Lounais-Häme Lounais-Häme

Jokioisten Apteekin mänty ja muut luonnonmuistomerkit luiskahtivat unohduksiin – Kunnes Jouni Tapiovaara löysi uuden harrastuksen

Luonnonsuojelulain uudistamisessa maiseman ylpeydenaiheet ja niiden tiedot jäivät huomiotta.
Jokioisten, Tammelan ja Someron kuntien rajalla on siirtolohkare, joka rauhoitettiin luonnonmuistomerkkinä vuonna 1963. Satulinkivi eli Vahankivi on kolmen kunnan rajakivi ja rauhoitettu jo aiemmin myös muinaismuistona. Someron kaupungin nettisivuilta löytyy siitä tiedot. Kuva: Tapio Tuomela
Jokioisten, Tammelan ja Someron kuntien rajalla on siirtolohkare, joka rauhoitettiin luonnonmuistomerkkinä vuonna 1963. Satulinkivi eli Vahankivi on kolmen kunnan rajakivi ja rauhoitettu jo aiemmin myös muinaismuistona. Someron kaupungin nettisivuilta löytyy siitä tiedot. Kuva: Tapio Tuomela

Aloite 9.9. 1963.

Männyn rauhoittaminen Forssan-Jokioisten-Someron tien varrella Jokioisten pitäjän Pellilän kylässä Vanhan Apteekin tontin ja maantien välillä (nyk. Askon edustus).

Tie- ja vesirakennushallitus kehoittaa Piiri-insinööriä antamaan lausunnon otsikkoasiassa mainitun männyn rauhoittamisesta luonnonmuistomerkiksi. Lausunnossa tulee ilmetä mm. onko mainittu mänty tiealueella sekä aiheuttaako männyn rauhoittaminen mahdollisesti vaikeuksia tiesuunnitelmien toteuttamisessa tai onko mänty haittana liikenteelle.

Tiesuunnitteluosaston johtajan po,

Yli-insinööri S. Riihimäki.

 

Forssan Lehti kirjoitti ns. Apteekin männystä (FL 14.1), kun siitä oli jouduttu leikkaamaan lumivaurioiden vuoksi suuria oksia. Jutussa pohdittiin sekä puun ikää että mahdollista suojelustatusta. Suojelumerkintä löytyi voimassa olevasta kaavasta, mutta epäselväksi jäi onko puu myös suojeltu luonnonmuistomerkki.

Luitko jutun: 

Lukijan aihe: Apteekin mänty sai siipeensä – Kuinka vanha on Jokioisten keskeinen puu?

Luontoharrastaja Jouni Tapiovaara on koonnut yhteen tietoja rauhoitetuista luonnonmuistomerkeistä. Metsähallitus on hankkinut Tapiovaaran keräämät tiedot suojelualuetietojärjestelmäänsä. Kuva: Muu
Luontoharrastaja Jouni Tapiovaara on koonnut yhteen tietoja rauhoitetuista luonnonmuistomerkeistä. Metsähallitus on hankkinut Tapiovaaran keräämät tiedot suojelualuetietojärjestelmäänsä. Kuva: Jouni Tapiovaaran arkisto

Espoolaiselle Jouni Tapiovaaralle Jokioisten Apteekin mänty on tuttu tapaus. Hän on törmännyt sitä koskeviin dokumentteihin, kun hän on etsinyt tietoja suomalaisista luonnonmuistomerkeistä eri arkistoista.

Tapiovaaran tietojen mukaan Jokioisten keskeinen puu on rauhoitettu. Hänen löytämiensä asiakirjojen mukaan suojeluprosessi on ollut käynnissä 1960-luvulla. Silloin yli-insinööri S. Riihimäki pyysi muun muassa lausuntoa silloiselta luonnonsuojeluvalvojalta.

– Kun tuohon aikaan suojelupäätöksiin pyydettiin kantaa luonnonsuojelunvalvojalta, oltiin usein tosissaan suojeluhankkeen kanssa. Tiedossani ei ole yhtään tuon viranomaisen kannanottoa, jonka puoltavaa kantaa vastaan olisi tehty päätös.

Vastuunkannon ketju petti

Apteekin männyn ja muiden luonnonmuistomerkkien paperijälkien seuraaminen on Jouni Tapiovaaran mukaan ollut haastavaa. Luonnonmuistomerkkiasioiden vastuunkannon ketju ei ympäristöhallinnon uudistuksissa ole pysynyt ehjänä.

– Luonnonmuistomerkkien tietojen tila on ollut meillä aika huonolla hollilla. Yksi iso syy on, kun vastuu siirrettiin valtiolta kuntiin 1990-luvulla. Kunnilla ei ole ollut voimavaroja tai kiinnostusta tietojen ylläpitoon.

Yksityismaiden luonnonmuistomerkkejä koskeva ratkaisuvalta siirtyi luonnonsuojelulain uudistamisen (1996) yhteydessä läänihallituksilta kunnille eikä ympäristöministeriöllä sen jälkeen ollut enää luonnonmuistomerkkeihin liittyvää roolia.

Ministeriö ei sen jälkeen enää koonnut tai ylläpitänyt tietoja luonnonmuistomerkeistä. Tapiovaaran muutokset johtivat siihen, että nyt tiedot ovat oudoissa paikoissa ja vailla hallittua ja keskitettyä arkistointia. Luonnonmuistomerkkeihin on syntynyt yli 20 vuoden mittainen tietoaukko.

Ns. Apteekin mänty Jokioisten
Keskuskadun varrella. Kuva: Tapio Tuomela

– Apteekin männyn tapauksessa varsinaisen suojelupäätöksen etsiminen on todella vaikeaa, koska suojelupäätöksen on tehnyt entinen tie- ja vesirakennushallitus (TVH). TVH:n aikanaan luomaa arkistoa aiheesta ei enää ole. Olen löytänyt Kansallisarkistosta tietoja TVH:n muiden papereiden joukosta.

Nyt Metsähallitus on luomassa suojelualuetietojärjestelmää, jossa luonnonmuistomerkit ovat myös mukana. Järjestelmä on toistaiseksi Metsähallituksen ja valtion luonnonsuojeluhallinnon sisäisessä käytössä, mutta tavoitteena on jossain vaiheessa saada tiedot laajaan käyttöön. Mukana järjestelmässä ovat myös Tapiovaaran kokoamat tiedot.

Jouni Tapiovaara on löytänyt runsaasti mielenkiintoisia dokumentteja arkistokierroksillaan.

Kulttuurihistorian perintö ei saisi kadota

Tapiovaaran kiinnostus luonnonkohteisiin ja luonnonmuistomerkkeihin syttyi hänen sapattivuotensa aikana. Hän kiersi silloin ensin kotikulmiensa kohteita, ja hän halusi jatkaa luonnonmuistomerkkien tutkimista myös muualla.

Hän havahtui tuolloin tietojen hajanaisuuteen ja puutteellisuuteen.

– Olen kerännyt viimeisen kymmenen vuoden ajan aktiivisesti tietoja kaikista maamme luonnonmuistomerkeistä. Mielestäni on tärkeää, että ne ovat kootusti yhdessä eikä kulttuurihistorian perintö katoa.

Tapiovaara on kiertänyt kuvaamassa ja tarkastamassa lukuisia muistomerkkejä eri puolella Suomea.

– Olen löytänyt yhteensä 3 044 suojellutta kohdetta mutta hallussani on tietoja 4 529 kohteesta. Tästä erotuksesta voi isokin joukko olla suojeltuja mutta ne ovat vielä tarkistamatta.

Työmäärä on ollut melkoinen: osa tiedoista on löytynyt esimerkiksi kuntien nettisivuilta tai pienistä painotuotteista, osa taas on vaatinut kaivamista vieläkin syvemmälle.

Osa muistomerkeistä on vuosien saatossa kadonnut tai tuhoutunut, mutta niiden suojelua ei ole purettu.

– Keski-Suomesta löysin eräästä muistomerkkilehtipuusta vain kannon. Puu oli kuitenkin pidetty luettelossa, koska arveltiin puun voivan vielä versoa kannosta, Tapiovaara ihmettelee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mukurarunkoisia mäntyjä on rauhoitettu Suomessa useita. Yksi niistä on Jokioisten Latovainiossa. Se suojeltiin vuonna 1954. Kuva: Tapio Tuomela
Mukurarunkoisia mäntyjä on rauhoitettu Suomessa useita. Yksi niistä on Jokioisten Latovainiossa. Se suojeltiin vuonna 1954. Kuva: Tapio Tuomela

Ensimmäiset rauhoitukset 1920-luvulla

Suomalaisissa luonnonmuistomerkeissä kalskahtaa menneiden vuosikymmenten kansallisromanttinen kaiku. Ensimmäiset rauhoitukset tehtiin 1923 ensimmäisen luonnonsuojelulain asettamisen jälkeen.

Muistomerkkeinä ei suojeltu laajoja alueita, vaan yksittäisiä puita, kiviä tai muita luonnon muodostelmia. Ne saattoivat olla erikoisia kuten esimerkiksi Ypäjänkylässä toisissaan kiinni kasvava puukolmikko, Jokioisten Latovainion Myllymäen mukuramänty tai aukealla paikalla seisovia siirtolohkareita kuten Tammelan, Someron ja Jokioisten rajakivi.

Tapioharjun mukaan yhteistä muistomerkkikohteille on jonkinlainen poikkeuksellisuus, jonka vuoksi ihmisten huomio on niihin kiinnittynyt.

Sotien jälkeen 1950-luvulta 1980-luvulle rauhoituspäätöksiä tehtiin paljon, mutta 1990-luvulta alkaen tahti hiipui. Paikallisia eroja rauhoitusmäärissä on runsaasti.

– Eniten suojelupäätöksiä tehtiin 1960-luvulla. Niitä tehdään edelleenkin mutta vähemmän. 2010-luvulla syntyi 140 päätöstä ja viime vuonna 7. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2017 Kuntaliitto kampanjoi asiassa, ja silloin rauhoituksia tehtiin paljon.

Tietoa löytyi myös ruutupaperilta.

”Brander oli aika kone”

Lounais-Hämeestä löytyy useita luonnonmuistomerkkikohteita. Tapiovaaran arkistoissa on toistaiseksi tieto 150 muistomerkistä.

– Forssassa 15, Jokioisilla 8, Tammelassa 54, Ypäjällä 6, Humppilassa 9, Somerolla 25 ja Urjalassa 33, hän luettelee.

Monella lounaishämäläisellä kohteella on yhteinen nimittäjä.

– Alueella vaikuttanut Torild Brander oli jossain vaiheessa ihan kone näissä rauhoitusasioissa, Tapiovaara lisää.

Professori Torild Brander (1904–1992) oli huomattava luonnontutkija ja luonnonsuojelija. Hänen luonnonsuojelutyönsä painottui rauhoitustoiminnan lisäksi valistukseen ja tutkimukseen. Hän keräsi myös merkittävät tieteelliset kokoelmat ja oli Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen kantava voima. FL

Lähteinä on käytetty myös Terho Marttilan tekemää Turun yliopiston Pro gradu -tutkielmaa Luonnonmuistomerkit Suomessa – ”Jotain on ollut ennen meitä ja on jäävä meidän jälkeen” sekä Metsähallituksen materiaalia suojelualuetietojärjestelmästä.

Luonnonmuistomerkki

Luonnonsuojelulain mukaan se voi olla puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella.

Luonnonmuistomerkit ovat usein melko pieniä, mutta ne ovat usein vetovoimaisia käyntikohteita.

Rauhoitetun luonnonmuistomerkin vahingoittaminen ja turmelu on kielletty.

Kuka rauhoittaa?

Muualla kuin valtion maalla päätöksen luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta tekee kunta.

Päätös voidaan tehdä vain maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella. Jos muistomerkki sijaitsee usean kiinteistön alueella, kaikkien kiinteistöjen omistajilta tulee olla suostumus. Myös naapurien kuuleminen voi olla tarpeen,

Rauhoituspäätöksessä osoitetaan luonnonmuistomerkin sijainti ja muut tarvittavat tiedot. Siihen voi liittää valokuvia muistomerkistä ja muita mahdollisia selvityksiä.

Kuntien tekemät luonnonmuistomerkkien rauhoittamispäätökset tallennetaan suojelualuetietojärjestelmään, jota ylläpitää Metsähallitus.

Rauhoituspäätöksen saatua lainvoiman päätös toimitetaan liitteineen Metsähallitukselle.

Luonnonmuistomerkki tulee merkitä maastossa selvästi havaittavalla tavalla. Kunta huolehtii, että muistomerkki merkitään maastossa asianmukaisesti. Ohjeita kyltin tilaamiseksi saa Metsähallitukselta.

Fingerpori

comic

Näkoislehti

28.3.2020

Uusimmat