Lounais-Häme Forssan seutu

“Juoksijaksi minusta ei ole, mutta polkkaa voin tanssia” – Tahdittomat vei Vuoden Nuorisoseuralaisen heti mukanaan

Suomen Vuoden Nuorisoseuralaiseksi valittu Tiina Mattila on ollut mukana Tahdittomissa jo 30 vuotta.
Tiina Mattila jatkoi Jarmankka-ryhmän vetämistä, vaikka välillä tanssijoita ei ollut kuin kaksi. Nyt ryhmien yhdistämisten myötä Jarmankassa on kymmenen nuorta tanssijaa. Kuva: Tapio Tuomela
Tiina Mattila jatkoi Jarmankka-ryhmän vetämistä, vaikka välillä tanssijoita ei ollut kuin kaksi. Nyt ryhmien yhdistämisten myötä Jarmankassa on kymmenen nuorta tanssijaa. Kuva: Tapio Tuomela

Tiina Mattilasta tuli nuorisoseuralainen oikeastaan puolivahingossa.

Vuonna 1989 Mattila oli katsomassa Jokiläänin kansalaisopiston kansantanssipiirin tuntia, jolle hänen äitinsä osallistui. Ohjaaja totesi, että ei tällä kurssilla katsojia ole, ja kehotti Mattilaa mukaan.

Sille tielle Mattila sitten jäikin, kun tanssikärpänen puraisi kerrasta.

– Ohjaaja Anja Mikkola vihjasi kurssin päätyttyä, että Tahdittomien ryhmä jatkaa vielä pidemmälle kevääseen. Ensimmäiset harjoitukset olivat seuraavana päivänä. Menin sitten sinne, Mattila sanoo.

Nyt tuosta keväästä tulee kuluneeksi 30 vuotta, ja Mattila on Jokioisten Nuorisoseura ry:n Tahdittomien avainhenkilöitä.

Tahdittomissa hän vetää viidestä ryhmästä neljää: aikuisten ryhmää, nuorten Jarmankka-ryhmää, lasten KiddieJamia sekä avoimia FolkJam-harjoituksia. Omien ryhmien harjoitusvastuun päälle Mattila käy itse tanssimassa Tampereella Hämmäys- ja Porissa Tikki-ryhmässä.

Mattila kertoo, että hän on tanssiharrastuksessaan kiinni aina vähintään kolmena päivänä viikossa, kun yksi päivä menee maakuntaryhmien kanssa ja Jokioisilla on omien ryhmien harjoituksia kahtena iltana, joina molempina järjestetään peräkkäin kahdet harjoitukset.

– Neljä vedettävää ryhmää alkaa olla maksimi. Tuntien ja ryhmien vetämisen päälle on kuitenkin vielä kaiken suunnittelu ja organisointi.

Niin, se organisointi.

Mattilan vetämät ryhmät osallistuvat usein erilaisiin tapahtumiin niin paikallisesti, valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Aikuisryhmä matkasi viime vuonna Europeade-tapahtumaan Portugaliin ja lapsiryhmät Csipero-festivaaleille Unkariin.

– Tapahtumiin osallistumisessa on paljon suunnittelua ja järjestelyä. Ja esiintymäänhän niihin mennään, jolloin ohjelmakin pitää suunnitella ja harjoitella, Mattila kertoo.

Toisaalta juuri esiintyminen ja tapahtumissa mukana oleminen ovat Mattilan mielestä harrastuksen helmiä.

– Hyvä esimerkki on kansantanssijoiden Folklandia-risteily, jossa tapaa samanhenkistä porukkaa. Se on kuin yksi iso perhe.

Omia ryhmiään Mattila on vetänyt nyt tauotta parikymmentä vuotta. Yhdessä vaiheessa Jarmankka-ryhmässä – tai oikeastaan -parissa – oli vain kaksi tanssijaa, mutta harjoitukset ja esitykseen valmistautuminen jatkuivat Mattilan johdolla silti samalla tavalla.

Se kertoo sitoutuneisuudesta.

Tuo sitoutuneisuus on huomattu myös Forssan seudun ulkopuolella. Mattila valittiin maaliskuun lopulla Vuoden Nuorisoseuralaiseksi Suomessa. Lisäksi Hämeen Nuorisoseurat valitsi Mattilan helmikuussa Vuoden Ohjaajaksi.

Mattila toteaa, että tunnustukset tuntuvat erittäin hyvältä. Se kertoo samalla, että myös pienten nuorisoseurojen toiminta huomataan. Tahdittomia Mattila kuvaileekin “pieneksi ja pippuriseksi”.

– Nuorisoseuroissa talkoohenki elää yhä. Teemme suurella sydämellä ja hankimme hyvää mieltä itselle ja toiselle, Mattila sanoo.

Nuorisoseuroissa puuhataan kaikenlaista ympäri Suomen, mutta Jokioisilla on keskitytty käytännössä vain tanssimiseen. Se sopii Mattilalle.

– Juoksijaksi minusta ei ole, mutta polkkaa voin kyllä tanssia. Tanssi on niin monipuolista, siitä saa etenkin lasten kanssa toimiessa henkiseen akkuunsa valtavan energialatauksen, jolla jaksaa taas. FL

Uusimmat