Lounais-Häme

Isoisät satujen äärellä

Raimo Paajanen aloitti Someron kirjaston lasten, isien ja isoisien yhteistä satutapahtumaa isänpäivänaattona.

-Olen Karjalasta kotoisin ja lastenlapset kutsuvat minua vaijaksi. Miksi te kutsutte isoisäänne, Paajanen kyseli lapsilta.

-Papaksi, yksi paikalle tulleista lapsista kertoi.

-Vaari, toinen jatkoi.

Vaija-Paajanen jatkoi kertomalla lapsille ja heidän isille tai äideilleen omista lapsenlapsistaan.

-Lumia on kahdeksan ja Tapio kuusi vuotta.

-Lapsenlapset asuvat Englannissa, Paajasen vaimo Soila Paajanen jutteli Satulinna-huoneen ovensuussa, kun Raimo Paajanen aloitteli kettusatunsa tarinaa.

Paajaset näkevät lapsenlapsiaan vain kesäisin ja joka toinen joulu.

-Tänä jouluna he tulevat, Paajanen kertoi silminnähden ilostuen.

Kettusadut ovat Paajasten perheessä tuttuja. Isä-Paajanen keksi kettusatuja lapsilleen useamman kerran. Tarinassa käytiin läpi päivän tapahtumia.

Lauantain sadussa kettuperhe oli saaressa viettämässä kesäpäivää.

-Ketut seurasivat, mitä Lumia ja Tapio puuhasivat, Raimo Paajanen jatkoi tarinaa.

-Kun omat lapsemme olivat pieniä, satu päättyi aina samalla tavalla: ketut nukahtivat sammalten päälle, Soila Paajanen kertoili.

Raimo Paajasen jälkeen satuvuoron sai Ari Linden. Lindenin ohjelmassa oli runoja, runoja hiiristä. Hän aikoi lukea myös Aisopoksen satuja, mutta päätti jättää sadut seuraavaan kertaan.

Aisoposhan oli muinaiskreikkalainen eläinsaduista tunnettu kirjoittaja.

Lindenillä on kolme lasta ja neljä 1–7-vuotiasta lastenlasta. Kaikki asuvat Somerolla.

-Haluaisin nähdä lastenlapsia useammin, mutta aina se ei onnistu, Linden harmitteli.

Isänpäivästä hänelle ei ole muodostunut sen kummempia perinteitä. Linden sanoo, että joskus lapset tulevat käymään, joskus eivät.

Raimo Muurinenkin totesi, ettei perinteistä niin väliä.

-Joskus lapset muistavat kortilla.

Muurisen lastenlapset asuvat Helsingissä ja Turussa.

-Nehän ovat Someron esikaupunkeja, Muurinen veisteli.

Nuorin lastenlapsi on kuusivuotias.

-Luin aikanaan omille lapsilleni satuja, mutta lopuksi aina kuului: iskä, herää, Muurinen naurahti.

Siksi Muuristen perheessä mummo on ottanut sadunlukijan roolin.

Kirjastossa Raimo Muurinen luki kuitenkin sadun sirkuskarhu Ponusta. Satu löytyy Muuristen omasta kirjasta Satuja pienimmille.

-Kirjasta näkee, että sitä on luettu todella ahkerasti, Muurinen esitteli kirjavanhusta. FL

Uusimmat