Kahvin tuoksua, suklaata ja menneisyyden kuisketta: Porvoon kadut johdattavat kulkijansa syvälle Suomen historiaan
Forssan kauppatori on vasta heräilemässä uuteen tiistaiaamuun. Sen laidalla sijaitsevalla tilausajolaiturilla käy jo kuhina, vaikka kirkontornin kellossa viisarit lähestyvät vasta kello kahdeksaa. Forssan Matkatoimiston järjestämä Forssan Lehden lukijamatka kohti Porvoota on alkamassa.
Kun Kivistön linja-auto kaartaa pysäkille, seuraa hämmennys. Matkanjohtaja Asta Myyrinmaalla on kasvoillaan suojamaski. Matkatoimiston antamien ohjeiden mukaan sitä on hyvä käyttää matkan aikana. Toisilla maski on mukana omasta takaa, toiset saavat maskin matkanjohtajalta. Vaikka maskeihin sonnustautuminen herättää ihmetystä, voi bussissa silti aistia reissuun lähtemisen ilon.
– Retki on ensimmäisiä poikkeusajan jälkeisiä matkoja, joita Forssan Matkatoimisto tekee. Bussin matkustajamäärää on myös rajoitettu, jotta autossa on enemmän tilaa, Myyrinmaa kertoo.
Kakkostien sateisten maisemien lipuessa bussin ikkunoista ohitsemme, matkanjohtaja kertoo Länsi-Uudenmaan historiasta. Pian edessä häämöttääkin jo Mannerheimintien, Arkadianmäki ja ensimmäinen määränpäämme, Helsingin kauppatori. Torin kupeessa, Kolera-altaan reunalla matkaseuruetta odottaa värikkään menneisyyden omaava saaristolaiva m/s J.L. Runeberg. Vuonna 1912 rakennettu alus on toiminut armeijan kuljetusaluksena kuin Korkeasaaren lauttanakin. Se on pelastunut myös monesti romutusuhan alta. Tiistaiaamuna sen tehtävänä on kuitenkin kuljettaa lounaishämäläinen turistiryhmä Porvooseen Uudenmaan saariston halki.
Tammelalainen Irma Pelto-Huikko ja forssalainen Leena Rantanen lähtivät puolisoineen lukijamatkalle, sillä päivän ohjelma vaikutti heistä kiinnostavalta. Rantanen on myös asunut Porvoossa 1960-luvun alussa. Vaikka korona-aika on luonut myös matkustamiseen epävarman ilmapiirin, matkalaiset luottivat matkan toteutumiseen reissua varatessaan.
– On mukava mennä katsomaan, miten kaupunki on muuttunut niistä ajoista, kun elämämme oli vielä siellä, Rantanen tiivisti tunnelmiaan.
Helsingin tuomiokirkon ja Uspetskin katedraalin jäädessä taakse, merituuli paukuttaa aaltoja vanhan höyrylaivan kupeeseen. Pieni sadevihma ei haittaa matkalaisia, sillä mukeissa höyryää kuuma kahvi. Raikasta meri-iltaa halkoo kuitenkin pian laivan salongista kantautuva kalakeiton tuoksu. Laivan nimen hengessä ateria huipentuu Runebergin torttuun.
Yhteisen ruokailuhetken jälkeen laiva hidastaa vauhtiaan ja pysähtyy Haikon kartanon laituriin. Vaaleansininen kartano kurkistaa puuston takaa matkalaisia. 1300-luvulla kartano kuului Viipurin dominikaaniluostarille, jonka jälkeen sitä ovat isännöineet aatelissuvut. Katsellessa kartanon miljöötä, on helppo uskoa, että taidemaalari Albert Edelfelt ja Venäjän keisarisuvun jäsenet ovat viihtyneet Haikon vieraana. Nykyään kartano toimii kylpylähotellina.
M/s Runebergin saapuessa Porvoon satamaan paikallisopas Brita Rantanen on ryhmää vastassa. Hänen johdollaan matkalaiset sukeltavat kaupungin 1300-luvulta alkaneeseen historiaan. Kävelykierroksen aikana lounaishämäläiset pääsevät kulkemaan Venäjän keisari Aleksanteri I:n jalanjäljissä Porvoon valtiopäivien 1809 tapahtumapaikoille. Porvoon linnaksi kutsutussa rakennuksessa keisari nukkui yönsä Suomen matkallaan ja vanhassa tuomiokapitulin rakennuksessa hän piti valtiopäivien avajaispuheen ja hulppeat tanssiaiset.
1400-luvulla rakennetussa Porvoon tuomiokirkossa yhdistyy historia ja nykyaika. Huolimatta siitä, että kirkko on poltettu ja ryöstetty useaan otteeseen, kirkko on edelleen ahkerassa käytössä. Ryhmän astuessa sisälle Herran huoneeseen käynnissä on rippikoulutilaisuus. Keskiaikaisessa kirkossa kaikuvat 2020-luvun nuorten rukoukset
Kävelykierroksen jälkeen jatkamme kaupunkiin tutustumista kiertoajelulla. Kansallisrunoilij
a J.L. Runebergin kotitalo seisoo yhä paikallaan. Porvoonjoen toisella puolella kohoaa ”uuden” Porvoon modernit rakennukset. Uuden Porvoon kupeessa sijaitsee myös Näsinmäen hautausmaa, jossa lepää muun muassa kenraalikuvernööri Bobrikovin ampunut Eugen Schauman. Kierroksen aikana kuulemme myös tarinan Porvoon ahneesta voudista, jonka verojen keräämisestä runsauteen viittaavaa sanonta ”Porvoon mitta” on saanut alkunsa.
Päivän päätteeksi ryhmämme lähtee kiertämään omatoimisesti Vanhan Porvoon pieniä putiikkeja ja sokkeloisia kujia. Ilmassa tuoksuu Porvoon Paahtimon vastapaahdettu kahvi ja perinteisen suklaapuodin ovi käy tasaiseen tahtiin. Brunbergin tryffelin maku suussa, merituulen tuoksu hiuksissa ja ripaus Suomen historiaa taskussa on hyvä palata jälleen kotiin Lounais-Hämeeseen. FL
