Jouluruokaa 1960-luvun resepteillä

Leena Laine tiputtaa nokareen porkkanasosetta lusikalle ja maistaa.

– Kyllä. Se kaipaa vielä makeutta ja suolaa, hän tuumaa.

Laine kaataa soseeseen tummaa siirappia suoraan purkista ja sirottelee päälle suolaa. Sen jälkeen hän lisää vähän muskottia ja sekoittaa. Muskotin tarkoituksena on tuoda porkkanalaatikkoon joulun makua.

Leena Laine alkoi leikata ruokareseptejä lehdistä vuonna 1965. Hän liimasi kiinnostavat reseptit vihkoon talteen, koska maukkaimman mahdollisen ruoan tekeminen alkoi kiinnostaa häntä tuolloin parikymppisenä.

Hän on liimannut vihkoon myös jouluruokareseptejä, jotka toimivat joulupöydän kulmakivinä vielä tänäkin päivänä.

Oikeastaan Laine tarvitsee vihkoaan enää ani harvoin. Vuosikymmenten saatossa reseptit ovat jääneet muistiin ja kokemus karttunut niin vahvaksi, että ruoat valmistuvat maistelemalla ja ainesten määriä arvioimalla.

Niin myös porkkanalaatikko.

– Kyllä tähän laatikkoon voisi vielä kermaakin lisätä. Porkkanalaatikon pitää olla riittävän löysää, koska se muhii 50 asteessa melkein tunnin sen jälkeen, kun pinta on ruskistunut, Laine selostaa ja kaataa ruokakermapurkin tyhjäksi.

Laine kasvoi maalaistalossa, jossa joulu tehtiin joka vuosi omin käsin. Äiti valmisti itse jopa makkarat, ja laatikot kokattiin oman maan kasviksista. Laine sai mallin joulusta, joka syntyy vain itse laittamalla.

– Sormet ovat aina kipeinä, kun pesen, kuorin ja soseutan joulun alla perunaa, lanttua ja porkkanaa. Silti tuntuu, että kolotus tuo vain joulumielen.

Laineen mukaan itse tekemisestä nauttii eniten, kun siihen on riittävästi aikaa. Jos ajasta on puutetta, ruoanlaitossa on järkevää oikaista.

– Kokeilin joskus laatikoiden tekemistä valmiista soseista. Maku on aivan sama kuin itse keittämällä ja soseuttamalla. Minulle kuitenkin tekeminen on nautinto.

Laine kokkaa usein vieraita varten.

Porkkanalaatikkokin valmistuu huomisen aterialle, jolle on kutsuttu ystäviä.

Kahvipöytään Laine on leiponut joulupullia ja taatelikakkua.

Laine tekee joka vuosi jouluisia ruokia hyvissä ajoin ennen itse juhlaa, koska kaikki jouluruoat eivät sovi kerralla pöytään. Mahallakin on rajansa.

Laine jättää usein porkkanalaatikon ja maksalaatikon pois joulupöydästä ja syö niitä vieraiden kanssa joulun alla. Myös lipeäkala ja taatelikakku ovat hänelle joulunalusajan herkkuja.

– Kaikkia jouluruokia ei suinkaan tarvitse ahtaa pöytään jouluaattona. Toisinaan teen joulupäivinä uusia ruokia.

Perinteiset jouluruoat ovat Laineen suosikkeja.

Hän on joskus kokeillut laittaa joulupöytään kalkkunaa, paistettuja lantunsiivuja ja punakaalia. Uudet kokeilut ovat kuitenkin karsiutuneet pois joulumenusta.

– Jotenkin sitä aina huomaa palaavansa niihin perinteisiin ruokiin. Ne ovat hyviksi todettuja, ja ne minä osaan parhaiten valmistaa. Perinteiset jouluruoat edustavat jotain tuttua ja turvallista, johon jo lapsena opin. _FL