Lounais-Häme

Kahden maailman tunnelmissa

Kirjailija Reetta Meriläinen oli Jokioisten kirjaston lukupiiriläisten ykköstoive, kun he listasivat kirjailijoita, joita he halusivat tänä vuonna tentata.

Toive toteutui tiistai-iltana, kun Meriläinen otti kirjansa Tytön tie – tarinaa elämästä, työstä, urheilusta ja vapaudesta esille ja alkoi kertoa kirjastaan.

-Kustantaja pyysi kirjoittamaan elämäkerran, mutta inhoan elämäkertoja. Ne eivät ole minun juttuni eikä elämäni ole kiinnostava, kirjailijapersoona alkoi kertoa kirjansa synnystä.

Monien vaiheiden ja mietinnän jälkeen hän kuitenkin suostui kirjoittamaan sukupolvitarinan.

 

Meriläinen luki otteita kirjastaan. Hän palasi tarinoiden kautta lapsuutensa Pohjois-Karjalaan, Polvijärvelle.

Hän puhui lapsuudestaan maalaillen. Onnellisesta Pirhosen perheestä. Siitä, miten hän kuunteli isänsä kanssa urheilua korva kiinni radiossa, ja minkälaisia mekkoja Amerikan paketista tuli pieneen kylään.

Hän puhui siitä, miten pyhäkoulun tauluun laitettiin kuvia aasista, viikunapuusta ja palmunoksista. Rukoushuoneella tuoksui vanhurskaalle. Tutut tuoksut saavat hänet edelleen valpastumaan.

-Sain mahdottoman hyvät eväät Polvijärveltä, kirjailija Meriläinen summasi.

 

Sen jälkeen esille nousi päätoimittaja Meriläinen. Ei, hän ei nostanut itseään esille. Innostus vain toi Meriläisen ääneen väriä.

Hän kertoi, mitä ajatteli, kun häntä pyydettiin Helsingin Sanomien ensimmäiseksi naispäätoimittajaksi 1990-luvun alussa.

-Se hetki oli kauhunhetki. Ajattelin, ettei minusta ole siihen. Mietin osaanko, jaksanko, haluanko sellaiseen työhön. Mietin, onko minusta kantamaan sitä yksinäisyyttä, joka siitä seuraa.

Sitten hän muisti kirjoittaneensa juttuja siitä, etteivät naiset pääse johtajiksi. Pakkohan hänen oli ottaa työ vastaan.

Olihan siinä hyviäkin puolia. Se ruokki hänen uteliaisuuttaan. Hän oli koko ajan selvillä, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtui.

-Sen opin, ettei painovirheistä kannata yöuniaan menettää.

 

Meriläinen kehui työkavereitaan älykkäiksi ja hauskoiksi. Kyllä, totta sen täytyy olla.

-Monilla toimittajilla on kuitenkin vahva ego. 12 hengen hissiin mahtuu yksi toimittaja ja yksi ego.

Meriläinen puhui myös siitä, miten toimittajan rooli muuttui, kun kaikkien piti hallita niin haastatteluiden kuin videoidenkin teko, some-maailma ja juttujen kirjoittaminen. Kaikilla toimittajilla piti olla monitoimiaivot.

-Onneksi pahin vaihe on jo ohi. Enää ei kuvitella, että kaikkien on osattava kaikkea. Erilaiset lahjakkuudet pitäisikin sallia.

 

Meriläinen on myös tuttu kasvo televisiosta. Hän on ollut maanantaiaamun Jälkihiki-ohjelman vakiokasvo jo viiden, kuuden vuoden ajan eli lähes niin kauan kuin hän on ollut eläkkeellä.

-Luulin, etten osaa olla televisiossa tai radiossa, koska olen kirjoittava toimittaja. Mutta ei minua ainakaan vielä ole potkittu pois.

Kolmen aikuisen miehen äitinä hän viihtyy ohjelmassa puhumassa urheilusta nuorten miesten kanssa.

-Nuoret miehet ovat niin hauskoja. Jäämme usein ohjelman jälkeen lämpiöön meuhkaamaan, Meriläinen paljastaa ja alkaa kertoa lisää tarinoita tutuista kasvoista. FL

 

Uusimmat