Lounais-Häme Hämeenlinna

"Joudun täten tahtomattani lain kanssa ristiriitaan ja sitä rikkomaan" – Suomen laki leimasi homoseksuaalit rikollisiksi, ja leima on ollut raskas kantaa

Hämeenlinnan Vankila-museon Miehimysselli-näyttely kertoo vuosikymmenistä, jolloin homoseksuaalit tuomittiin yhteiskunnan ulkopuolelle.
Vankila-museon selliin on koottu aineistoa niiden lähes 80 vuoden ajalta, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Pöydällä on muun muassa 96-lehti, eli seksuaalivähemmistöjen ensimmäisen oman järjestön Psyyke ry:n lehti. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Vankila-museon selliin on koottu aineistoa niiden lähes 80 vuoden ajalta, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Pöydällä on muun muassa 96-lehti, eli seksuaalivähemmistöjen ensimmäisen oman järjestön Psyyke ry:n lehti. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa

”Vaikka elämässäni ja toimissani tahtoisin olla nuhteeton kansalainen ja yrittää täyttää voimassa olevan isänmaani lait, joudun täten tahtomattani sen kanssa ristiriitaan ja sitä rikkomaan.”

Näin kirjoitti tutkintavankeudessa ollut mies vuonna 1934. Häntä syytettiin luonnottomasta sukupuolielämästä eli homoseksuaalisuudesta.

Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista. Tämän merkkipaalun kunniaksi Hämeenlinnan Vankila-museossa on avattu näyttely Miehimysselli, joka kertoo rikosnimikkeestä yleisellä tasolla sekä tuo esiin yksittäisten ihmisten kokemuksia.

Samat ongelmat yhä läsnä

Yllä oleva katkelma on kirjeestä, joka on esillä näyttelyssä. Näyttelyn käsikirjoituksen on laatinut tutkija Sandra Hagman, joka on selvittänyt homoseksuaalisuuden käsitteellistämisen historiaa väitöskirjassaan ja sen perusteella tehdyssä tietokirjassa Seitsemän kummaa veljestä (Gaudeamus 2016).

Katkelmasta käy ilmi monia homoseksuaalisuuden kriminalisointiin liittyviä asioita, kuten kokemus yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemisesta.

– Kiinnostuin itse aikoinani sukupuolentutkimuksesta ja erityisesti homoseksuaalisuudesta vallankäytön ja kontrollin näkökulmasta. Meillä on siis ollut ajanjakso, jolloin ihmisen ei ole katsottu kelpaavan yhteisön jäseneksi seksuaalisuutensa takia.

Näyttely on ajankohtainen myös siksi, että vastaavaa keskustelua sukupuolivähemmistöjen oikeuksista käydään edelleen, sekä meillä että muualla. Myös syrjintä ja vähemmistöihin kohdistuvat viharikokset ovat yhä arkipäivää.

Kuvaavaa on esimerkiksi, että kun tunnettu laulaja Benjamin Peltonen tuli kaapista eli kertoi homoseksuaalisuudestaan Pride-viikon konsertissa Helsingissä, hän käytti englanninkielistä sanaa gay. Häntä on haukuttu homoksi niin usein, ettei hän halunnut käyttää kyseistä sanaa.

Lakia tulkittiin eri tavoin

Homoseksuaalisuus eli samasukupuolinen haureus säädettiin rikokseksi vuoden 1894 rikoslaissa yhtä aikaa haureuden, irtolaisuuden ja prostituution kanssa.

Sandra Hagman sanoo, että laissa tuomittiin käytännössä kaikki muu sukupuolinen kanssakäyminen paitsi avioliitossa lisääntymistarkoituksessa tapahtuva seksi.

Lakia tulkittiin kuitenkin eri aikoina hyvin eri tavalla, ja tämä näkyy suoraan esimerkiksi vankilaan tuomittujen homoseksuaalien lukumäärässä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tukintavankeudessa ollut mies kirjoitti oikeudelle puolustuskirjeen tammikuussa 1934. Kirjeen teksti on nähtävillä Vankila-museon näyttelyssä. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Tukintavankeudessa ollut mies kirjoitti oikeudelle puolustuskirjeen tammikuussa 1934. Kirjeen teksti on nähtävillä Vankila-museon näyttelyssä. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa

Vankilaan tuomittiin 80 vuoden aikana Suomessa yhteensä reilut 1 000 homoseksuaalia, joista naisia oli vain 50. Naisten välisiä suhteita ei missään vaiheessa syynätty yhtä tarkoin kuin miesten, eikä pidetty samalla tavalla tuomittavina.

– Ensimmäisten 30 vuoden aikana tuomioita langetettiin vain kymmenkunta. Asiakirjoista käy ilmi, että jos maaseudulla on käyty käräjiä homoseksuaalisuuden takia, taustalla on ollut muita paikallisia kiistoja. Henkilön suuntautuminen on voinut olla kylällä tiedossa pitkään, ja sitten, kun on tullut jotakin muuta riitaa, asia on vedetty esiin.

Hagman huomauttaa, että vuosisadan vaihteen Suomessa puhuttiin miesrakastajista tai miehimyksistä. Siitä tulee myös näyttelyn nimi.

– Ei sellaista käsitettä ollut kuin homoseksuaalisuus. Se alkoi tulla käyttöön 1930-luvulla lääketieteen kautta. Puhuttiin homoseksualismista samaan tapaan kuin alkoholismista.

Ei Tanskan vaan Saksan malliin

1930- ja 1940-luvun vaihteessa keskustelun sävy muuttui. Tanska ja Ruotsi poistivat homoseksuaalisuuden rikoslaista jo 1930- ja 1940-luvulla, mutta Suomi seurasi Saksassa vallalle tullutta ajattelua homoseksuaalisuudesta luonnottomana poikkeamana.

– Suomi teki tiivistä tutkijayhteistyötä Saksan kanssa ennen sotaa, ja meillä omaksuttiin sosiaali- ja perhepolitiikassa ihanne terveestä, voimakkaasti lisääntyvästä kansasta. Homomiehet eivät olleet kunnon miehiä, kun eivät täyttäneet lisääntymisvelvollisuuttaan.

Saksassa homouteen liitettiin myös virheellinen tulkinta Sigmung Freudin näkemyksistä. Freudin mukaan seksuaalisuus on joustava, ja voi kehittyä ja muuttua iän myötä. Tämä tulkittiin niin, että homous voi tarttua, ja taipumusta pitää siksi kontrolloida.

– Sama ajatus näkyi Suomessakin pitkään. Vaikka homous poistettiin rikoslaista vuonna 1971, kehotuskielto oli voimassa vuoteen 1999, samoin korkeammat seksin suojaikärajat kuin heterosuhteissa. Katsottiin siis, että nuoria ihmisiä pitää suojella homoilta, etteivät he saa haitallisia vaikutteita.

Samanlaista ajattelumallia noudattelee esimerkiksi Unkarissa juuri hyväksytty, kiistelty laki, joka kieltää homoseksuaalisuuden ”mainostamisen” alaikäisille. Se rajoittaa esimerkiksi kouluissa annettavaa seksuaalikasvatusta.

Moraalipaniikki vei käräjille

Toisen maailmansodan jälkeen homoseksuaaleille annettujen tuomioiden määrässä näkyy selvä piikki, joka kertoo Hagmanin mukaan yhteiskunnan moraalipaniikista.

– Kaikissa sodan läpikäyneissä maissa koettiin jonkinlainen perinteisten arvojen palautus tai ainakin yritys. Sodan jälkeen naiset patistettiin takaisin hellan ääreen ja sama konservatiivisuus näkyi asenteissa homoseksuaaleja kohtaan.

Sodanjälkeisissä oikeuden asiakirjoissa näkyy myös se, että homoseksuaalisuus ja pedofilia miellettiin samaksi asiaksi. Heterosuhteissa ero aikuisten välisen seksin ja pedofilian välillä oli selvä, mutta homoseksuaalien arveltiin olevan kiinnostuneita samasta sukupuolesta ikään katsomatta.

– Tämä on leimannut monia homomiehiä ja painanut taakkana pitkään. Vasta 1960-luvulla alettiin ymmärtää, että kyse on aikuisten välisestä seksistä.

Tuomiopiikkiä 1950-luvun alussa selittää myös Helsingin olympialaiset vuonna 1952. Helsinkiä siivottiin kisojen alla, ja homoseksuaalien lisäksi irtolaisia ja prostituoituja passitettiin vankilaan runsaasti.

Ihmisoikeudet jatkuva työsarka

Homoseksuaalisuuden dekriminalisointia edelsi koko 1960-luvun kestänyt keskustelu, joka liittyi muuhunkin yhteiskunnalliseen ja myös seksuaaliseen vapautumiseen, ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen.

Vielä vuonna 1966 Ilta-Sanomat yritti herättää kohua reportaasilla, jossa kerrottiin ”homoseksuaalien pesästä” Helsingissä. Se herättikin reaktion, mutta ehkä päinvastaisen kuin oli tarkoitus.

– Sen jälkeen Hufvudstadsbladetissa julkaistiin yliopisto- ja kulttuuriväen laatima adressi, jossa vaadittiin homoseksuaalisuuden poistamista rikoslaista.

Sandra Hagmanin mukaan Vankila-museon näyttelyn yksi tarkoitus on muistuttaa, että ihmisoikeuksien toteutuminen on vaatinut ja vaatii työtä jatkuvasti. Vaikka ihmisoikeudet ja niiden toteutuminen ovat toisaalta itsestäänselvyyksiä, ne ovat myös hauraita ja vaativat puolustamista.

– Historia ei ole jatkumo, jossa vääjäämättä mennään kohti parempaa. On järkyttävää seurata esimerkiksi juuri Unkarin tilannetta ja homoseksuaalien oikeuksien rajoittamista Venäjällä. Joissakin maissa homoseksuaalisuus on rikos, josta voidaan langettaa kuolemantuomio. FL

Lue myösEU aikoo aloittaa toimet Unkaria vastaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivästä laista (14.7.2021)

Samasukupuolinen haureus

Homoseksuaalisuus eli samasukupuolinen haureus oli rikosnimikkeenä Suomen rikoslaissa vuosina 1894–1971 eli lähes 80 vuotta. Rangaistus oli korkeintaan kaksi vuotta vankeutta.

Noina vuosina oikeusistuimissa tuomittiin 1 074 henkilöä, pääasiassa miehiä (1 034) seksuaalisista teoista samaa sukupuolta olevan kanssa.

Ensimmäisten 30 vuoden aikana lain perusteella tuomittiin 10 henkilöä, kun taas 10 vuotena toisen maailmansodan jälkeen annettiin yli puolet kaikista tuomioista. Huippuvuonna 1951 tuomittiin lähes 90 henkilöä.

Huippuvuoden jälkeen tuomioiden määrä väheni tasaisesti, mutta niitä annettiin 1960-luvun lopulle asti.

Rangaistuksena jopa kuolemantuomio

Haagin kansainvälinen rikoslain konferenssi päätti vuonna 1964, että homoseksuaalisuus tulisi dekriminalisoida kaikkialla maailmassa.

Tanska poisti homoseksuaalisuuden rikoslaista vuonna 1933 ja Ruotsi vuonna 1944.

Vaikka homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista vuonna 1971, kehotuskielto ja korkeammat suojaikärajat olivat laissa vuoteen 1999.

Laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan 2002, tasa-arvoinen avioliittolaki vuonna 2017.

Tällä hetkellä homoseksuaalisuus on rikos 68 maassa ja kuudessa maassa siitä voi saada kuolemantuomion.

Uusimmat

Fingerpori

comic