Lounais-Häme

Kaikki ei ollut ennen paremmin

Kesäajan kauneus ja vanhat, käsintehdyt rakennukset. Ne kiehtovat Heikki Miettistä yhä, vaikka hän on ollut Mustialan kampuksella jo yli 40 vuoden ajan.

Miettinen aloitti Mustialan maatalousoppilaitoksen koulutilalla harjoittelijana tammikuun 15. päivä vuonna 1973. Sen jälkeen hän jäi oppilaitokseen opiskelemaan ja aloitti nuorempana työnjohtajana vuonna 1979. Viimeiset 20 vuotta hän on toiminut tilanhoitajana.

Eilen torstaina Miettinen painoi Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan toimipisteen oven kiinni viimeistä kertaa tilanhoitajana. Hänellä alkoi tänään eläke.

-Vähän haikea tunne, mutta samalla myös vapautunut, hän kuvaili torstaina.

 

Miettisen ura osui sellaiseen aikakauteen, jolloin maatalous kehittyi isoin harppauksin. Hän kuvaa uransa alkua ja loppua kuin yöksi ja päiväksi. Asiantuntijuus on kasvanut 40 vuodessa huimasti, mutta suurin muutos on tapahtunut koneistumisessa.

-Koneista on tullut jättiläisiä, suorastaan mahdottomia.

Koneistuminen on tuonut haasteita Miettisen uralle, koska Mustiala on aina halunnut olla maa- ja metsätalouden edelläkävijä. Tilanhoitajan tehtäviin kuuluu esimerkiksi investointien suunnittelu, mikä ei ole ollut helppoa jatkuvan muutoksen keskellä.

-Tällä alalla investoinnit ovat kalliita. Onneksi olemme hinnoista huolimatta pystyneet pitämään laitteiston modernina. Oikeastaan Mustialassa on ollut uusia koneita koko sen historian ajan.

Miettinen muistelee, että koneet tuntuivat suurilta jo 70-luvulla, kun hän tuli työharjoitteluun koululle.

-Olin tottunut pienempiin ja alkeellisempiin koneisiin kotitilalla Pohjois-Savossa.

Suurin yksittäinen investointi, joka tehtiin Mustialassa Miettisen uran aikana, on kolme vuotta sitten valmistunut robottinavetta.

-Monilla tiloilla alkaa jo olla robotteja. Koulun on oltava kehityksessä mukana, vaikka investointi olikin kallis.

 

Vielä 1970-luvulla tilan hoitaminen oli ennen kaikkea fyysistä. Lehmille heitettiin rehut talikolla ja lannoitteet nostettiin peräkärryyn 50 kilon säkeissä. Metsässä kuitupuut lastattiin mukaan käsiin.

-Sellaiset asiat kuin eläinten hyvinvointi tai ruokinnan suunnittelu eivät olleet yhtä tärkeitä kuin nykyisin. Fyysinen työ vei kaiken ajan ja energian, Miettinen kertoo.

Hänen mukaansa maataloustyöt tehdään tänä päivänä järkevästi, ja työstä on tullut jopa hienoa.

-Vaikka en minä pahalla muistele niitä 70-luvunkaan menetelmiä, vaikka moni maanviljelijä rikkoi selkänsä. Silloin fyysinen työ oli itsestään selvä asia, eikä edes haaveiltu sellaisista apuvälineistä, joita tänä päivänä käytetään.

 

Väite siitä, että eläinten olot olivat entisaikaan paremmat, ei Miettisen mukaan pidä paikkaansa.

-Eläimet pidettiin kytkettyinä ja kaikille tarjottiin samaa rehua sama määrä. Nykyisin eläinten hyvinvointia tarkkaillaan ja niille räätälöidään yksilöllisiä ruokavalioita. Mustialan lehmät ovat tänä päivänä levollisia.

Miettisen mukaan myös metsien tila on kohentunut 70-luvusta. Hän muistelee, että Mustialan alueella kaadettiin hänen uransa alkuvaiheina runsaasti vanhaa kuusimetsää ja istutettiin tilalle pelkkää mäntyä.

-Silloin elettiin aikaa, kun istutettiin aina mäntymetsiä. Nykyisin otetaan huomioon olosuhteet ja arvostetaan metsien monimuotoisuutta.

 

Maa- ja metsätaloudessa on kuitenkin yksi asia, joka on muuttunut vuosikymmenten saatossa huonompaan suuntaan.

Peltojen maaperä on tiivistynyt, koska koneet ovat aiempaa raskaampia ja säät sateisia.

Kuohkeasta pellosta voi vain haaveilla, jos sen päällä ajetaan 40 tonnia painavalla koneella ja vilja puidaan märällä säällä. Oman lisänsä tuo se, että talven paukkupakkaset ovat kadonneet. Aiemmin routa murusti maaperää, mutta nykyisin talvet ovat lähes yhtä märkiä kuin syksyt.

-Ihannetilanteessa jo nyt olisi 10–15 asteen pakkasia.

 

Toinen maaperän ongelmakohta on peltojen fosforipitoisuus.

-Siinä onkin haastetta, kun Mustialassa siirrytään ensi vuonna kokonaan luomuviljelyyn. Viljelykierron merkitys nousee aivan uudelle tasolle.

Miettinen kuitenkin odottaa, että tulevaisuus tuo ratkaisun fosforiongelmaan.

-Jonakin päivänä tuosta meidän lietesäiliöstä pumpataan sellaista lannoitetta, jonka typpi- ja fosforipitoisuus on säädetty maaperän tarpeiden mukaan. Milloin se tapahtuu? Sitä en osaa sanoa. FL

 

Uusimmat