Lounais-Häme Ypäjä

Isä, isoisä ja isoisoisä – Katso video: Satavuotias ypäjäläinen Väinö Lindfors sai kutsun Linnan juhliin

Ypäjäläinen sotainvalidi Väinö Lindfors täyttää isänpäivänä 100 vuotta. Päättyvällä viikolla Lindfors sai myös kutsun Linnan juhliin.
Sata vuotta täyttävä Väinö Lindfors kutsuttiin aikanaan kahteen sotaan, joista jälkimmäinen vei korvasta kuulon. Viimeisin kutsu tuli kuitenkin presidentiltä tällä viikolla ja se oli edellisiä paljon miellyttävämpi. Kuva: Lassi Puhtimäki
Sata vuotta täyttävä Väinö Lindfors kutsuttiin aikanaan kahteen sotaan, joista jälkimmäinen vei korvasta kuulon. Viimeisin kutsu tuli kuitenkin presidentiltä tällä viikolla ja se oli edellisiä paljon miellyttävämpi. Kuva: Lassi Puhtimäki

Sanotaan, että eläkeläiset ovat kiireisiä. Ypäjäläisellä sotainvalidilla Väinö Lindforsilla ei ehkä ole kiireitä, mutta tapahtumaa loppuvuosi miehen elämään pyrkii tarjoamaan.

Isänpäivänä Lindfors täyttää sata vuotta. Eivätkä juhlat tähän lopu. Päättyvällä viikolla Lindfors nimittäin sai kutsun tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentinlinnaan.

– Kyllä koko kutsu oli täysi yllätys. Täytyy nyt katsoa, pääsenkö lähtemään, Lindfors sanoo.

Mahdollinen Helsinkiin lähtö ei sen kummemmin Lindforsia jännitä.

– Jätkä kun on ollut viisi vuotta mettässä teltassa, pärjää se missä vaan – vaikka Helsingissä, Lindfors sanoo ja virnistää.

Haaverista sotavamma ja puolen vuoden sairaalareissu

Pari vuotta itsenäistä Suomea nuorempi Väinö Lindfors toteaa, ettei pitkällä iällä ole välttämättä mitään salaisuutta.

– Mulla on käynyt hyvä tuuri, Lindfors sanoo.

Sanoissa on aika paljon perää. Kahden sodan veteraani oli vuosia rintamalla, mutta erityisesti mieleen on jäänyt kaksi kertaa, jolloin hengenlähtö oli lähellä.

Onnettomuudessa, jossa oma kranaatinheitin räjähti, Lindforsille koitui puolen vuoden sairaalareissu. Sirpale osui Lindforsia päähän ja vaurioitti korvaa. Vuosia tapauksen jälkeen hän kärsi pahoista päänsäryistä.

Ajan myötä säryt ovat jääneet pois, mutta kuulo ei korvaan koskaan palaa. Pysyvien vaurioiden vuoksi Lindforsin katsotaan olevan sotainvalidi.

– Särkylääkettä on kyllä mennyt isoja määriä, Lindfors tuumaa.

Toinen tapaus sattui Lindforsin ollessa komppanianpäällikön lähettinä. Kävi niin, että toinen joukkue oli ilman puhelinta. Alikersantti Lindfors päätti lähteä itse viemään puhelinta.

– Mulla oli käytössäni kaksi muuta lähettiä, jotka olisin voinut lähettää matkaan. Katsoin tehtävän niin tärkeäksi, että lähdinkin itse.

Tällä välin Lindforsin joukkueen tukikohtaan tuli vihollisen tykistökeskitys ja kaksi lähettiä kuoli. Lindfors oli onnekseen toisaalla suorittamassa tehtävää.

 

 

“Täällä olen syntynyt ja täällä varmaan kuolen”

Lindfors on asunut kotitilallaan ison osan elämästään. Hän ei kuulemma ole halunnut lähteä muualle, ainakaan pitemmäksi aikaa.

– Täällä olen syntynyt ja kasvanut ja täällä varmaan kuolen, Lindfors kiteyttää.

Lindforsin mukaan elämä 10 hehtaarin tilalla oli niukkaa, kun kolme sukupolvea asutti tilaa samaan aikaan. Lindfors aloitti itsekin työnteon lapsena. Kansakoulun ohella hän teki töitä kotitilalla ja sittemmin päiväpoikana toisella tilalla, rakennusmestarin oppipoikana sekä Jäkärlän tiilitehtaalla Turussa.

Kansakoulua Lindfors kävi neljä vuotta ja sitten vielä kaksi vuotta “ehtookoulua”.

– Oppikouluun en mennyt. Köyhyyden takia ei ollut varaa opiskella ja piti mennä tienaamaan. Nykyään voi opiskella täysi-ikäiseksi periaatteessa ilmaiseksi.

Juoksukisasta kolmen viikon loma

Talvisodassa Lindfors palveli Karjalan kannaksella. Jatkosotaan Lindfors määrättiin jalkaväkirykmentti JR5:n riveihin. Rykmentti osallistui niin Viipurin kuin Äänislinnan valtaukseen.

– Rykmentti sai uudet raskaat kranaatinheittimet ja niitä käyttämään perustettiin erillinen kranaatiheitinkomppania, jossa palvelin jatkosodan ajan, Lindfors kertoo.

Haavoittumisensa jälkeen Lindfors toimi komppanianpäällikön taistelulähettinä.

– Olin komppanian paras juoksija ja hiihtäjä.

Kilpailujen paras palkinto oli kolmen viikon loma rintamalta.

–  Olin kaksi vuotta tauotta armeijan vaatteissa. Kun lähdin lomalle, komppanianpäällikkö kysyi, että mitä sinä lomalla teet, kun vasta tänne tulitkin.

 

Naulan naputtelua ja navettatöitä

Sotien jälkeen Lindfors palasi rakennusalalle ja työskenteli Helsingissä remonttitöissä puolitoista vuotta.

Myöhemmin hän alkoi pyörittää veljensä kanssa kotitilaa ja toimi samaan aikaan kirvesmiehenä rakennuksilla ja remonttitöissä.

Siirtoväen asuttaminen sekä poikien ja tytärten palaaminen rintamalta näkyi Saarikon kylällä.

–  Saarikontien varrelle rakennettin heti sodan jälkeen 60 taloa. Naulan nakutus jatkui aamusta yötä myöten aina kahteentoista asti, Lindfors muistelee.

Tilalla viljeltiin perunaa ja “kaikkia mahdollisia viljoja”. Muutama lehmä, siat, kanat ja lampaat takasivat osaltaan, että ravintoa oli saatavilla – ja että isäntäväellä riitti puuhaa.

–  Eläimet piti hoitaa aamuin illoin. Heräsin neljältä aamulla navettatöihin, että ehdin seitsemäksi töihin, Lindfors kertoo.

Ennen pitkää työtä oli niin paljon, että Lindfors päätti luopua eläimistä. Viimeiset 15 vuotta pellotkin ovat olleet vuokralla.

40 vuotta yhdessä

Väinö Lindfors tapasi tulevan vaimonsa Eilan sotapoikain tuliaistansseissa Vaulammin työväentalolla sotien jälkeen. Suhde alkoi hiljalleen ja vuonna 1946 pariskunta meni naimisiin. Vuotta myöhemmin syntyi pariskunnan ainoaksi lapseksi jäänyt tytär Päivi.

Käännekohta elämässä oli vaimon sairastuminen nivelreumaan. Reuma äityi niin pahaksi, että Väinö oli käytännössä omaishoitaja siviilitöidensä ohella.

Parin yhteinen taival päättyi liki 30 vuotta sitten, kun Eila menehtyi sairauden aiheuttamiin komplikaatioihin.

Harvinaisen pirteä satavuotias on ylpeä pienestä tilasta, jonka joka kulmassa näkyy miehen oma kädenjälki. Kotitalo on keittiökalusteita myöten Lindforsin omien kätten töitä, samoin kaikki rakennukset pihapiirissä.

Olohuoneessa tikittelee seinäkello, jonka Lindfors nikkaroi itse iltaisin toimiessaan kansalaisopistossa puutöiden opettajan sijaisena.

–  Nyt puhdetyöt ovat saaneet jäädä. Se riittää, että teen tulen pesään joka toinen päivä, Lindfors tuumii.

Hetken päästä hän tosin tunnustaa ryhtyneensä hiljattain traktorin korjaustöihin.

–  Oli hyvä päivä, joten päätin ryhtyä hommiin, Lindfors kertoo.

Lue aiheesta lisää: Työkoneesta urheilijaksi ja hyväntekijäksi – Väinö Lindforsille hevoset ovat tuttuja

 

Monipuoliset harrastukset

Lindfors osallistui nuorempana myös juoksu- ja hiihtokisoihin. Armeijassa hän oli komppanian paras juoksija ja hiihtäjä, siviilissä Ypäjän paras.

–  En minä mitään treenannut. Sotareissujen ansiosta olin hyvässä kunnossa. Siviilissä kunto säilyi, kun käytiin metsästämässä, Lindfors tarinoi.

Lisäksi Lindfos toimi tanssiyhtyeen rumpalina sotavuosien jälkeen aluksi iltamissa ja sittemmin tansseissa ja juhlatilaisuuksissa. Enää hän ei tosin instrumentteja soittele.

Lindforsilla on Päivi-tyttären ohella kaksi lapsenlasta ja viisi lapsenlapsenlasta. Nämä ovat leskimiehelle suuri ylpeyden ja ilon aihe.

–  Jos lapsia ei olisi, elämä olisi aika tyhjää, Lindfors tunnustaa.

Ruokavaliossako pitkän iän salaisuus?

Ypäjäläinen Lindfors juhlistaa syntymäpäiväänsä ja isänpäivää lähipiirin kesken.

–  Ihan pienet juhlat ajattelin pitää. Noin 50 henkilöä on kutsuttu, Lindfors sanoo.

Pilke silmäkulmassa Lindfors arvioi, että pitkän iän salaisuus voi olla ruokavaliossa.

–  Voita ja läskiä olen aina syönyt. Pitää syödä hyvin, että jaksaa, satavuotias ohjeistaa.

Tästä terveysalan ammattilaiset saattavat olla osittain eri mieltä. Mutta Lindforsin suhde päihteisiin saanee myös kiihkeimpien terveysintoilijoiden hyväksynnän:

–  Tupakkaan en ole koskenut eläessäni. Viinaakin olen ottanut joskus, mutta aika rajoitetusti. FL

 

Väinö Lindfors

Syntyi 10.11.1911 Ypäjällä.

Timpuri, työmies ja rakentaja

Työskenteli aluksi päivämiehenä maatilalla, rakennusmestarin oppipoikana ja Jäkärlän tiilitehtaalla Turussa.

Sodan jälkeen remonttimiehenä Helsingissä ja kirvesmiehenä Ypäjällä ja Hämeessä.

Pientilallinen

Pyöritti sodan jälkeen kotitilaansa, jonka veljensä kanssa lunasti isältään.

Sotilas

Palveli talvisodassa Karjalan kannaksella ja alokkaiden kouluttajana välirauhan aikaan Taavetissa. Jatkosodassa osallistui Viipurin ja Äänislinnan valtaukseen ja palveli mm. Maaselässä.

Sotainvalidi vuonna 1942 tulleen sotavamman vuoksi.

Urheilija ja musiikkimies

Osallistui moniin urheilukisoihin armeijassa sekä myöhemmin Ypäjän kunnan sisäisissä kisoissa.

Tanssiorkesterin rumpalina sotien jälkeen.

Isä, isoisä, isoisoisä

Yksi tytär, kaksi tyttärenpoikaa ja viisi lapsenlapsenlasta, kolme poikaa ja kaksi tyttöä

Huomioitu

Väinö Lindfors on saanut useita ansiomerkkejä, viimeksi Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin vuonna 2016.

Kutsuttu Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä 6.12.2019.

Fingerpori

comic

Uusimmat