Lounais-Häme

KESÄLEHTI: Kalalahdet palasivat Ypäjälle – Pakkotahtinen ja kiireinen elämä jäi taakse

Hevosia Leena ja Hannu Kalalahti eivät ole hylänneet vaan heidän yrityksensä alaan kuuluvat valjakkoajovalmennus, sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja valjakkovaunujen ja -valjaiden maahantuonti. Jo vuosia valjakkoajossa hyvin menestyneet Kalalahdet nähdään yhä myös kilpakentillä.
Hannu ja Leena Kalalahti kävelyttävät Judymia, joka on kansainvälisen tason valjakkohevonen. Kuva: Lassi Puhtimäki
Hannu ja Leena Kalalahti kävelyttävät Judymia, joka on kansainvälisen tason valjakkohevonen. Kuva: Lassi Puhtimäki

Leena ja Hannu Kalalahti tekivät ison elämänmuutoksen ja muuttivat Ypäjälle Hannun lapsuudenkotiin Honkalan tilalle. Ennen joulukuussa tapahtunutta muuttoaan he pyörittivät Loimaalla Suomenhevoskeskus ja sittemmin Valmennuskeskus Loimihakaa 14 vuoden ajan.

Hevosia he eivät ole hylänneet vaan heidän Kalalahti valjakot -yrityksensä alaan kuuluvat valjakkoajovalmennus, sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja valjakkovaunujen ja -valjaiden maahantuonti. Jo vuosia valjakkoajossa hyvin menestyneet Kalalahdet nähdään yhä myös kilpakentillä. Heillä on tallissaan viisi hevosta, ja yksi karsinapaikka on vielä vapaana.

– Myimme Loimihaan Sini Pokkiselle, koska halusimme jättää taaksemme pakkotahtisen ja kiireisen elämän. Loimihaassa meillä oli 24 hevosen talli, ja kilpailuja, kursseja ja valmennusta oli paljon. Vaikka meillä oli yksi ulkopuolinen työntekijä, vapaapäiviä ei ollut koskaan. Nyt pyöritämme yritystämme kahdestaan, mutta vapaatakin on mahdollista pitää, Kalalahdet sanovat.

Yritystoiminnan lisäksi Leena Kalalahti työskentelee opettajana Ypäjän Hevosopistolla. Hannu Kalalahti jäi vuonna 2008 eläkkeelle Hevosopiston toimitusjohtajan työstä.

Honkalan tilaa Kalalahdet kuvaavat rauhalliseksi paikaksi, jossa on hyvä pitää hevosia. He asuivat samalla tilalla jo ennen Loimaalle asettumistaan, ja Leena kertoo muuttaneensa samaan taloon jo toisen kerran ja Hannu kolmannen kerran.

– Muutin taloon ensimmäisen kerran, kun vanhempani ostivat sen ollessani alle vuoden ikäinen. Asuin välillä muualla, ja veljeni omisti tilan, kunnes ostin sen itselleni. Pääosa pelloista ja metsistä on myyty kunnalle. Maata on jäljellä kolme hehtaaria, johon teimme hevosille laitumet ja harjoituskentän, Hannu kertoo.

Kalalahdet ovat kunnostaneet 100-vuotiasta hirsitaloa ja sen pihapiiriä. Entiseen sikalaan on rakennettu hevosille karsinat, ja vanhaan navettaan ja latoon on tehty tilat vaunuille. Pihalla on Hannun veljen rakennuttama uima-allas, ja saunoja löytyy kolme, joista kaksi on ulkona ja yksi sisällä.

– Maillamme on myös aitta, joka on Ypäjän historiaa tutkineen Maurits Hietamäen mukaan Perttulan kylän vanhin rakennus. Se on todennäköisesti 1800-luvulta.

Kalalahtien mukaan talon sijainti on hyvä, sillä läheisyydestä kulkevat hevosreitit Hevosopistolle.

– Olemme maaseudun rauhassa, vaikka kunnantalolle on matkaa vain 200 metriä. Ypäjällä on hyvä asua, enkä kaipaa takaisin pääkaupunkiseudulle, välillä Helsingissäkin asunut Hannu Kalalahti sanoo.

Hannu Kalalahti esittelee valjakkoajon maratonvaunua. Kuva: Lassi Puhtimäki
Hannu Kalalahti esittelee valjakkoajon maratonvaunua. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kalalahdilla on viisi valjakkohevosta, joista Vuohimäen Havu on Miina Äkkijyrkän omistama ja muut ovat heidän omiaan. Puolalaislähtöiset Kalif ja Judym kilpailevat kansainvälisellä tasolla. Leena kilpailee Kalifilla poniyksiköissä ja Judymilla hevosyksiköissä. Hessin Vihtori eli Vili on Hannun monivuotinen kilpahevonen. 2-vuotias Havuliina opettelee valjakkohevosen uralle, se on Vuohimäen Havun jälkeläinen ja Kalalahtien oma kasvatti jo neljännessä polvessa.

Turusta kotoisin oleva Leena Kalalahti sanoo eläneensä aina lantalapion varressa ja hevosten parissa. Vaikka Hannu Kalalahti työskentelikin Hevosopiston toimitusjohtajana, hän ei ollut 40 vuoteen henkilökohtaisesti kosketuksissa hevosten kanssa.

– Meillä oli kotona kaksi työhevosta siihen asti, kun olin 15-vuotias. Seuraavan kerran olin hevosten kanssa tekemisissä Leenan myötä 55-vuotiaana. Hevosopistolla minua ei pidetty hevosihmisenä, mutta jäädessäni eläkkeelle minulla oli valjakkoajosaavutusteni ansiosta opiston parhaat kilpailusuoritukset, Hannu kertoo.

Valjakkoajajaksi Hannu sanoo joutuneensa Leenan “pakottamana”.

– Ypäjällä vuonna 2001 järjestettyjen Suomenratsujen Kuninkaalliset -tapahtuman ohjelmassa oli myös valjakkoajokilpailu. Muistan, kuinka toimiston tytöt sanoivat minulle, että ai, sinäkin kilpailet. En tiennyt asiasta mitään, mutta kävi ilmi, että Leena oli ilmoittanut minut salaa kilpailuun ja hankkinut kilpailuluvan.

Ennen tätä Hannu oli ratsastanut Leenan hevosilla ja ajanut niillä koppakärryillä.

– Menin Hevosopiston silloisen valjakkoajokouluttajan Ulla Kemppaisen puheille ja sanoin olevani pulassa. Ulla antoi minulle muutaman oppitunnin ja lähdin kilpailuun Leenan omistamalla Hilske-tammalla. Osallistujia oli kahdeksan ja sijoituin kokonaiskisassa toiseksi, Hannu kertoo.

Leena muistaa Hannun paukutelleen henkseleitään kilpailun jälkeen ja todenneen, että valjakkoajohan on helppoa.

Huipputasolla valjakkoajo on toki vaativa laji. Leena kertoo kannustaneensa Hannua jatkamaan kilpailemista ja toimineensa aluksi myös tämän avustajana eli groomina.

Kalalahdet ovat menestyneet valjakkoajossa erinomaisesti. Leena Kalalahti on ollut MM-kisoissa poniyksiköissä Vuohimäen Havulla ja hevosyksiköissä Judymilla paras suomalaisvaljakko. Viime vuonna hänet rankattiin hevosyksiköissä ja poniyksiköissä Suomessa parhaaksi. Sama ajaja ei ole aikaisemmin yltänyt ykkössijalle molemmissa kategorioissa. Viime vuoden SM-kisoissa hän voitti Kalifilla kultaa ja Judymilla pronssia.

Hannu Kalalahti on saavuttanut Hessin Vihtorin kanssa viisi Suomen mestaruutta, kaksi Pohjoismaiden mestaruuskilpailujen joukkuemestaruuskultaa ja kaikkiaan 11 SM-mitalia. Viime vuonna poniyksiköiden SM-kisasta tuli pronssia, ja valjakko on edustanut Suomea kahdesti MM-kisoissa.

– Hessin Vihtori on suomenpienhevonen. Se saa kilpailla ponien sarjassa, jossa suurin sallittu säkäkorkeus on 148 senttiä. Se on 20-vuotiaana jo jäähdyttelijä, mutta todennäköisesti kilpailemme vielä. Hevosen ehdoilla mennään, Hannu sanoo.

Hessin Vihtori on mukana sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa, jota Leena vetää Loimaalla toimivan lastensuojeluyksikön asukkaille ja joillekin yksityisille asiakkaille. Toiminta on kuntoutusta, jolla pyritään syrjäytymisen ehkäisyyn sekä sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseen.

– Vaikka Hessin Vihtori on kova kisahevonen, se toimii erittäin hyvin myös lasten kanssa. Hevosella on rauhoittava vaikutus, ja se opettaa keskittymistä levottomille lapsille. Hevosen avulla lapsi voi myös kehittää fyysistä tasapainoaan.

Valjakkoajossa Kalalahtia kiehtoo lajin monipuolisuus, sillä kilpailun paremmuus ratkeaa kolmen osakokeen eli tarkkuus- ja kouluosuuden sekä maratonin perusteella. Kilpailijalta vaaditaan nopeutta, kestävyyttä ja huolellisuutta, sillä virhepisteiden välttämisen lisäksi aika ratkaisee

– Kansainvälisen tason valjakkohevosen voi saada ostettua suhteellisen huokealla. Kun huipputason estehevonen saattaa maksaa satojatuhansia euroja, hyvän valjakkohevosen voi saada 30 000 eurolla tai jopa 10 000 eurolla, jos on valmis kouluttamaan sen itse.

Leenan mukaan hevosen kouluttaminen kansainväliselle tasolle vie vähintään kahdesta kolmeen vuotta.

– Judym on nyt 11-vuotias, ja se tuli minulle 6-vuotiaana. Olen kouluttanut sen itse MM-tason hevoseksi.

Tänä vuonna Leenan kilpailukausi alkaa touko-kesäkuun vaihteessa kolmen viikon matkalla Luxemburgiin ja Belgiaan, joissa hän kilpailee kansainvälisissä luokissa Kalifilla ja Judymilla. Hannu lähtee matkanjohtajaksi, ja mukaan pääsevät myös pariskunnan kolme koiraa.

– Tähtään Kalifilla ensi syksynä oleviin poniyksiköiden MM-kisoihin, ja Judymilla tavoitteena on osallistua ensi vuonna hevosyksiköiden MM-kisoihin. Kierrämme jo nyt kansainvälisissä kilpailuissa, joiden kautta voi varmistaa valinnan MM-joukkueeseen.

Kotimaisemissa Ypäjällä Kalalahdet aikovat kilpailla ainakin syksyllä.

– Olen luvannut järjestää Hevosopistolla syyskuun puolivälissä valjakkoajokilpailut, Leena Kalalahti kertoo.

Uusimmat