Lounais-Häme

Jazzkiertue kesäyössä

Tammelan Mustialan kartanon Laihon lato näkyy peltomaisemassa kauas. Keskiviikkoiltana keltainen lato on täynnä ihmisiä, valoa ja musiikkia, kun nimekkäät jazzmuusikot kajauttavat ilmaan Yöjazz-tapahtuman ensimmäiset sävelet.

Vastoin perinnettä tämä ei silti ole alku – eikä loppu. Poikkeuksellisesti kolmipäiväinen jazzkiertue alkaa jo tänä iltana Someron Rantatuvalta, ja jatkaa torstaina Nuutajärven lasikylään. Kaikkien kolmen illan sisältö on suurin piirtein sama. Yöjazzit alkavat iltakahdeksalta ja kestävät noin yhteentoista.

-Lato on ollut tapahtumassamme aina täysi, tapahtumaa järjestävän Lounais-Hämeen Musiikkipäivät ry:n sihteeri Marjo Kanerva kertoo.

-Nyt kun on Suomi 100 -juhlavuosi, päätimme tempaista sen kunniaksi ja tehdä tapahtuman yleisölle myös Nuutajärvellä ja Somerolla. Halusimme tuoda perinnejazzia maalle, hän lisää.

 

Musiikin monitoimimies Erkki Liikanen toteaa, että Yöjazz-tapahtumat pidettiin alun perin Vanha-Norrin vintillä. Hän itse on ollut tapahtuman järjestelyissä mukana alusta asti, mikä ei olekaan aivan vähän; yöjazzeja on järjestetty jo reilusti yli 20 vuotta.

Marjo Kanerva ja yhdistyksen puheenjohtaja Liisa Ranki kutsuvatkin Liikasta konsertin isäksi.

Yöjazz-konserteissa soittavat Antti Sarpila (klarinetti ja saksofoni), Janne Hovi (piano), Pekka Toivanen (klarinetti ja saksofoni) sekä Wade Mikkola (kontrabasso). Liikanen itse soittaa rumpuja.

 

Aikaisemmin Yöjazzeissa on esiintynyt Seppo Hovi, mutta hän ehdotti nyt tilalleen tapahtumaan poikaansa.

-Teimme siinä sukupolvenvaihdoksen, puheenjohtaja Liisa Ranki toteaa.

Liikanen kertoo, että kaikki soittajat ovat hänelle tuttuja.

-Kaikki ovat jazzmuusikoita. Janne Hovi on isänsä veroinen soittaja. Pekka Toivanen on loistava, hän opettaa musiikkia Kuopiossa. Wade Mikkola on asunut Amerikassa monta vuotta, missä hän opetti jazzia. Antti Sarpila on maailmankuulu jazzmuusikko.

 

Jazz on Liikaselle intohimo ja nuoruudenrakkaus. Hän kertoo hetkestä, kun kuuli jazzia ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana.

-Naapurin Laitisen Jouko oli ostanut grammarin ja kaksi levyä siihen. Toinen levyistä oli Duke Ellingtonin Skin Deep – ja se kolahti kuin lekalla päähän!

Pojasta tuli siinä hetkessä jazzmies.

-Taiteen ymmärtäminen on mahdotonta. Jos se leikkaa sinun tunnepintaasi, se ylösrakentaa, se viihdyttää ja kasvattaa, pitää ihmisarvon korkealla, Liikanen filosofoi.

Hän pohtii, että jazzissa hänelle hienointa on yhdessä oleminen ja soittaminen. Kappaleessa on runko, jonka pohjalta improvisoidaan. Siksi musiikki elää hetkessä, ja soittajien pitää toimia yhdessä muita kuunnellen.

-Jazz ei saa sulkea ketään pois; parhaimmillaan se koskettaa kyllä kaikkia. Se on hieno tapa viettää hetki elämästä. FL

 

Uusimmat