Lounais-Häme

Jouluna saa, arkena pitää

Suomalaiset joululaulut kertovat paljon siitä, millainen on meidän unelmiemme joulu. Lauluissa heitetään pois arkihuolet, toivotetaan vain rauhaa ja koetaan lämmin henkäys talvisäässä. Niissä ei etsitä valtaa eikä loistoa, vaan annetaan siemen pienoinen köyhälle.

Suosikkijoululauluista voi päätellä, että joulussa on meidän mielestämme jotain erityistä, arjesta poikkeavaa. Samaa kertoo Suomalaisen Työn Liiton vuonna 2012 tekemä kysely. Suurin osa kyselyyn vastanneista ilmoitti, että joulu on heille erityinen juhla.

Joulun todellinen anti ei kuitenkaan näytä olevan kuluttaminen, eikä kristillinen sanoma ole erittäin tärkeä kuin joka kolmannelle. Vaikuttaakin siltä, että joulun erityisyys perustuu pitkälti muille asioille.

 

Yksi erityisistä piirteistä voisi olla se, että joulu johdattelee meidät sellaisten arvojen äärelle kuin rakkaus ja lempeys. Nämä arvot ovat monen suomalaisen arvolistalla ylimpänä, mutta ne eivät aina saa tilaa hektisessä ja kilpailukeskeisessä arjessa.

Monet sosiaali- ja terveydenalan asiantuntijat kuvaavat, että yhteiskunta on muuttunut yksilökeskeiseksi ja siitä puuttuvat yhteisöllisyyden kokemukset.

Esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkija Pirjo Lindfors kirjoittaa, että yhteisöllisyyden puutteesta on tullut yhteiskuntamme suurin sairastuttaja. Se aiheuttaa yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja yltiömäistä yksilöllistymistä.

Psykoterapeutti Maaret Kallion mukaan arki voi olla niin uuvuttavaa, etteivät edes perheenjäsenet jaksa kohdata toisiaan tunnetasolla.

Joulusta on sen sijaan muodostunut juhla, joka taistelee yksilökeskeisyyttä vastaan ja kannustaa yhteisöllisyyteen.

Joulua vietetään tyypillisesti perheen kanssa. Useimmat ovat töistä vapaalla ja on mahdollisuus rauhoittua myös kuuntelemaan läheisiä.

Jouluna annetaan, saadaan ja kiitetään. Keskitytään läsnä olevaan hetkeen ja nautitaan muiden ilosta.

Jouluun liittyy odotusarvo, että silloin katse käännetään omasta itsestä muihin. Joulun sanoma saattaa herättää sellaisenkin ihmisen lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen, joka ei normaalisti lahjoita.

Joulu voi parhaimmillaan muistuttaa meitä todellisista arvoistamme ja tarjota mahdollisuuden nauttia harvinaislaatuisesta yhteisöllisyydestä. Joulun viettäminen läheisten kanssa voi olla taistelua yhteiskuntamme suurinta sairastuttajaa vastaan. Sen parempaa joululahjaa ei voi kenellekään antaa.

 

Miksi muihin päin kääntyminen sitten tekee joulusta mukavan juhlan myös itselle?

Dalai-lama ja arkkipiispa Desmond Tutu kuvaavat Ilon kirjassa, että mitä enemmän ihminen kääntyy toisiin päin, sitä enemmän hän tuntee iloa.

Väite on todistettu myös biologisin kokein.

 

Auttamisen tiedetään aiheuttavan niin sanottua auttamishumalaa. Aivoihin vapautuu endorfiineja, jotka saavat ihmisen riemukkaaseen tilaan. Endorfiinia vapautuu myös silloin, kun ihminen tekee tai ajattelee tekevänsä jonkin myötätuntoisen teon toista ihmistä kohtaan.

Jouluna myötätuntoisia tekoja voivat olla esimerkiksi lahjan antaminen, ruoan laittaminen muita varten tai heittäytyminen leikkiin, josta muut perheenjäsenet nauttivat.

 

Tutkimuksissa on selvinnyt, että ihminen kokee suurempaa onnellisuutta kuluttaessaan rahaa muita varten kuin kuluttaessaan sitä itseensä. Joululahjojen ostaminen ei siis välttämättä ole oikeasti niin stressaavaa kuin moni uskottelee itselleen.

Ajankäytössä on todettu samantapaisia vaikutuksia hyvinvointiin. Kun ihminen auttaa ja huomioi muita, hän kokee itsensä merkitykselliseksi. Merkityksellisyyden kokemus on ihmiselle auttamattoman tärkeä, joten se aiheuttaa iloa.

 

Voidaan siis väittää, että joulun erityisyys olisi mahdollista todistaa luonnontieteellisin kokein. Todennäköisesti suurimmalla osalla suomalaisista virtaa jouluna tavallista enemmän endorfiinia suonissaan, eikä syynä ole pelkästään suklaan syöminen.

Tarkalleen ottaen hyvänolontunne alkanee jo ennen jouluaattoa. Aivotutkimuksissa on nimittäin selvinnyt, että myönteiset odotukset stimuloivat opioidien eritystä. Opioidien tiedetään muun muassa estävän kipua. Jos siis odottaa joulua malttamattomana ja ajattelee sen tuovan tarvittavan hengähdystauon arkeen, suonissa virtaa opioideja jo paljon ennen aattoa.

 

Muihin päin kääntymisen riemua voidaan selittää biologian lisäksi filosofien pohdinnan avulla.

Monen suomalaisen arvoja ohjaa kristillinen etiikka, joka korostuu jouluna. Kristillisen etiikan kaksi perussääntöä on rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä ja tehdä toisille se, mitä haluaisi toisten tekevän itselle.

Kun ihminen käyttäytyy tällaisten yhteiskuntamme yleisten moraalisääntöjen mukaan, kuvailemme henkilöä yleensä hyväksi ihmiseksi. Ajatusta voidaan jatkaa niin, että hyvä ihminen toteuttaa hänelle tarkoitettua tehtävää.

Filosofi Eero Ojanen pohtii kysymystä osuvasti.

Hän ottaa esimerkiksi työkalun. Jos työkalu on tarkoituksenmukainen, eli sellainen, joka toimii omassa tehtävässään, kutsumme työkalua hyväksi. Jos taas kutsumme moraalisääntöjen mukaan toimivaa ihmistä hyväksi, otamme kantaa siihen, mikä on ihmisen tarkoitus.

Ajatus on tämän tekstin kannalta mielenkiintoinen. Voidaan nimittäin ajatella, että kun jouluna käännymme enemmän muita kohti, toteutamme vahvemmin elämämme tarkoitusta. Elämän todellisen tarkoituksen toteuttamisen on pakko tuntua mahdottoman hyvältä.

 

Jouluun liittyy myös yksi yllättävä hyvinvointia edistävä piirre: juhla etenee joka vuosi pitkälti samalla tavalla.

Monet suomalaiset pysähtyvät jouluna sen äärelle, mikä on heille ja heidän läheisilleen tärkeää. Nämä yhteisön kannalta tärkeät asiat säilyvät joulusta toiseen. Sosiologi Émile Durkheim tarkentaisi, että me pysähdymme pyhän äärelle.

 

Joulua voi siis monessa suomalaisessa kodissa kutsua rituaaliksi. Siinä eivät toistu pelkästään tutut tavat, vaan juhla vie meidät myös sellaisten tunteiden ja arvojen luo, joiden uusintamisen me näemme tärkeäksi. Meille tarjoutuu ikään kuin mahdollisuus muistuttaa yhteisöämme siitä, mikä elämässä on keskeistä.

Joulu saa meidät myös hahmottamaan menneisyyttä ja tulevaa.
Joulun aikaan pohditaan, mitä kuluva vuosi on tarjonnut ja muistellaan aiempien joulujen sattumuksia. Samalla voidaan päättää, että jonakin jouluna lähdetään yhdessä Lappiin tai että ensi jouluna lapset ovat niin isoja, että he voivat osallistua ruoan laittoon. Joulu on siis tietynlainen etappi vuoden loppupuolella ja sen avulla on helpompaa hahmottaa ajankulua.

Tällaiset rituaalit, kuten joulu, ovat vahva liima yhteisössä. Ne auttavat meitä ymmärtämään maailmaa ja liittävät meidät yhteen. Ei siis ole syytä väheksyä joulun perinteitä ja kerta toisensa jälkeen samalla kaavalla etenevää juhlaa. Sillä voi itse asiassa olla oman yhteisömme kannalta tärkeä vaikutus.
Yhtä tärkeitä saattavat olla myös muut juhlat, kuten häät, syntymäpäivät ja hautajaiset. Niissä autetaan yhteisön jäseniä selviämään elämänmuutoksesta ja sopeutumaan alkavaan elämänvaiheeseen.

Joulun erityislaatuisuus selittynee myös hyvin yksinkertaisilla syillä. Ensimmäinen niistä on se, että juhla sallii meille hedonistisen hetken, jolloin voimme keskittyä myös omiin nautintoihimme.
Jouluna saamme syödä niin paljon suklaata kuin haluamme, saamme koristella kotimme hassuilla koristeilla, saamme nukkua pitkään, saamme olla leikkimielisiä ja saamme unohtaa kaiken sen, mikä painaa työelämässä. Joulu on juhla, jolloin saa paljon, kun tavallisessa arjessa pitää paljon. Ero on valtaisa. 

Helpotuksen tunnetta korostaa myös se, että maailmassa ei tunnu jouluisin tapahtuvan yhtään mitään.
Joulu on aikaa, jolloin uutiset ovat yleensä turhia. Koko maailma ei tietenkään rauhoitu joulunviettoon, mutta siltä se jotenkin näyttää, jos seuraa pelkästään suomalaista mediaa. Joulurauhan julistaminen vahvistaa tätä illuusiota.
Kaiken informaatiotulvan ja arjen epävarmuuden keskellä hengähdystauko tuntuu varsin hyvältä.

Jouluun liittyvät myös muistot.
Henkilö, jolla on ollut hyvä lapsuus, saattaa muistaa joulut vuoden kohokohtina.
Kutina vatsanpohjassa, riemu yhteisestä ajasta perheen kanssa ja lahjojen tuoma yllättyneisyys palaavat mieleen vielä aikuisenakin.
Niinkin yksinkertainen asia kuin Lumiukon tunnusmusiikki voi palauttaa sen saman tunteen, jota lapsena koki jouluaattona hieman ennen puoltapäivää. 
Onnellisuusprofessorina tunnetuksi tullut Markku Ojanen kirjoittaa, että hänen lapsuuttaan kuvaa parhaiten alakuloisuus. Alakuloisuudesta huolimatta hän muistaa myönteisenä asiana äidin hankkimat vaatimattomat joululahjat. Ne tuovat hänelle kyyneleet silmiin vielä aikuisenakin.
Itkeminen voikin olla osa monen joulua.
Menetetyn läheisen muisto kirpaisee erityisesti juhlapyhinä.
Dalai-lama ja Desmond Tutu kuitenkin muistuttavat, että itku kertoo vahvasta elämästä.
Heidän mukaansa elämän ilo saa meidät nauramaan herkemmin, mutta myös itkemään herkemmin. Kyynelissä ei ole mitään väärää. Niiden kautta voimme kääntyä sellaisten rakkaiden puoleen, jotka olemme joskus menettäneet. FL

 

Fingerpori

comic

Uusimmat