Lounais-Häme

Itsenäisyystunnelmia 50 vuoden takaa

Tasan 50 vuotta sitten tunnelmat Suomessa olivat varmasti – jos eivät yhtä juhlavat – niin ainakin melkein yhtä juhlavat kuin tänään. Vuonna 1967 Suomi oli ollut itsenäinen valtio puolen vuosisadan ajan.

Juhlavuoden kunniaksi oli järjestetty kirjoituskilpailu koululaisille ympäri Suomen. Kirjoituksen aiheen sai valita kymmenestä vaihtoehdosta ja kirjoitustilaisuuteen oli aikaa valmistautua vajaa viikko. Kaikki kirjoittivat omat tekstinsä samalla kellonlyömällä.

Humppilalainen, tuolloin 14-vuotias Arja Tuki, joka opiskeli Jokioisten yhteiskoulussa, valitsi oman kirjoituksensa aiheeksi “Kirjoitan Suomesta japanilaiseen lehteen.”

-Kerran kaappeja siivotessani törmäsin tekstiin, jolla olin kilpailuun osallistunut ja kunniakirjaan. Minut oli palkittu keskiluokkien parhaasta kirjoituksesta, Arja, tätä nykyä Maltari, kertoo.

Kunniakirjan ovat allekirjoittaneet Suomen itsenäisyysjuhlavuoden 1967 neuvottelukunnan puheenjohtaja Johannes Virolainen ja pääarvostelulautakunnan puheenjohtaja Marjatta Väänänen. Kuittaukset löytyvät myös yhteiskoulun senaikaiselta johtajalta ja äidinkielen opettajalta.

 

Kilpailu ja siihen osallistuminen olivat pyyhkiytyneet Maltarin aktiivisesta muistista, mutta papereiden löytäminen palautti sen takaisin mieleen.

-Tuntuihan se teksti näin jälkeenpäin vähän nololta. Samalla tavalla kuin miltä vanhat, suomalaiset elokuvat tuntuvat tänä päivänä – hiukan naiiveilta ja yliampuvilta, Maltari naurahtaa.

Maltarin mieleen palautui myös se, että hänet määrättiin lukemaan tekstinsä koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa.

-Se on varmasti ollut minulle aika kauhea paikka, puhua koko koulun edessä.

Maltari uskoo, että kirjoituksen otsikkoon valikoitui kilpailun järjestäjien toimesta juuri japanilainen lehti, koska maan koettiin olevan riittävän kaukana.

-Tarkoitus varmasti oli kirjoittaa Suomesta sellaiselle, joka ei maasta tiennyt etukäteen mitään.

 

Maltarin tekstissä tulevat huomioiduksi Suomen pääelinkeino, eli maatalous sekä päävientiartikkeli, eli puu. Maltari noteeraa Suomen itsenäisyyden vuoksi tehdyt uhraukset, sotien painon, korkean kulttuurin, ilmaston ja tuhannet järvet.

Maltari on tiputellut tekstinsä joukkoon myös paljon lukuja keskilämpötiloista lähtien. Muiden papereiden joukosta löytyneestä kilpailun ohjepaperista käy kuitenkin ilmi, että varsinaisessa kirjoitustilanteessa ei ole saanut käyttää apuna kirjallisia muistiinpanoja.

-Kai minä ne jostakin olin opetellut. Vai olisinko keksinyt ihan päästäni, Maltari nauraa.

Kirjoituksen ja kunniakirjan löytäminen sai Maltarin pohtimaan kulunutta puolta vuosisataa monestakin vinkkelistä.

-Ajattelin ensin, että mikä minä olen vanhoja muistelemaan, 64-vuotias ihminen. Mutta täytyy todeta, että kyllä maailma on muuttunut todella paljon. Kun synnyin, eihän sodan loppumisesta ollut kulunut kuin kymmenen vuotta, Maltari päivittelee.

Maltarin lapsuudessa kahvia ostettiin kupongilla, koulua käytiin myös lauantaisin, eikä kotona ollut autoa.

-Televisio meille tuli suunnilleen silloin, kun olin 10-vuotias. Sitä ennen käytiin katsomassa naapurilla, eikä ollut mitään väliä, mitä sieltä tuli. FL

 

Uusimmat