Lounais-Häme

Juti-karju on pannut tuulemaan

Yli-Tokon tilan tallissa tuhisee ja kuopii yhdeksän pientä mangalitzaa. Elämänsä ensimmäiset päivät ne pysyttelivät tiukasti karsinassaan, mutta jo neljäntenä päivänä ne alkoivat villiintyä.
– Katso, kun tuo yksi jo kyhnyttää kylkeään seinälevyyn, Maarit Yli-Tokko sanoo hellästi.
Hän lisää, ettei söötti kuin sika pienenä -sanonta ole turha.
Toinen kuopii maata kärsällään ja reviiri siirtyy koko ajan kauemmas karsinasta. Possujen emä huolehtii vieressä ja komentaa koiria pois.
– Nämä ovat viisaita eläimiä. Ne ymmärtävät puhetta.
Possut näyttävät ihan tavallisilta pikkupossuilta, mutta niillä ei olekaan vaaleanpunaista ihoa vaan ihoa peittää karvapeite.
Mangalitzat ovat villapossuja. Hieman vanhempana niistä tulee toffeenvärisiä kiharakarvapossuja. Jos ne pysyisivät puhtaana. Mutta possuja kun ovat, ne rypevät savessa.
– Sika rypee, koska se suojautuu kuumuudelta. Niillä on pakko olla paikka, missä voi rypeä.
Tallin toisella puolella majailee puolivuotias pahnue. Ne ovat punertavia, mutta ne ovatkin arestissa sisätiloissa.
– Emme ole vielä ehtineet päästää niitä takaisin ulos. Osa näistä karkasi ulkoaitauksesta. Pääsivät aidan alta.
Mangalitzat viihtyvät koko talven ulkona. Sen karvapeitteensä takia.
– Kunhan kuiviketta on tarpeeksi, niin niillä on hyvät oltavat.
Pahnueen vieressä puolitoistavuotias emakko Nipsu tekee pesää heinistä. Nipsu porsii hetkellä millä hyvänsä.
– Sikakanta on meillä pitkäksi aikaa turvattu. Tosin täytyy jossain vaiheessa etsiä uutta verta.
Itse asiassa pari viikkoa sitten syntynyt pahnue tuli yllätyksenä. Tarkoituksena oli, että niiden emä, jolla ei ole edes nimeä, annetaan pois, mutta sattui vahinko. Juti ehti astua sen ennen luovutusta. Juti on siis myös possu.
Noh, jos nyt Jutia voi possuksi sanoa.
Juti on nimittäin ruma karvainen siitoskarju, oikea sika.
– Juti tuli meille neljä vuotta sitten pienenä söpönä possuna, Yli-Tokko sanoo ja katsoo isoa järkälettä.
Tällä hetkellä Juti pitää jöötä ulkoaitauksessa neljälle emakkoneidille. Hieman pienemmät neidit ovat puolitoistavuotiaita ja ne kaikki uskovat Jutia. Karju on astunut ne kaikki. Siksi uutta verta tarvitaan.
– Sika vartioi omaa laumaansa. Se tuntee omat ihmisetkin.
Kaikki Yli-Tokkojen kolme koiraa tietävät, ettei aitaukseen kannata mennä. Jutin ei tarvinnut kuin hieman pörhistellä, niin koirat ottivat opikseen.
– Oikeasti Juti on kiltti, Katja Yli-Tokko sanoo ja rapsuttaa Jutia niin, että kuivunut savipöly pöllähtää kuumassa auringonpaisteessa.
Yli-Tokkojen tytär Katja valmistui juuri kokiksi.
– Olen grillannut mangalitzan lihaa. Se on rasvaisempaa ja mureampaa kuin tavallinen sianliha. Tästä ei saa millään kuivaa kengänpohjaa, Katja Yli-Tokko sanoo ja taputtaa Jutin kylkeä.
Mangalitzan liha marmoroituu ja se on tummanpunaista. Ja sitä rasvaa voi käyttää leivontaan voin sijasta.
Liha ei kaipaa marinadiakaan. Suola ja pippuri riittävät.
– Turha peittää hyvää makua, Maarit Yli-Tokko sanoo.
Lihaa ei saa kaupasta. Yli-Tokot myyvät sitä silloin tällöin suoramyyntinä ja Hevossillan ravintolaan.
– Lihaa ei ole vielä oikein jäänyt yli. Meitä on iso porukka ja tarvitsemme paljon lihaa.
Mangalitza on kalliimpaa kuin tavallinen sianliha. Tavallinen tuotantosika teurastetaan puolivuotiaana ja mangalitza 1,5 vuotiaana. Juti on jo yli-ikäinen grilliin.
Yli-Tokot innostuivat mangalitzoista viitisen vuotta sitten, kun possujen myynti-ilmoitus osui silmiin.
– Rotu sopii ideologiaamme. Myös hevoset ja naudat asuvat pihatossa kesät talvet.
Vaikka tilan tarkoitus on tuottaa lihaa, niin eläimiä pidetään kuin lemmikkejä. Niiden kanssa seurustellaan ja vietetään aikaa.
– Kehittelemme green care -toimintaa.
Green care -toiminnassa käytetään luonto-, eläin- ja maatila-avusteisia toimintoja hyvinvointi- ja terveyspalveluiden yhteydessä. Perheellä on sijais- ja tukilapsia kolmen biologisen lapsen lisäksi.
Biologiset lapset haluavat jatkaa tilan toimintaa. Katjan haaveena on kokkailla ratsastusleiriläisille tai perustaa kesäkahvila tilalle. Toinen tytär valmistuu lähihoitajaksi ja häntä kiinnostaa sosiaalipedagoginen eläintoiminta. Ja perheen poika haluaa kehittää tilan markkinointia.
– Vävykin tekee omaa bisnestään pihapiirissä. FL

Mangalitza, sikojen aatelia
Mangalitzan jalostus aloitettiin jo 1830 luvulla Itävalta-Unkarin alueella.Karvainen sikarotu oli aluksi varattu Habsburgien hoviherkuksi, mutta erityisen herkullisen makunsa vuoksi siitä tuli Euroopan suosituin sikarotu.Mangalitzan rasva on tutkitusti terveellisintä kaikista sikaroduista.Se sisältää huomattavan paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja ja muun muassa omega3:sta.Mangalitza on yksi kolmesta sikarodusta koko maailmassa, joiden rasva marmoroituu lihassyiden sisään.Laardi puolestaan on itsessään hyvin neutraalin makuista ja sopii erinomaisesti korvaamaan voin oikeastaan kaikessa muussa paitsi leivän päällä.Mangalitzoja on kolmea värityyppiä: punaisia, valkoisia ja mustavalkoisia joista punainen on harvinaisin, valkoinen suosituin.Mangalitza on Suomeen soveltuva rotu.Se kasvattaa paksun rasvakerroksen, joka suojaa sitä sään vaihteluilta. Talveksi se tekee myös paksun, rodulle tunnusomaisen kiharan karvapeitteen.Kesällä mangalitza tarvitsee suojaa auringolta, koska sika ei pysty hikoilemaan.Mangalitza on lisääntymiskykyinen nelikuisena, joten karjuja ja emakoita ei kannata pitää samassa tarhassa liian kauan.Kantoaika on sama kuin tavallisella sialla.Lähde: Suomen Mangalitzayhdistys

Asiasanat

Uusimmat