Moni Jokioisilla asuvan Liisa Silvon, 90, luonteenpiirre näkyy jopa usean sukupolven päähän.
Yksi tärkeimmistä on huolehtivaisuus. Silvon luona ei käy perheen ulkopuolisia hoitajia tai ruokapalveluita. Lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset pitävät “vanhasta mummista” huolta.
– Meitä on neljä sisarusta, ja hoidamme itse äitiä. Sairaanhoitopalvelua pitävä tyttäreni Piialiisakin käy aina äitiä katsomassa. Ruokapuolesta huolehdimme vuoron perään, Silvon tytär Pirjo Silvo-Kivinen, 70, kertoo.
Silvo oppi perheen merkityksen jo nuorena, syntyihän hän 12-lapsiseen perheeseen. Silvon isä oli venäläinen, mistä hän kuuli nuoruudessaan.
– Se ei ollut silloin ihan “hitti”, Pirjo Silvo-Kivinen ja Piialiisa Virtanen, 43, toteavat.
Vaikeitakin aikoja vuosiin on mahtunut. Nyt Liisa Silvo on ollut leskenä noin kymmenen vuotta.
– Vaikeinakin aikoina äidillä on silti ollut positiivinen asenne, ehkä se juuri on pitkän iän salaisuus. Äiti on aina ollut myös ahkera, mikä on periytynyt meillekin. Olemme työtätekevää sakkia, yli 40 vuoden työuran itsekin tehnyt Pirjo pohtii.
– Minä olin työelämässä 42 vuotta. Ensin 21 vuotta apteekissa ja sen jälkeen 21 vuotta lääketehtaassa, Liisa Silvo sanoo.
Yhteensä sukupolvia on jo viisi. Piialiisa Virtanen peri mummin tittelin pari vuotta sitten, Pirjo Silvo-Kivistä kutsutaan nykyään joko isomummiksi tai siniseksi mummiksi.
Perheen kuopus on Piialiisan tyttären Suvi Jaakkolan, 24, kolmen kuukauden ikäinen Livia-tytär. Livian myötä perheessä on nyt yhteensä viisi sukupolvea naisia.
– Olemme kaikki vähän samasta puusta veistettyjä. Tietysti kasvatukselliset näkökulmat äitinä ovat erilaisia, kun jokaisella on oma tapansa olla äiti, Suvi pohtii.
– Ajat ovat muuttuneet, se näkyy tietysti kasvatuksessakin, Pirjo ja Piialiisa sanovat.
Kasvatustapojen lisäksi ajat ovat muuttuneet myös suhtautumisessa juuriin.
– Lapset ovat ylpeitäkin siitä, että he ovat kahdeksasosavenäläisiä, Piialiisa hymyilee.
Kun viisi sukupolvea naisia kokoontuu yhteen, on kyseessä yleensä jokin juhlatilaisuus tai joulu. Tällä kertaa kyseessä oli Liisa Silvon 90-vuotisjuhlat.
Ja kun perheen sukupolvet kohtaavat, keskustelu ei lakkaa. Puhetta ja toimeliaisuutta riittää.
– Olemme vähän hätäistä sakkia. Ja se tuntuu vain kiihtyvän eteenpäin mentäessä, Piialiisa naurahtaa.
– Hätäisyys taitaa olla sukuvika, Suvi toteaa.
– Tai etu. Lisäksi meillä on tietynlainen siivousraivo, pitää olla siistiä, Piialiisa jatkaa.
Nyt lienee juuri se aika, kun on kaikkein todennäköisintä istuttaa viisi sukupolvea naisia samalle sohvalle. Vaikka odotettu elinikä kasvaa, lapsia saadaan yhä vanhempana, jolloin mahdollisuus monen sukupolven ketjuun hengissä samaan aikaan pienenee.
– On mukava nähdä, että suku jatkuu ja lapset pärjäävät, Liisa Silvo sanoo. FL
