Lounais-Häme Jokioinen

Jokioisilta maailmalle ponnistanut Anneli Saaristo on palaamassa ihanaan elämään ja konserttilavoille – Forssa on ollut laulajan kohtalon kaupunki

Anneli Saaristolla on paljon Forssaan liittyviä muistoja. Tulevaisuudessa odottaa paluu konserttilavoille.
Anneli Saaristo on muusikkona kulkenut pitkän, kivisen tien miesten keskuudessa, ja saavuttanut paljon. - Nyt olen 72-vuotias ja voin elää täysillä ja tehdä, mitä itse haluan, Saaristo iloitsee. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
Anneli Saaristo on muusikkona kulkenut pitkän, kivisen tien miesten keskuudessa, ja saavuttanut paljon. - Nyt olen 72-vuotias ja voin elää täysillä ja tehdä, mitä itse haluan, Saaristo iloitsee. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen

Jokioisilta kotoisin oleva Anneli Saaristo pohtii Forssan olleen elämässään eräänlainen kohtalon kaupunki.

Saaristo muistaa elävästi erään uudenvuodenaaton, jolloin Jokioisilta lähti valtava määrä ihmisiä Forssan torille. Oli alkamassa vuosi 1964, Forssa sai kaupunkioikeudet ja nuorelle jokioislaistytölle ilotulitus oli huikea kokemus.

Forssassa käytiin muutenkin, ja matka taittui linja-autolla.

– Forssasta ostettiin kaikki vaatteet. Äiti panosti käytännöllisiin ja kestäviin vaatteisiin, mutta minä olisin halunnut olla prinsessa, Saaristo kertoo.

Myöhemmin naapurikaupunkiin piti lähteä poikien perässä.

Saariston ensimmäisellä poikaystävällä oli ruskeat silmät ja vaaleanliila villapaita; yhdistelmä teki vaikutuksen. Hullumpaa ei ollut sekään, että poikaystävä toi Saaristolle Tukholman-tuliaisina Stevie Wonderin muovisen singlelevyn Uptight.

Sitten tapahtui jotakin hyvin julmaa.

– Minulla oli sen pojan kanssa treffit forssalaisessa kahvilassa, mutta hän istuikin siellä toisen tytön kanssa. Poika sanoi: ”Kuule, Anneli – tänään ei ole sinun päiväsi.” Olin 16- tai 17-vuotias, kuljin ympäri Forssaa, itkin ja pysäyttelin ihmisiä. Kyllä riipi, että miehet voivat olla sellaisia sikoja, ja tuo oli kyllä alatyylisintä, mitä siihen mennessä elämässäni olin kokenut.

”Keikkaa ei ollut, mutta laulaminen itsessään tärkeintä”

Paljon myöhemmin ollessaan jo kuuluisa ja menestyvä laulaja Saaristo oli Espoon Cinessä Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvan ensi-illassa ja pääsi kuittaamaan sattumalta vastaan tulleelle ex-poikaystävälle, joka kyseli kuulumisia. Anneli totesi: ”Hyvin menee, olen tuossa elokuvassa Vesa-Matti Loirin vastanäyttelijänä.”

Forssaan liittyvät myös laulajanuran alkuvaiheet. Alle kaksikymppisenä Saaristo teki paljon yhteistyötä forssalaisten muusikoiden kuten Salaman veljesten kanssa.

Erkki Liikanen oli myös tuttu mies, mutta hän oli meitä ammattimaisempi. Me lähinnä harrastimme rockbändissämme. Keikkaa ei ollut, mutta laulaminen itsessään on aina ollut minulle tärkeintä.

Sitten tuli vuosi 1989, ja Saaristo edusti Sveitsin Lausannessa pidetyissä Eurovision-laulukilpailussa Suomea Matti Puurtisen säveltämällä ja Turkka Malin sanoittamalla kappaleella La Dolce Vita. Tuloksena oli upea seitsemäs sija.

Korona-aika mennyt lukiessa

Kaksi ja puoli vuotta sitten Anneli Saaristo lähti juhlakiertueelle, joka sai nimekseen – totta kai – La Dolce Vita. Euroviisukappale täytti tuolloin 30 vuotta, Saariston muusikkoura 50 vuotta ja taiteilija itse 70 vuotta.

Sitten tuli vuosi 2020 ja korona. Saariston edellisestä keikasta on puolitoista vuotta aikaa.

– Se aika on kulunut ihmetellessä ja lukiessa. Olen aina lukenut paljon, ja korona-aikana olen kirjallisuuden myötä siirtynyt toiseen todellisuuteen. Olen lukenut runsaasti historiallisia ja muita romaaneja, tietokirjallisuutta, ja nyt on menossa dekkarivaihe, Saaristo kertoo.

Saaristo sanoo kärsineensä pandemiasta henkisesti todella paljon.

Eläkeläisenä hänellä on perusturvansa, vaikka keikkapalkkiot ovat toistaiseksi jääneet. Laulaja on surullinen siitä, että monen muusikon elämä on nyt karua.

– Tänä aikana on nyt nähty päivänvalossa erittäin selkeästi, mikä on muusikon arvo ja arvostus. Ei meitä näköjään pidetä edes ammatti-ihmisinä, vaan olemme eräänlaisia pellejä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vuoden 1997 toukokuussa Anneli Saaristo esiintyi Jokioisten Leimukalliolla. Kuva: Marko Kullanen
Vuoden 1997 toukokuussa Anneli Saaristo esiintyi Jokioisten Leimukalliolla. Kuva: Marko Kullanen

Konserttikaavailuja keväälle saakka

Taiteilijan oman tunnelin päässä kajastaa nyt kirkas valo.

Konserttikaavailut ulottuvat jo ensi kevääseen saakka. Sitä ennen Tampere-talossa järjestetään Intimissimo-nimellä kulkeva konserttien sarja, joissa laulajat vaihtuvat.

Marraskuun 14. päivänä vuorossa on Anneli Saariston konsertti Näin jäätiin henkiin, joka on nimetty taiteilijan samannimisen albumin mukaan.

Näin jäätiin henkiin on gospelbiisi, joka sopii mainiosti tähän aikaan. Luvassa on kaiken kaikkiaan intiimiä fiilistä jazzmuusikko Lasse Hirven säestyksellä. Ylipäätään on kauhean kivaa taas päästä tekemään töitä. Kun olen saanut laulun lahjan, haluan myös jakaa sitä, ja ilman musiikkia elämä on ollut aika tyhjänpäiväistä.

Omia ”lapsia” ei voi laittaa järjestykseen

Laulaja kokee omakseen nimenomaan konserttimuotoisen esiintymisen, sen, että yleisö istuu ja keskittyy kuuntelemaan musiikkia.

Levyjä Saaristo ei kaavaile enää tekevänsä. Niitä ei osta kukaan, koska suoratoistopalvelut tarjoilevat musiikkia ilmaiseksi. Urallaan Saaristo on tehnyt 16–17 LP-levyä, joten niistä riittää materiaalia omiin esiintymisiin. Lainatavaraa ei tarvita.

Omia biisejään Saaristo ei laita tärkeysjärjestykseen.

– Se olisi sama asia, jos sanoisi, kuka omista lapsista on rakkain. Olen itse biisini rakkaudella valinnut, ja jonakin aikana jokin niistä tulee vahvana pinnalle, joskus muulloin jokin toinen. Tässä vaiheessa tietyt biisit kuten Kypsän naisen blues ja La Dolce Vita ovat tulleet tärkeiksi. Samaten esimerkiksi vaativa Tyttö ja tanssiva karhu, jonka tulkinnassa herkkyysasteen on oltava tapissa. FL

Joulukuun 17. päivänä Saaristo tekee paluun kotipaikkakunnalleen ja pitää Jokioisten kirkossa joulukonsertin.

Uusimmat

Fingerpori

comic