Lounais-Häme Jokioinen

Itkettävän ihana Ester Viljanen elää edelleen makumuistoissa – “Bébét olivat erinomaisen makuisia, eivät kauhean äkläköitä”

Maa- ja kotitalousseura kokosi kuulun pitokokin reseptit vihkoseksi.
Esterin veljen poika Erkki Viljanen ja puoliso Liisa Viljanen pääsivät reseptivihkosen julkistamistilaisuudessa maistelemaan Esterin resepteillä leivottuja ihania herkkuja, joissa ei voita ja sokeria säästellä. Kahvijonossa edellä Eila Vaunuveräjä.

Jokioislainen pitokokki Ester Regina Viljanen (1907–1993) tunnetaan erityisesti bébé-leivoksistaan.

– Ne olivat työläitä tehdä ja erinomaisen makuisia, eivät sellaisia kuin kaupan. Tasaisia ja valkoisia, ei kauhean äkläköitä, Hanna Syrjälä kuvailee.

Bebéjen resepti on tietysti mukana Jokioisten Maa- ja kotitalousseuran kokoamassa Esterin suosikkireseptit -vihkosessa, josta löytyy myös muun muassa ruskeiden piparkakkujen, piparpähkinöiden ja piimälimpun ohje.

Reseptivihkonen koottiin Leader-tuella, jotta Esterin suussasulavia herkkuja muistelevat pääsisivät tekemään niitä itse ja reseptit siirtyisivät myös seuraaville sukupolville.

Esterin oma mustakantinen reseptivihko on kadonnut, mutta Syrjälä ja Marjatta Perälä löysivät reseptejä äitiensä arkistoista keittokirjojen kansiin kirjoitettuina. Nyt niitä on alkanut ilmaantua muualtakin.

– Täytyy tehdä varmaan lisävihko niin kuin virsikirjaan, Syrjälä naurahtaa.

Hanna Syrjälä ja Marjatta Perälä kaivelivat reseptivihkosta varten pitokokki Ester Viljasen ruokaohjeita äitiensä arkistoista. He asuivat lapsena Esterin naapurissa ja muistavat hänet taitavana, luovana ja herttaisena ihmisenä. – Hän tykkäsi lapsista eikä koskaan hermostunut meihin, Syrjälä kertoo. Kuva: Tapio Tuomela
Hanna Syrjälä ja Marjatta Perälä kaivelivat reseptivihkosta varten pitokokki Ester Viljasen ruokaohjeita äitiensä arkistoista. He asuivat lapsena Esterin naapurissa ja muistavat hänet taitavana, luovana ja herttaisena ihmisenä. – Hän tykkäsi lapsista eikä koskaan hermostunut meihin, Syrjälä kertoo. Kuva: Tapio Tuomela

He asuivat molemmat lapsena Esterin naapurissa.

– Olin pikkulikkana joskus Esterin apunakin. Istuin piharapulla ja vatkasin täytekakkupohjaa tuntikausia, Perälä muistelee.

Ester leipoi kotona tilauksesta ja kiersi taloissa laittamassa juhlia.

Syrjälä huomauttaa isojen pitojen järjestämisen vaatineen hyvää organisointitaitoa, sillä 1950-luvulla läheskään kaikissa kodeissa ei vielä ollut jääkaappia, saati sähkövatkainta tai yleiskonetta.

Pitokokki oli tarkka nainen. Ester hakkasi sienisalaatin linnunsilmän kokoiseksi ja putsasi kananmunan kuoret sisäpuolelta pikkusormellaan, jottei mitään menisi hukkaan.

– Tomusokeria kaataessaan Ester sanoi “tulkaas lapset lähemmäs ja laittakaa kieli ulos, niin saatte makua kieleen”, Syrjälä hymyilee.

 

Ester näytti tarjoilijoille tarkkaan, mihin kohtaan pöytää mikäkin tarjoiluvati tulee. Kun juhlat alkoivat, hän pysytteli valkoinen esiliina yllään ja liina päässään keittiössä.

– Esteetikkokin Ester oli. Hän koristeli sillit kukanmuotoisilla porkkananpaloilla ja laittoi kuivakakkujen keskelle pari serviettiä, Syrjälä kertoo.

Ruoanlaiton lisäksi Ester taitoi käsityöt. Kotinsa yläkerrassa hänellä oli kangaspuut, joilla hän kutoi mattoja ja ryijyjä.

– Leivonnaisten kakkososa voisi olla kudonnaiset, reseptivihkosen julkistamistilaisuuteen osallistunut Esterin veljen poika Erkki Viljanen ehdottaa.

Hän ja puoliso Liisa Viljanen kertovat Esterin leiponeen bébét voita ja sokeria säästämättä vielä heidän lapsiensakin ylioppilasjuhliin.

Tädin he muistavat avuliaana, ahkerana ja anteliaana ihmisenä.

– Ester oli itkettävän ihana, Liisa Viljanen herkistyy.

Jälkipolvesta reseptivihkonen on kunnioitettavan hieno idea, mutta mitäköhän vaatimaton pitokokki olisi itse ajatellut saamastaan huomiosta?

– Ehkä hän olisi pitänyt sitä ylimitoitettuna, Erkki Viljanen arvelee. FL

Uusimmat