Lounais-Häme Forssa

Isotalon viimeiset asunnot valmistuvat loppukesällä – Vuokralaisia on tarjolla jonoksi asti

Forssalaiset jonottavat asumaan historialliseen kerrostaloon, jossa mennyt aika ja modernit ratkaisut elävät rinnan.
Nina Pajanti-Raudus hankki miehensä kanssa kolme vuotta sitten Isotalosta kaupunkiasunnon. Häntä kiehtoo paikan historia ja luonnonläheisyys. Kuva: Lassi Puhtimäki
Nina Pajanti-Raudus hankki miehensä kanssa kolme vuotta sitten Isotalosta kaupunkiasunnon. Häntä kiehtoo paikan historia ja luonnonläheisyys. Kuva: Lassi Puhtimäki

Viksbergin pytingeistä on jäljellä enää Isotaloksi-nimetty hirsitalo, joka kohoaa komeana Finlaysonin vanhojen tehdasrakennusten läheisyydessä.

Vuonna 1929 valmistunutta kerrostaloa oltiin jo aikeissa purkaa kauppakeskuksen tieltä, kunnes karkkilalainen Marko Varalahti osti kiinteistön itselleen Renor Oy:lta.

– Jos minä en olisi ruvennut tätä laittamaan, tuskin kukaan muukaan olisi, Varalahti arvelee.

Hän ymmärtää, ettei vanhan kerrostalon remontoiminen ole kannattavaa suurelle kiinteistösijoitusyhtiölle. Varalahden kohdalla tilanne on toinen, sillä hän on kunnostanut hirsitaloa itse perheensä kanssa.

Vuonna 2014 alkaneet kunnostustyöt ovat loppusuoralla. Isotalon 16 asunnosta viimeiset neljä valmistuvat parin kuukauden kuluessa. Sen jälkeen pihalle rakennetaan sauna.

– Alkuun olin optimistinen, ja aikaa on mennyt pari vuotta kauemmin kuin ajattelin. Kokemus on silti ollut ehdottomasti hyvä ja opettavainen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Marko Varalahti on remontoinut Isotalon vuokra-asuntoja poikiensa Oscarin (tikkailla) ja Kimin kanssa. Oscar muuttaa remontoinnin kohteena olevaan asuntoon ja Kim naapuriin. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Forssan ensimmäiset kerrostalovessat

Isotalo oli aikoinaan Forssan ensimmäinen kerrostalo, jossa oli mukavuuksina sisävessat ja kylmä vesi.

Nykyajan modernisuutta ovat maalämpö ja muovinkierrätys. Menneestä ajasta muistuttavat näkyviin jätetyt hirsipinnat ja kaakeliuunit.

Kombo toimii, sillä Varalahti saa vuokra-asunnoista kyselyjä viikoittain ja tulijoita on jonossa toistakymmentä.

Nina Pajanti-Raudus naurahtaa, ettei hän olisi aikanaan Forssan valtuustossa Isotalon säilyttämistä fanaattisesti puolustaessaan voinut kuvitella, että jonakin päivänä hän itse asuu talossa.

Pajanti-Raudus hankki miehensä kanssa Isotalosta kolme vuotta ”kaupunkiasunnon”. Häntä kiehtovat puusepänkynällä hirsiin raapustetut nimimerkit ja lähiympäristössä kukkivat juhannusruusut, jotka ovat jäljellä vanhojen pytinkien ajalta.

– Vanhaa on säilytetty niin paljon, että täällä on kotoisaa ja ihmisläheistä. Täällä ollaan osa historian kiertokulkua.

Miljoona kilometriä pyykkinarua

Varsinkin alkuun Varalahti sai paljon yhteydenottoja ja muisteloita myös Isotalon historiasta.

Kun hän kattoa maalatessaan ihmetteli piipun peltien teräviä lovia, eräs mies tiesi kertoa naarmujen olevan jälkiä sota-aikana talon katolle lentäneistä pommin sirpaleista.

Vanha rouva puolestaan kertoi, että lapset raahasivat kesäaikaan vintille vilttejä ja patjoja nukkumapaikaksi.

– Kun aloimme purkaa vinttitilaa, sieltä löytyi varmaan miljoona kilometriä ristiin rastiin vedettyä pyykkinarua.

Pajanti-Rauduksella ei ole Isotalosta omia muistikuvia, mutta ihmisiä kiinnostaa, asuuko hän tosiaan pytingeillä.

– Ohikulkijatkin katsovat tänne päin aina hirveän innokkaasti, Pajanti-Raudus nauraa.

Salaperäinen kumin paikkaaja

Isotalossa eli muinoin tiivis yhteisö. Heinänkorjuujuhlissa talon pihalle kokoonnuttiin illalliselle pitkien pöytien ääreen.

Pajanti-Raudus odottaa jo, että viimeisetkin asunnot valmistuvat, jotta nykyinen naapurusto on kokonaisuudessaan koossa.

– Sitten vasta yhteishenki alkaa kunnolla muodostua.

Varalahti kertoo merkkejä yhteisöllisyydestä edelleen olevan.

Pari viikkoa sitten vuokralainen kysyi, onko Varalahti paikannut hänen polkupyöränsä kumin. Vuokranantaja kiisti olleensa asialla, joten teosta lienee kiittäminen jotakuta avuliasta naapuria.

Vastaavat uudisasunnot kiehtoisivat

Varalahti on saanut Isotalon eteen tekemästään kulttuuriperintötyöstä ansaitusti kiitosta, ja Eläväksi ja kauniiksi -yhdistys on palkinnut hänet Vuoden kaunistajana.

Yrittäjä epäilee, ettei kaupunki pistäisi vastaan, jos joku innostuisi rakentamaan purettujen Viksbergin pytinkien tilalle niitä muistuttavia uudisasuntoja.

– Minullakin olisi osittain kiinnostusta olla mukana sellaisessa projektissa, mutta pääomaa se tietysti vaatii.

Varalahti paljastaa häntä kiinnostavan Forssassa myös eräs kymmenkunta vuotta tyhjillään ollut, magealla paikalla sijaitseva kulttuurihistoriallinen kohde. Hän on tehnyt rakennuksesta useamman tarjouksen, mutta vielä sitä ei ole myyty.

– Kaksi yrittäjääkin olisi jo valmiina tulemaan tiloihin. FL

Uusimmat

Näkoislehti

10.8.2020

Fingerpori

comic