Lounais-Häme

Irti tarkoista malleista, ohjeista ja säännöistä: käsityön taitajat etsivät esteettistä haikua

Kun työskentelyn lähtökohtana on ollut käytännöllisyys ja etenkin käyttötarkoitus, taiteen tekeminen tekstiilistä voi olla vaikeaa.

Näin on kokenut Karita Stenfors-Selkälä, jolle tekstiili on kankaanpainannan ja tuotemalliston työtä Forssan Rykkerissä. Näkökulma käsintehtyyn design-tuotteeseen on erilainen kuin taiteeseen.

-Olen ennen kaikkea ollut käsityöläinen, ja minulla on ollut vahva halu tehdä tarpeellista, löytää valmistamalleni esineelle tai tuotteelle käyttötarkoitus. Lähdin etsimään minitaidetekstiilin kurssilta toisenlaista lähestymistapaa.

Kurssin innoittama, pyöreään metallisihtiin solmittu petrolinvärinen miniryijy on selkeästi taide-esine.

-Siitäkin yritin mielessäni jalostaa korua pojalleni, mutta ei kuulemma kelvannut, hän nauraa.

Wahren-opiston kurssi teki tehtävänsä.

-Nyt on kymmeniä ajatuksia ja ideoita, joita pitäisi kehittää. Kurssille osallistuminen ja tämän näyttelyn kokoaminen pakottivat myös saamaan valmista. Olen viime tipan tekijä.

Näyttelyssä on Stenfors-Selkälältä esillä miniryijyn lisäksi Tanssijatar, jossa sirot vanhat sakset ovat saaneet lanteilleen kuparilangasta neulotun, helmin koristellun tutun. Varastosta löytyneeseen ruosteiseen metalliosaan hän on yhdistänyt rykkityykiä eli kankaanpainopöydän poistettua pohjakangasta. Kangassilppu on löytänyt asemansa metallin keveäksi kehäksi katoavan tukikankaan avulla.

Rykkityykistä on syntynyt myös triptyykki, jossa kulkee pisteiden polku yksittäisestä työstä toiseen.

 

Juuri uudenlaisen tekemisen polunpäähän halusi ryhmää opettanut Marja Junnikkala oppilaansa ohjata. Polulla hyödynnetään kertynyt tekniikka- ja materiaalitietous, mutta päästetään irti ohjeista ja säännöistä.

-Taiteen tekemisen prosessi voi olla vieras ja vaikeakin käsitöitä pitkään tehneille. Mielikuvitusta ja inspiraatiota pitää ehkä herätellä. Pieni askel tälle polulle voi olla suunta uudelle tielle, hän toteaa.

Minitaidetekstiilin reunaehdot määrittelee usein työlle annettu koko, mutta kurssilla tätä sääntöä ei ollut. Tammelan kunnantalon aulan näyttelyssä on esillä hyvin erikokoisia ja eri tekniikoin toteutettuja töitä.

-Miniteoksen voi määritellä vaikkapa esteettiseksi haikuksi, Junnikkala pohtii.

Haiku on pieni, pelkistetty runo.

 

Aina inspiraatio ei löydy helposti. Tammelalainen Leena Aura löysi sen lopulta isovanhempien ja äidin vanhoista ompelutarvikelaatikoista. Suvun käsityöhistoriasta syntyi kollaasien sarja.

-Opettajan vinkistä lähdin etsimään innostusta menneestä. Löysin muun muassa parsinlankoja, vanhoja nappeja, purjeneuloja ja saksia. Näitä töitä tehdessä aloin ymmärtää, että kiinnostukseni käsityöhön on saattanut tulla perintönä.

Loimaalainen Ulla Sundqvist-Uusitalo on ollut lankojen pauloissa. Hän halusi käyttää niitä uudella tavalla. Tästä halusta syntyi esimerkiksi metsän inspiroima työpari, jossa metalliseen kehikkoon pingotettujen lankojen päälle yhdistyy valutettu akryyliväri. Tekniikalla syntyi sekä talvinen että kesäinen metsän suoja.

Mukana on myös Jolanta Harstelan uniikki miniryijy Feeniks-lintu. FL

Minitaidetekstiili-näyttely Tammelan kunnantalon aulassa 9. maaliskuuta asti. Se on avoinna kunnanviraston aukioloaikoina.

 

Uusimmat