Lounais-Häme Jokioinen

Jokioislaiset lehmät syövät jokioislaista rehua – Lähiruoka on yksi suomalaisen lihantuotannon ympäristöetu

Suomalaislehmät nauttivat lähellä tuotettua ruokaa. Erikoiskasvien tuotannon romahtaminen Suomessa on pakottanut rapsirouheen tuontiin.
Valtaosa Marko ja Marianne Mänkin tilalla tarjoiltavasta lypsylehmien rehusta tulee muutaman kilometrin säteeltä. Rypsin ja rapsin kasvattaminen on Suomessa valitettavasti selvässä laskussa, Marko Mänki sanoo. Kuva: Lassi Puhtimäki
Valtaosa Marko ja Marianne Mänkin tilalla tarjoiltavasta lypsylehmien rehusta tulee muutaman kilometrin säteeltä. Rypsin ja rapsin kasvattaminen on Suomessa valitettavasti selvässä laskussa, Marko Mänki sanoo. Kuva: Lassi Puhtimäki

Jokioislainen Marko Mänki esittelee tietokoneen ruudulta tarkkoja taulukoita, joihin on merkattu tarkalleen, kuinka monta grammaa tilan lypsylehmät saavat mitäkin ravintoainetta.

– Ei ihmisellekään tehdä niin tarkkoja ruokintasuunnitelmia kuin lehmille, Marianne Mänki vahvistaa vierestä.

Mänkin tilalla on tällä hetkellä 113 lypsyssä olevaa lehmää, jotka syövät vehnäsäilörehua yhdessä päivässä 6000 kiloa, minkä päälle tulevat vielä muut rehut. Suurista määristä johtuu myös se, miksi maitotuotteiden ja naudanlihan tuotanto kuormittavat ympäristöä: Noin puolet naudanlihan tuotannon ympäristövaikutuksista syntyy rehutuotannosta.

Suomalaisella lehmällä on kuitenkin huomattavia ympäristöetuja ulkomaisia sisariaan kohtaan. Yksi niistä on ruoan alkuperä.

– Suomessa lehmät saavat pääosin lähiruokaa. Nurmirehu tulee käytännössä kokonaisuudessaan läheltä, tilojen omilta pelloilta. Naudoille syötettävä rehuviljakin on kotimaista. Valkuaisessa joudutaan osittain turvautumaan tuontiin, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Marketta Rinne toteaa.

Brasilialaista soijaa ei suomalaislehmille

Näin on myös Mänkin tilalla Jokioisilla: Reilusti yli puolet lehmien ravinnosta tulee omilta pelloilta, lähes kaikki loputkin viiden kilometrin säteeltä.

Valkuaisrehuja kuitenkin tuodaan ulkomailta. Paljon julkisuudessa Amazonin metsäpalojen vuoksi ollutta brasilialaista soijaa ei kuitenkaan tuoda Suomeen nautojen ravinnoksi.

– Rypsin ja rapsin kasvattaminen on Suomessa valitettavasti selvässä laskussa. Tuontitavaraan taas liittyy riskejä, kuten salmonellaa, Marko Mänki sanoo.

Marko ja Marianne Mänki kertovat, että rehut myös analysoidaan hyvin tarkkaan, jotta lehmien ravinnonsaanti on optimaalista, eikä turhia ravinteita “tule ulos peräpäästä ja siitä pelloille”.

Muutenkin nautakarjatilojen päästöjä on saatettu yliarvioida julkisuudessa selvästi. Yle kertoi maanantaina Luken tutkimuksesta, jonka mukaan pellolta huuhtoutuu fosforia vesistöön alle puolet aiemmin arvioidusta määrästä.

Mänkin tilan lehmät syövät lähipelloilta tuotua rehua.
toimittaja: Sami Koljonen

Positiivisessa mielessä tehokasta tuotantoa

Rehuannoksen optimoiminen on ympäristön kannalta tärkeää, sillä Rinteen mukaan yksi tehokas toimenpide lehmien ympäristövaikutusten vähentämisessä on valkuaisyliruokinnan välttäminen. Samalla kiittää tilojen talous, sillä valkuaisrehut ovat kalliita.

– Positiivisessa mielessä tehokas tuotanto ja terveet eläimet on olennaista ympäristön kannalta, jotta ei tule hukkaa eikä hävikkiä.

Rinne sanookin, että monessa asiassa ympäristöystävällisyys ja tilojen kannattavuus kulkevat käsi kädessä.

– Yksi esimerkki voisi olla esimerkiksi rehun pilaantumisen vähentäminen. Ruokahävikistä puhutaan paljon kuluttajatasolla, mutta yhtä lailla sitä mietitään koko ruokaketjussa, Rinne kertoo. FL

 

Lue myös: Elonkierrossa pohdittiin ilmastonmuutokseen mukautuvaa maataloutta: “Lihasta luopuminen ei olisi yksinkertaista”

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat