on todennut myös soijan sopivan Suomeen. Soijan viljely kotimaassa olisi ekoteko, koska tällä hetkellä soijaa tuodaan paljon Brasiliasta, jossa on kaadettu sademetsää soijapeltojen tieltä.

Tällä hetkellä Luken tutkimuskohteina ovat myös värikasvi morsinko sekä ruokakasvit kvinoa ja makea lupiini.

– Tyypillisellä maatilalla viljellään keskimäärin kahta kasvia. Hyvä tavoite olisi viljellä kolmea. Perinteisten viljojen rinnalle voisi ottaa vaikka rypsiä, rapsia, härkäpapua, hernettä, tattaria, maissia, kuminaa, pellavaa, camelinaa, kvinoaa tai hirssiä. Vaihtoehtoja riittää. FL

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic