Lounais-Häme

Kaaroja ja kruisailua – vanhojen autojen Pick-Nickissä tunnelma oli kuin 50-luvun Memphisissä

Moottoreiden pärinä kuuluu, Elvis soi ja kellomekot liehuvat. Pilvenmäen raviradan Pick-Nick on edelleen koko perheen tapahtuma, jossa päivää pääsevät viettämään lemmikitkin, eikä auringon paahde tunnu liikaa haittaavan.

Janni Kuivanen Tampereelta ja Miikka Martsalo Porista omistavat yhdessä Lincoln Continentalin vuosimallia -65.

-Se oli myynnissä nettiautoissa. Suomen kesä on niin kylmä ja vähäluminen, että avoauto täytyy olla, Martsalo vitsailee.

-Minulla on ollut noin 30 vanhaa Amerikan autoa. Tämä harrastus on aika iso osa elämää.

Kuivasen ja Martsalon auto on siitä erikoinen, että se on ainoa neliovinen avoautomerkki, mitä on valmistettu.

-1920-luvulla tietysti oli jotain, mutta sen jälkeen niitä ei juuri tehty. Olisiko tämä valmistettu Detroitissa, en ole ihan varma.

Lincolnilla on kruisailtu tänä kesänä jo 6000 kilometriä, viime kesänä noin 15 000 km. Martsalo on lisäksi yksi tapahtuman vakiokävijöitä.

-Viime vuosi jäi väliin, mutta aika monta kertaa on tullut käytyä. Täällä on samanhenkistä porukkaa, näkee autoja ja romutorilla voi tehdä löytöjä joskus. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun olemme täällä koko perheen voimin.

 

Seuraavaksi Pilvenmäen kentältä löytyvät ystävykset pukeutuneena tapahtuman henkeen. Suvi Nevalainen on kotoisin Riihimäeltä, mutta asunut nyt puoli vuotta Marttilassa, Forssassa.

-Tykkään jenkkiautoista henkeen ja vereen ja vanhoista autoista muutenkin. Intohimo tuli kavereiden kautta, kun heillä on jenkkejä ja niille oma talli.

Heidi Mäkinen ajoi Tampereelta näytille vuoden -58 Chevrolet Biscaynen. Auton sisältä paistavat mintunvihreät raitakuosit, joille musta ulkoasu luo vastapainon. Konepelliltä erottuvat pienet tassunjäljet: kissakin halusi viime yönä tutustua Cheviin.

-Tämä on minun rakkaani, vanha rouva. Koko auton alkuperäinen väri on mintunvihreä, mutta ennen kuin ostin sen, niin päälle oli vedetty mattamusta maali. Aion palauttaa autolle sen alkuperäisen värin.

-Olen aina halunnut oman harrasteauton. Etsimme sellaista, löysimme tämän ja ostin sen viime juhannuksen tienoilla Lopella yksityisomistajalta.

Maallikolle voi olla ehkä epäselvää, mikä 50-luvun Amerikan kulttuurissa oikein vetää puoleensa.

-Se on se musiikki, autot ja pukeutuminen. Lapsesta asti olen nähnyt kun siskon mies on laitellut jenkkiautoja, joita hänellä on aina ollut. Sitten on penskasta asti päässyt takapenkille istumaan.

 

Vuoden 1939 Chevrolet toimi runkona, kun Huittisista tuleva Jani Jernman alkoi rakentaa omaa hopeanväristä autoaan.

-Tämä on ollut minulla jemmassa pitkän aikaa. Olen näiden jenkkivehkeiden kanssa pelannut ennenkin ja olen tehnyt tämän, melkein kaiken siinä.

-Sen takia se on erilainen, siinä ei ole mitään matkittu. Olen kunnostanut ja modifioinut koko muotoilun.

Viveca Aminoff, Lauri Mäkinen, Sara Mäkinen, Satu Rantamäki ja Daniel Uusitalo ovat kaikki Riihimäeltä. Joukon kuljetti paikalle vihreä Ford Fairlane 500 Galaxia, jonka konepellillä lepäsivät myös koirat Nikku ja Nino.

-Joka vuosi ollaan käyty, tämä on perinne, Aminoff kertoo.

-Tulimme autoja katsomaan ja pitämään hauskaa, Lauri Mäkinen jatkaa.

Auton konepeltiin on kiinnitetty omituinen pehmo-otus, Ice Age -elokuvista tuttu orava. Mikä sen tarina on?

-Minä. Minusta Scrat on ihana, se on maskottimme. Olen itse ommellut neodyymimagneetit sen käpäliin. Se on yleensä meillä sisällä autossa, mutta kaikissa tapahtumissa se on milloinkin kyljessä, keulassa tai perässä, Aminoff nauraa. FL

 

Uusimmat